Korona – Pysyvästi väliaikaista vai väliaikaisesti pysyvää - Kolumnit

Elämme monin tavoin poikkeuksellisia aikoja. Hämmennys ja epävarmuus leimaavat tätä hetkeä ja tulevaisuutta. Koronavirus on muuttanut elämää monin tavoin. ”Huoleton” koronakesä on takana. Meille suomalaisillekin on käynyt selväksi, että olemme saaneet koronaviruksesta hyvin hankalan ja ikävän riesan. Pahinta on, ettemme tiedä, kuinka kauan yhteiselomme taudin kanssa jatkuu.

Syksyllä alkavasta koronan toisesta aallosta puhuttiin pitkin kesää, ja nyt kun se kolkuttaa ovelle ja astuu sisään, sen ei ainakaan pitäisi päästä yllättämään ketään. Eikä tarvitse olla suurikaan ennustaja ymmärtääkseen, että teveydenhuolto tulee ylikuormittumaan syksyn aikana. Koronapuhelimet ja terveydenhuollon päivystykset ruuhkautuvat ja henkilöstöresurssit hupenevat.

Työkaverini oli tyttärensä luona Etelä-Euroopassa kuukauden päivät. Siellä lähes kaikki käyttivät maskia. Työkaverini kertoi, että etelän kuumuudessa oli vaikea hengittää maskin läpi. Maski vaikeutti syömistä ja juomista, ja myös suojan tunne katosi, kun kaikki ottivat syödessään ja juodessaan maskin pois samanaikaisesti. Työkaverini kertoi vielä, että kun hän piti koko päivän maskia niin illalla hänellä oli päänsärkyä. Maski mustutti häntä turvaväleistä ja siitä, että pandemia oli edelleen olemassa. Ja suojasihan maski hyvin tiheässä väkijoukossa.

Keväällä jotkut vaativat Suomessakin maskipakkoa, sillä se nähtiin yhtenä tärkeimpänä keinona, jolla viruksen leviäminen pysähtyisi. Maskipakkoa ei keväällä tullut ja nyt syksylläkin on tullut vain suosituksia maskin käytöstä. Suomessa viruksen leviäminen pysähtyi keväällä käytännössä ilman maskejakin. Ihmiset pysyivät kotona eivätkä tavanneet lähikontakteissa toisiaan. Saa nyt nähdä, miten käy tänä syksynä.

Itse olen käyttänyt maskia, eivätkä ne kovin mukavia kapistuksia ole. Kasvot hikoavat ja hengittäminen on vaivalloisempaa. Jatkuvasti tekee mieli säätää ja korjata maskia kasvoilla, vaikka siihen ei saisi koskea. Olemme kuitenkin paremmassa tilanteessa kuin keväällä, sillä monia asioita osataan tehdä nyt toisin.

Lue Timo Jokisen aiempia kolumneja:

Syksy on kaunis sana – uusi aika alkaa

Vexi Salmi – tekijä on poissa, mutta laulut elävät

Yöretkellä syksyn väriloisteessa: Kolmen miehen kuorsaus häivytti karhua pienemmät eläimet

Seitseminen on yksi Ylöjärven ihmeistä – aina nuo maisemat jotenkin sävähdyttävät

Erikoinen aika voi tuoda esiin ihan uusia harrastuksia

Loppukesän tunnelmia

Entä ellei koronaa olisi tullutkaan? Herää kysymys, onko kaikki matkustelumme oikeasti tarpeellista

Pyörällä Kuruun: Kuuselan kautta Kaiharille ja Voionmaalle, juomatauko Kaiharilla – Lopussa siintää Kuru ja lämmitetty sauna, mutta sitä ennen piipahdetaan Vänrikki Stoolin tuvalla

Loma – palaan sitten, kun jalkani alla alkaa tuntua aamukastetta

Jo joutui armas aika – tällä kertaa hiljaa ja vähäeleisesti

Luvassa kaikkien aikojen kotimaan matkailukesä – jos korona suo