Kirjailija Jaakko Syrjä, 96, kuoli viime viikonloppuna hoitokodissa Ylöjärvellä, lähes täsmälleen puoli vuotta puolisonsa, runoilija Kirsi Kunnaksen jälkeen.
On tavallista, että kun merkkihenkilö kuolee, hänestä ilmestyy urasta kertovia juttuja. Niin nytkin, ja syystä.
Jaakko Syrjällä oli mielenkiintoinen elämä. Hän kirjoitti ainoastaan neljä romaania, mutta jäi myöhemmin harmittelemaan, että olisi pitänyt kirjoittaa enemmän. Mutta toisaalta – ei se määrä, vaan laatu.
Jaakko Syrjän ura alkoi Tampereen kaupunginkirjaston kirjoituskilpailun voitosta.
Syrjän Kertomuksia radan varresta (1988) oli Finlandia-ehdokas, ja palkintoja sateli muutenkin. Hän sai muun muassa Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon kolmasti, Kiitos kirjasta -mitalin, SKS:n palkinnon ja vuonna 2016 Pirkanmaan taidepalkinnon.
Ystävästään Väinö Linnasta Syrjä kirjoitti Muistissa Väinö Linna 1 -kirjan vuonna 2004. Jatko-osa kaatui ilmeisesti terveyssyihin.
Yksi syy sille, miksei romaaneja syntynyt enemmän, oli se, että Jaakko Syrjä vaikutti myös kustannustoimittajana. Hän ”löysi” Timo K. Mukan ja käytti 12 kesää Kalle Päätalon Iijoki-sarjan toimittamiseen ja alkuperäistekstin lyhentämiseen.
Tavallista on myös, että kun kirjailija palkitaan suuresti tai hän menehtyy, vanhatkin teokset alkavat taas kiinnostaa. Näin toivottavasti käy tälläkin kertaa, ja Syrjän kirjat löytyvät esimerkiksi kirjastoista.
Tulee myös mieleen, voisiko Jaakko Syrjän nimeen törmätä jatkossa muuallakin kuin kirjan selkämyksessä. Kirsi Kunnaksella on Räikällä oma kammarinsa ja luonnossa suojeltu Tiitiäisen metsä, pojilla Martilla ja Mikolla kaupungintalon pihassa alamökki.
Miten Jaakko Syrjän muistoa voisi mahdollisesti kunnioittaa?
Lue myös:
Kirjallisuuden piirtäjä – kirjallisuuden piirtämä
Kirsi Kunnas palkittiin kahdesti
