Varmasti jokainen jo odottaa, että poikkeuksellinen koronatilanne menisi ohitse. Turnausväsymystä on selvästi aistittavissa. Kun alkukesästä rajoituksia höllennettiin, joillakin kenties kävi mielessä, että, huh, se taisi olla tässä. Keskikesällä näyttikin jo hyvältä. Tartuntatapaukset laskivat Suomessa lähelle nollaa.
Keväällä poikkeusoloihin siirtyminen saattoi tuntua ehkä jännittävältäkin. Toihan se omaankin elämääni ja arkeen muutosta. Mutta en kuitenkaan kaipaisi enää kesän vapautumisen jälkeen tiukkoja rajoituksia ja eristäytymistä.
Korona koettelee siis kärsivällisyyttä. En voi tehdä oikein minkäänlaista ulkomaan matkaa, enkä käydä isoissa konserteissa. Teattereissa voin vielä käydä erityisjärjestelyjen ansiosta. Voinko kuitenkaan mennä mihinkään turvallisin mielin?
Koronan tartuntariskiä kasvattaa myös kyllästyminen. Ihmiset ovat väsyneet varomaan. Näkymätön korona vaanii ja iskee. Lapsiperheitä rasittanee se, että lapsi on otettava pois päivähoidosta ihan pienekin oireen vuoksi. Etätyöt ja lastenhoito ei aina onnistu samaan aikaan.
Menin yhtenä päivänä kirjastoon ja kirjaston pihassa huomasin jättäneen kasvomaskin kotiin.
”No, enpä lähde enää hakemaan.. Palautan äkkiä nämä kirjat, otan varaamani kirjan, viivyn vain pienen hetken. Eihän siitä sakkoa Suomessa saa”, ajattelin.
Tästä opin sen, että nykyään minulla on autossa aina kasvomaskela. Kasvomaskien käyttö siis edelleen suositetaan, ei velvoiteta.
Työkaverin kanssa keskustelimme autojen katsastuksesta. Mietimme, mitähän tapahtuisi, jos autojenkin katsastaminenkin olisi vain suositus. Kuinkahan moni autoilija jättäisi katsastuksen väliin. Päättelimme, että moni jättäisi tai kävisi vain harvakseltaan. Auto vietäisiin korjaamolle vasta, kun se hajoaisi tien viereen.
Keväällä korona-aalto tuli ja löi voimakkaasti. Erilaisia rajoituksia ja järjestelyjä tarvittiin paljon. Syksyn korona-aalto on nyt myös iskenyt jonkinlaisella voimalla. Yhteiskuntamme on nyt kuitenkin valmiimpi ottamaan aallon vastaan. Toivotaan, että syksyn korona lyö rantaan jatkossa vain laimeita laineita.
Kärsivällisyyttä kuitenkin tarvitaan. Jokainen voi omilla toimillaan ja annetuilla ohjeilla vaikuttaa siihen, ettei tilanne ainakaan entisestään pahenisi. Rokotetta odotellassa.
Lue Timo Jokisen aiempia kolumneja:
Syksy on kaunis sana – uusi aika alkaa
Vexi Salmi – tekijä on poissa, mutta laulut elävät
Yöretkellä syksyn väriloisteessa: Kolmen miehen kuorsaus häivytti karhua pienemmät eläimet
Seitseminen on yksi Ylöjärven ihmeistä – aina nuo maisemat jotenkin sävähdyttävät
Erikoinen aika voi tuoda esiin ihan uusia harrastuksia
Entä ellei koronaa olisi tullutkaan? Herää kysymys, onko kaikki matkustelumme oikeasti tarpeellista
Loma – palaan sitten, kun jalkani alla alkaa tuntua aamukastetta
Jo joutui armas aika – tällä kertaa hiljaa ja vähäeleisesti
Luvassa kaikkien aikojen kotimaan matkailukesä – jos korona suo
Kun tavallisuus ei ole mitään: nuori ei päätä haluavansa jäädä ulkopuolelle
Tankki täyteen – korona on tuonut jotain hyvääkin
Vakiovierastamme ei voi rajoittaa tai laittaa sulkuun
Jo on aikoihin eletty, mutta vielä se kesä tulee
Koronaa pakoon: Kotikaupungin luonto tarjoaa upeita elämyksiä tässä ajassa
Entäs sitten, Leevi – mitä pandemian jälkeen?
Timo Jokinen: Opettele luopumaan – muistoja ei kukaan voi ottaa pois
Paluu Ylöjärvelle 45 vuoden jälkeen – ”Hei pysähdy” Minkä sä viet minua?”
Lääkärin resepti: Annos Sibeliusta, Kärkeä ja Leskistä
Timo Jokinen: Omaishoitaja on arjen sankari
Timo Jokinen: Mitä lahjaksi rakkaimmalle? – vain sinä voit sen tietää
Timo Jokinen: Tämä kiinnostus kuvastaa kaipuuta menneeseen
Timo Jokinen: Ihmisellä on taipumus kaivata nykyhetkestä aina johonkin – syksyllä asia korostuu
Timo Jokinen: Itsekin sorrun silloin tällöin liian aikataulutettuun päivään
Timo Jokinen: Otetaanko lemmikkieläin vai ei?
Timo Jokinen: Dohan menestysrima taitaa olla liian korkealla
Timo Jokinen: Lastensuojelutilastot synnyttivät tämän tekstin
