Mehiläiset voivat yllättää yhä uudelleen hunajakonkarinkin – ”Kukaan ei voi sanoa, että hallitsee täysin tämän touhun”

On kulunut jo 50 vuotta siitä, kun Seppo Rusi kiinnostui mehiläisten hoidosta. Sen jälkeen kokemusta hunajatuotannosta on kertynyt roppakaupalla, mutta vieläkään Rusi ei voi olla varma, että sato onnistuu. Käytännössä pikkupörriäiset tekevät miten parhaaksi näkevät ja käyttäytyvät miten haluavat.
Yksi Seppo Rusin mehiläispesistä sijaitsee hänen omakotitalonsa pihapiirissä.

Asuttuaan Keikyässä nykyisen Sastamalan alueella 50 vuotta sitten, Seppo Rusi ihmetteli, mitä paikallisen koulun talonmies puuhasi lähes piilossa.

– Talonmies käänsi aina selkänsä ja tulin uteliaaksi, mitä salaista puuhaa hänellä on, Rusi kertoo.

Paljastui, että talonmies hoiti mehiläispesiä ja keräsi niistä hunajaa. Myöhemmin Rusi sai talonmieheltä paljon apua ja vinkkejä omaan mehiläisharrastukseensa.

Hunaja täytti keittiön

Ensimmäiset mehiläispesänsä Rusi sijoitti vuonna 1968 siirtolapuutarhatontille Tampereen Niihamassa. Silloin saadut hunajat lingottiin, käsiteltiin ja purkitettiin omakotitalon keittiössä.

– Silloin oli kengät ja koko huusholli hunajassa. Lopulta rakensin kellarin kulmahuoneeseen hunajanvalmistukseen sopivan tilan, joka yhä käytössä.

Parhaimmillaan Rusilla on ollut hoidettavanaan 25 mehiläispesää ja pesät ovat sijainneet pääosin Ylöjärven alueella. Nykyisin tuotanto on varsin pienimuotoista.

– Kävin vanhoilla päivillä vielä aiheeseen liittyvän kurssinkin, mutta totesin sielläkin, että nykyisin tyydyn viiteen pesään.

Toistuvat hoitotehtävät

Mehiläispesän hoitaminen on yllättävän tarkkaa puuhaa, vaikka suurelta osin aika meneekin odottelussa. Viime talvena Seppo Rusin pesistä kuoli kaksi. Syy ei ole tiedossa, mutta pesän tuhoutuminen voi olla esimerkiksi varroapunkin aiheuttama. Mehiläiset voivat myös saada vatsurin, jolloin ne ulostavat pesäänsä. Joskus mehiläisiltä voi loppua ruoka. Kylmyys ei varsinaisesti mehiläisiä tapa.

Pesää hoidetaan tietyn vuosisyklin mukaisesti. Syksyllä mehiläisille annetaan ruokaa, joka on esimerkiksi sokerilientä (10 kiloa sokeria ja 6 litraa vettä). Samaan aikaan pesään laitetaan muurahaishappoa, joka estää punkkien kehittymistä. Kun mehiläisten sikiöinti on loppunut loka-marraskuussa, pesään laitetaan oksaalihappoa sokeriliemeen sekoitettuna. Keväällä huhtikuussa voi tarkastaa, pitääkö pesään lisätä ruokaa.

Pesissä käy melkoinen kuhina koko kesän ajan, kun mehiläiset pörräävät edestakaisin.

Pesän emo alkaa munia helmi-maaliskuussa. Emolla pitää olla riittävästi munintatilaa, jotta yhdyskunta kasvaa. Kaikki pesässä olevat kakut eivät siis saa olla ruoka- tai siitepölykakkuja. Pesään lisätään tarpeen mukaan tyhjiä kehiä eli mehiläisille ikään kuin annetaan työtä.

– Sitten vaan pyöritetään peukaloita, kuunnellaan säätiedotuksia ja toivotaan aurinkoa. Pesän mehiläispopulaatio kasvaa heinäkuulle asti. Lopulta emo käy ovella kurkkaamassa, että syksy on tulossa ja lopettaa hiljalleen munimisen, Seppo Rusi kertoo.

Emo on pesän tärkein hahmo

Tärkeää on, että pesän emo on kunnossa. Se ei saa olla ikäloppu vaan vireä muniva emo.

