Kuulin, että Soppeenharjun ja Pohjajärven leton väliselle metsäalueelle on tehty metsänkäyttöilmoitus yhteensä noin 14 hehtaarin avohakkuuta varten. Asun Vuorentaustassa ja kyse on lähialueestani.
Koen, että tässä maailmantilanteessa, jossa kamppailemme ilmastonmuutoksen ja kiihtyvän lajikadon kanssa, me emme voi kohdella omaa lähiluontoamme näin. Päinvastoin, meidän on katsottava kauemmas sekä menneisyyteen että tulevaisuuteen, että pystymme turvaamaan lähiluonnon monimuotoisuuden ja lajirikkauden lapsillemme ja tuleville sukupolville. Kirjoitin nimeni adressiin, joka tähtää kyseessä olevan metsäalueen suojelemiseen.
Katselen Ylöjärveä junantuoman silmin. Kesäkuussa 2002 kun Helsingissä kasattu muuttokuormamme oli purettu, tajusin millaiseen paikkaan olimme päässeet asumaan. Vieressä lepäsi harjumetsä lasten leikkiä.
Asuinpaikan nimessään Vuorentausta kantaa harjun läsnäoloa. Kun ajattelen Ylöjärveä tai kun kuvaan sitä vieraille, kerron harjualueesta ja vien heidät sinne kävelemään. Se on ainutlaatuista ja aivan erityistä Ylöjärvelle ja meille täällä asuville.
Huomaan myös, että kun on asunut 20 vuotta samoilla seuduin, niin sitä tottuu ympäristöönsä. Kotikulmista muodostuu itsestäänselvyys. Mutta meidän, monin tavoin lähiluonnosta riippuvaisten ihmisten, on tärkeä kääntää nyt katse harjun suuntaan, antaa ääni niille kokemuksille, jota harjun poluilla liikkuminen meille merkitsee. Meidän on tärkeä pitää mielessä, että harjuluonto on erityinen, viimeisen jääkauden muovaama luonnonmuodostelma. Harjuluonto on kehittynyt yli 10 000 vuoden ajanjaksolla. Jos kajoamme sen luonnon perustasapainoon avohakkuilla, rikomme jotain sellaista, mitä emme saa takaisin sillä ajanjaksolla, jossa elämää hahmotamme.
Osmo Pekonen kirjoittaa Elämän puu -kirjansa esipuheessa, miten ”metsä – kuten meri, autiomaa tai vuoristo – on ihmisen hengenelämän ehtymätön lähde.”
Tiedän myös työni kautta, miten merkittävä paikka metsä on monelle ihmiselle elämänkriisien ja vaikeiden aikojen keskellä. Sanonta ’Suomi elää metsästä’ ei kerro vain aineellisesta hyvinvoinnista vaan se kertoo myös meidän elämämme ehdosta ja kehdosta. Rajut toimet metsäluonnossa vaikuttavat ihmisen henkiseen hyvinvointiin ja jaksamiseen – harjun mahdollisissa avohakkuissa katoaisi yksi alue ja paikka, johon liittyy suuren ihmisjoukon elämänkokemuksia ja muistoja oman elämänpolun varrelta. Ilman tuota vanhan metsän aluetta ihmiselämän muistoilla ei ole mihin kiinnittyä, ihmisestä tulee koditon ja vieraantunut omassa elinpiirissään. Silmien eteen jäisi vain karu jälki siitä, mitä on menettänyt.
Metsä on osa sisäistä mielenmaisemaamme, sitä keitä me suomalaisina olemme. Metsä soi edelleen lauluissamme ja runoissamme, niin kultajuhlissa kuin koulun päättäjäisissä. Jos voisimme ottaa lauluissa rakastamamme metsän ja lähiluonnon tästä eteenpäin yhä enemmän myös yhteiseksi sydämen asiaksi erityisesti silloin, kun teemme kauaskantoisia valintoja ja päätöksiä metsänkäytöstä. Pitämällä hyvää huolta lähiluontomme säilymisestä ja vaalimalla ylöjärveläistä luontoa, ei vain harjun osalta vaan laajemminkin, välitämme lapsistamme ja nuoristamme ja turvaamme tulevien sukupolvien elämänolosuhteet näillä main.
Sillä elämä luo kaiken aikaa henkeään juuri metsässä. Metsäluonto antaa meille puhtaan ilman ja monenlaisen hyvinvoinnin lähteen myös tulevaisuudessa, jos me sitä kunnioitamme, vaalimme ja suojelemme. Miksi emme tekisi niin?
Jyrki Koivisto
Vuorentausta
Lue myös:
