Varpu Löyttyniemi teki opistolaisten näyttelyyn tilanjakajan, joka on sidottu kuin kirja. Teokseen kuuluvat tekstiilit kertovat tarinaa, joka tukee kokonaisuutta. Varpu Löyttyniemi uskoo ihmettelyyn ja tarkkojen määrittelyjen välttämiseen.
Varpu Löyttyniemi sanoo käsityön taiteen opiskelun muuttaneen hänen elämänsä suunnan.
− Se opetti, miten levoton mieli rauhoittuu ja miten sanojen kanssa takkuileva sielu puhuu käsien työllä, Löyttyniemi on kuvaillut.
Ja se tutustutti erikoisalaan, joka vei mennessään. Suorittaessaan käsityön taiteen perusopintoja Ylöjärven työväenopistossa Varpu Löyttyniemi tykästyi erityisesti kirjansidontaan. Sitä hän päätyi opiskelemaan perusteellisemmin Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitokseen.
Nyt Löyttyniemellä on oma yritys nimeltä Kirvavilla.
Tällä viikolla Löyttyniemi osallistuu näyttelyyn, jonka pitävät Tampereen seudun työväenopiston aikuisten käsityön taiteen syventävien opintojen opiskelijat. Lopputyönäyttely ei vielä ole kyseessä, sillä tämä ryhmä jatkaa opintojaan vielä kaksi vuotta.
− Mikä tahansa on toimeksianto, yritän aina saada aikaiseksi kirjan, Varpu Löyttyniemi hymyilee.
Tilanjakaja kertoo tarinan
Näyttelyn nimi on Valon ja varjon leikki – tilanjakajia puusta ja tekstiilistä. Tilaa voi jakaa mitä erilaisimmilla töillä ja teoksilla. Käytännöllinen voi olla myös kaunista. Tämän voi huomata näyttelyssä, joka on esillä Ylöjärven Koulutuskeskus Valossa vain viikon ajan. Näyttely päättyy ensi maanantaina.
Tällä kertaa Varpu Löyttyniemen kirjaan pohjautuva ajatus ei ole kaukaa haettu. Puusta kirjan tapaan sidottu rakennelma toimii tilanjakajana täydellisesti. Jos sen sijoittaa makuuhuoneeseen, siihen voi ripustaa vaikka vaatteita. Tarvittaessa sen voi sulkea – kuin kirjan.
Löyttyniemi aloitti sommittelemalla riu’uista tilanjakajan pienoismallin. Hän hoksasi, että rakennelman voi koota koptisidoksen tapaan.
− Koptisidos on vanha sidostyyli kirjoissa. Siinä kirjan selkä jää auki, ja vain ompeleet kulkevat selän yli.
Näyttelyä varten Löyttyniemi teki tilanjakajaansa ripustettavaksi muutaman vaatteen. Kankaan hän on painanut itse, ja sen pinnalla kirjaimet juoksuttavat satua. Satu kertoo tytöstä, joka tahtoo klovniksi.
− Teemamme ”valon ja varjon leikki” kulkee myös sadussa, jolla on minulle iso henkilökohtainen merkitys. Koen, että klovni on valon ja varjon hahmo.
Ihmettelyn voimalla
Varpu Löyttyniemi maalasi tilanjakajan munaöljytemperalla. Samaa jauhepigmenttiä hän käytti myös kankaan värjäämiseen.
− Tekemistäni ohjaa ihmettely. Aloittaessa minulla voi olla jonkinlainen idea, mutta harvoin se toteutuu sellaisenaan. Ennakolta ei voi tietää monenkaan asian olemusta. Tämä ei ole vain oma ajatukseni: ryhmäämme vetävä Ulla Tujula on kasvattanut meitä uskomaan, että prosessi saa viedä mukanaan. Usein syntyy jotain yllätyksellistä ja merkittävää.
Löyttyniemi karttaa myös asioiden tarkkaa määrittelyä.
− Asiat voivat olla merkityksellisiä, vaikkei niitä olisi määritelty.
Kaunista ja käytännöllistä
Tämä syventävien opintojen ryhmä päättää nyt ensimmäisen lukuvuotensa. Näyttelyn töissä on sovellettu kurssilla opetettuja tekniikoita vapaasti ja luovasti. Ainoastaan teema ja materiaalit rajoittivat suunnittelua ja toteutusta.
− Esillä on isoja ja pieniä, käytännöllisiä ja puhtaasti teoksiksi tarkoitettuja töitä. Materiaalina on vaneria ja sahatuoretta puuta mutta myös poltettua ja madonsyömää puuta. Tekstiilit ovat luonnonkuituja: pellavaa, villaa, puuvillaa ja silkkiä. Tekstiilejä on värjätty ja käsitelty erilaisin kankaanpainannan menetelmin, työväenopiston käsityön suunnitteluopettaja Ulla Tujula kertoo.
Näyttely on esillä koulutuskeskus Valon ala-aulassa 6. toukokuuta saakka.