– Keväällä talvimehiläiset kuolevat ja pesässä on hautajaisia harva se päivä. Ja työmehiläiset eivät elä montaakaan viikkoa, koska ne niin sanotusti palavat loppuun, Rusi toteaa.

Joskus työmehiläiset voivat alkaa toteuttaa omia ideoitaan ja alkaa kasvattaa uutta emokennoa. Pesän emo on niin hyväsydäminen, että se munii myös uuteen emokennoon. On huono asia, jos kennoon pääsee syntymään uusi emo.

– Sitten vanha emo tapetaan tai se lähtee lipettiin ja ottaa kannattajansa mukaan. Ja jos tällainen uusi emo pääsee syntymään, pesän kehitys pysähtyy kuin seinään. Uusi emo ei muni vaan sen pitää ensin käydä häälennolla. Siitä menee sitten vielä aikaa ennen kuin se alkaa hiljalleen munia, Rusi selvittää.

Jos uusia emokennoja on kuitenkin päässyt tulemaan, niistä voi tehdä niin sanotun jaokkeen eli uuden pesän. Se pitää kuitenkin viedä vähintään kolmen kilometrin päähän vanhasta pesästä. Muuten jaokkeeseen mukaan tulevat mehiläiset voivat palata takaisin kotipesäänsä.

Kuiva ja kuuma kesä yllätti

Pesästä saatavan hunajan määrä vaihtelee paljon vuosittain. Jos pesä on kunnossa ja se on hyvässä paikassa, hunajaa voi tulla 40–50 kiloa kesässä.

– Kesällä voi käydä 7–10 päivän välein kurkkaamassa, onko hunajaa ja sitten voi laittaa tyhjiä laatikoita tarjolle, Rusi kertoo.

Linkouskone lennättää hunajan irti kennoista.

Tänä kesänä sato jäi jostain syystä vähäiseksi.

– Lentoa oli paljon ja alkukesästä pesässä oli kyllä tavaraa. Myöhemmin tarkasti tilanteen uudestaan ja ylimmät laatikot olivat ihan tyhjiä. Hunajan tuotanto jostain syystä lopahti. Oliko kesä sitten liian kuiva ja kukissa ei ollut riittävästi mettä. Saattaa myös olla, että kukinta meni ohi liian nopeasti, Rusi pohtii.

Sadon määrän lisäksi hunajan laatu vaihtelee.

– Jos kesä on kostea, hunaja on yleensä aika laihaa. Joskus kakut eivät tule täyteen, kun mehiläiset eivät saa lennoiltaan riittävästi täyttötavaraa. Silloin vajaa kenno pitää ottaa pois, jolloin hunaja pitää usein kuivattaa tuulettamalla. Yleensä mehiläiset itse peittävät täydet kennot, jolloin hunaja kuivuu jo pesässä.

Lisäksi voi käydä niin, että mehiläiset alkavat niin sanotusti syödä kuormasta. Kun ne eivät saa lennoiltaan riittävästi tavaraa ne alkavat popsia pesän hunajaa.

Osaamista ei ole liikaa

Vajaa kolme vuotta sitten Seppo Rusi koki ikävän yllätyksen, kun yksi hänen pesistään joutui varkauden kohteeksi. Syrjässä sijainneesta pesästä vietiin mehiläiset. Karhukin olisi voinut pesän tyhjentää, mutta tällä kertaa kyseessä taisi olla ihminen, koska mitään karhun jättämiä jälkiä ei näkynyt.

– Mehiläiset oli otettu siististi ja ilmeisesti siirretty jonkun omaan pesään, Rusi miettii.

Seppo Rusi myi hunajaa pitkään kirpputorilla. Nykyisin hunaja menee lähinnä tuttaville, jotka osaavat jo hyvissä ajoin kysellä, milloin satoa saa.

Seppo Rusi kaapii päällysteet kennosta pois itse tekemällään työkalulla.

Mehiläisten hoito on lisännyt suosiotaan viime vuosina. Aloittelijoille järjestetään runsaasti kursseja ja kirjallisuutta aiheesta on tarjolla vähintäänkin riittävästi.

Seppo Rusi kehottaa kaikkia harrastajia hankkimaan hyvät perustiedot, koska yllätyksiä tulee aina.

– Vanhatkin parrat yllättyvät aina välillä. Kukaan ei voi sanoa, että hallitsee täysin tämän touhun.