Jääkiekkojournalistien yhdistys myönsi lokakuussa Pentti Lindegren -elämäntyöpalkinnon ylöjärveläiselle valokuvaajalle Jukka Rautiolle.
Palkinto on jaettu vuodesta 2010 lähtien ja ensimmäistä kertaa palkittiin kaksi kuvajournalistia. Toinen heistä on lehtikuvaajalegenda Martti Kainulainen.
Rautiolla on pitkä tausta niin jääkiekossa kuin valokuvaajana. Hän pelasi jääkiekkoa pikkupojasta aikuisikään Tapparan tunnetussa 1968-syntyneiden ikäluokassa. Joukkuekavereita olivat muun muassa Janne Ojanen ja Teppo Numminen. Valokuvauksesta hän innostui 12-vuotiaana Vuorentaustan ala-asteen luonto- ja kamerakerhossa. Ura valokuvaajana alkoi Urpo Lahtisen Lehtimiehet-yhtymän kesäkuvaajana vuonna 1986 ja jatkui freelancerinä eri aikakauslehdille. Yrityksensä Europhoton Rautio perusti vuonna 1993, ja erikoistui jääkiekon kuvaamiseen.
Rautio tunnetaan myös luontokuvaajana. Viime vuonna hän julkaisi kuvateoksen Näsijärven vuosi, joka esittelee Näsijärveä eri vuodenaikoina sekä sen vesistöön olennaisesti liittyviä paikkoja ja tapahtumia.
SM-liigan kanssa Rautio on tehnyt tiivistä yhteistyötä 1990-luvun puolivälistä alkaen. Hän on ottanut tuhansia kuvia pelaajista seurojen ja median käyttöön.
– Unohtamatta ikimuistoisia pelejä Ylöjärven kyläsarjoissa ja hikipallon MM-kisoissa Mutalassa, Rautio lisää.
– Kiekkokuvaukseen panostin tosissaan 1992–93 kaudella Hakametsästä, kun lopetin ”pelaajaurani kilpatasolla” ja asensin ensimmäisen kentän yläpuolisen kattosalamasetin Legendaarisen NHL-kuvaaja Bruce Bennettin innoittamana.
Sittemmin Rautio on matkannut salamasettien kanssa ympäri maata ja maailmaa. Erillisiä salamavaloja on kahdeksasta kymmeneen ja ne kiinnitetään pelipäivän aamuna hallin kattorakenteisiin ja puretaan pelin päätyttyä pois. Yksi salamasetti on Tampereen kotihallissa läpi kauden pysyvästi.
– Salamat tekevät kuvista studiotasoisia. Salama piirtää pelaajien ääriviivat tarkasti ja pysäyttää esimerkiksi pelaajan jarruttaessa lumen kiteiksi ilmaan.
Tallentaakseen herkullisia pelitilanteita maalilla, Rautio asentaa laajakulmaisella linssillä varustetun kameran myös maaliin maalivahdin selän taakse. Kamera on laatikossa jämerän polykarbonaattilevyn takana. Vaikka laatikko saa osumia, kamera ei ole koskaan hajonnut. Rautio valokuvaa yhdellä tai kahdella kameralla kaukalon laidalla samalla kun ohjaa radiolaukaisimen avulla kattokameraa ja maalikameraa. Yhdestä pelistä kertyy jopa 2 000 kuvaa.
Ilon ja surun hetkiä kaukalossa
Pelaajat kyläsarjoista miljoonia taaloja vuodessa tienaaviin tähtiin ovat tulleet vuosien varrella tutuiksi. Kun Pittsburgh Penguins pelasi näytösotteluita Helsingissä, Jevgeni Malkin ja Sidney Crosby koputtelivat jäälle mennessään Rautiota mailoillaan pohkeille ja ihmettelivät mitä ihmettä mies tekee Suomessa. Rautio sanoo, että valokuvaajana hän ei voi kumarrella kovapalkkaisintakaan kiekkoilijaa.
Tunteet on pidettävä kuvatessa kurissa. Torinon Olympiakisojen 2006 loppuottelu oli paha paikka:
– Hävisimme Ruotsille, kun Koivulta meni aloituksessa maila poikki. Numminen kyynelehti siniviivalla, kun meni viimeinen chäänssi voittaa jotain tosi suurta. Olin kisojen virallinen kuvaaja ja minun piti olla neutraali. Ei auttanut muu kuin kuvata suomalaisten surua ja ruotsalaisten iloa.
Rautio on tehnyt myös pitkän kansainvälisen uran ja toimi vuosina 1998–2011 jääkiekon MM-kisojen virallisena kuvaajana. Näiden lisäksi hän on tallentanut Torinon 2006 ja Vancouverin 2010 olympiaturnaukset. Leijonajoukkueesta ja sen otteluista Sotshin olympialaisissa vuonna 2014 hän on julkaissut kirjan.
Maailmalla sattuu ja tapahtuu
Vuodet 2000–2003 Raution perhe asui Itävallassa, missä Rautio kuvasi jääkiekon lisäksi alppihiihdon, freestylen ja mäkihypyn maailmancupeja sekä murtomaahiihtäjien jäätikköleirejä.
Maailmalla reissatessa on sattunut ja tapahtunut.
– Ostravan MM-kisoissa 2004 oli erikoisjoukot jäähallin katolla. Kuljimme kattorakenteissa valojen takia. Yksi valoistani meni pimeäksi ja menin vaihtamaan sitä. Kävelin pimeällä huoltosillalla ja yhtäkkiä edessäni seisoi jätkä ihan mustissa konepistoolin kanssa, että ”mitä helvettiä sä täällä teet?”. Hän vahti niin kauan kuin vaihdoin valon ja kiipesi sitten kattoluukusta ulos.
Moskovan kisoissa 2007 Rautio oli siirtämässä salamavaloja jäähallista toiseen, kun Securitaksen miehet pysäyttivät hänet ovelle, eivätkä meinanneet päästää miestä poistumaan hallista.
– Onneksi oli lomakkeita, joissa oli leimoja. Joku IIHF:n pomo soitti heille, että päästäkää se valokuvaaja pihalle. Sitten tuli Skoda hakemaan ja taas mentiin.
Viimeinen liigapeli Hakametsässä pelattiin lauantaina. Se ei kirvoittanut miestä kyyneliin, vaikka paikka onkin hänelle merkityksellinen. Rautio on käynyt jo tutustumassa uuteen Nokia-areenaan, ja työt jatkuvat siellä perjantaina Tappara–Ilves -paikalliskamppailun merkeissä.
