Ihanasta kesästä koittaa syksy. Sen huomaa muuttuvasta luonnosta ja ihmisten aktivoitumisesta tekemistensä ääreen. Syksy on kaunis sana. Se tuoksuu metsälle ja maistuu marjalle. Syksy tuntuu kirpeältä ja kostealta. Syksyllä on sanottu jäähyväiset lämpimille kesäaamuille ja valoisille öille.
Työpaikallani keskusteltiin yhtenä päivänä lempivuodenajoista. Kevät ja syksy saivat yhtä monta ääntä työkavereiden kesken. Oma lempivuodenaikani on syksy, koska syksy tuoksuu ihanalta. Se multa, metsä ja maa. Eikä ole liian kuuma, kun käy hölkällä. Metsä on superkaunis ja syksystä alkaa aina uusi aika, kun kesä valoisine päivineen on ohi.
Tässä orastavan koronan varjossa yritän nauttia syksystä. Pienet asiat ovat suurten asioiden valossa parasta mindfulnessia: tv-sarjan katsominen, lukeminen kotisohvalla, raikkaat syksyaamut, kotimaiset omenat ja ympäristössä olevien puiden upea ruska.
Syksy on oivaa aikaa myös aloittaa uusi harrastus. Kun illat pimentyvät ja tuntuu, että oma energiataso alkaa hiipua, silloin kannattaa kokeilla jotain uutta. Uuden harrastuksen ei tarvitse olla mitään erikoista. Riittää, että se tuo hyvän mielen ja innostaa uusien asioiden pariin.
Kesän jälkeen on myös itsestäni mukavaa, kun saa kaapista kaivella esille pehmoiset syysvaatteet. Kuinka mukavaa onkaan pukeutua pehmeisiin neuleisiin ja lämpimään kaulahuiviin. Syksyiset sadepäivät voivat toki tuntua varmasti välillä harmittavilta. Silloin on ainakin itselläni hyvää aikaa käydä kirppareilla ja divareissa. Ja menepä ulos sateen jälkeen. Syksyn tuoksu sateen jälkeen on mahtava.
Korona on muuttanut ruskamatkailua Lappiin. Työkaverini kävi jo perinteisellä ruskamatkallaan Lapissa, mutta kertoi, että nyt hänen vanhempansa eivät koronan takia olleet mukana. Lapissa oli paljon nuoria turisteja. Ruskamatkalle olivat lähteneet lapsiperheet ja pariskunnat, jotka eivät päässeet tai eivät menneet etelään koronan takia. Vanhempia eläkeläispariskuntia näkyi työkaverini kertoman mukaan hyvin vähän.
Keväisin ja syksyisin on vuosikausia puhuttu kellojen siirtelystä kesäajasta talviaikaan ja päinvastoin. Moni haluaisi siirtää kellonsa viimeisen kerran pysyvään aikaan. Ensi vuonna tämäkin näyttäisi toteutuvan. Sytytelläänpä kynttilöitä ja nautitaan syksystä.
Lue myös:
Lue Timo Jokisen aiempia kolumneja:
Vexi Salmi – tekijä on poissa, mutta laulut elävät
Yöretkellä syksyn väriloisteessa: Kolmen miehen kuorsaus häivytti karhua pienemmät eläimet
Seitseminen on yksi Ylöjärven ihmeistä – aina nuo maisemat jotenkin sävähdyttävät
Erikoinen aika voi tuoda esiin ihan uusia harrastuksia
Entä ellei koronaa olisi tullutkaan? Herää kysymys, onko kaikki matkustelumme oikeasti tarpeellista
Loma – palaan sitten, kun jalkani alla alkaa tuntua aamukastetta
Jo joutui armas aika – tällä kertaa hiljaa ja vähäeleisesti
Luvassa kaikkien aikojen kotimaan matkailukesä – jos korona suo
Kun tavallisuus ei ole mitään: nuori ei päätä haluavansa jäädä ulkopuolelle
Tankki täyteen – korona on tuonut jotain hyvääkin
Vakiovierastamme ei voi rajoittaa tai laittaa sulkuun
Jo on aikoihin eletty, mutta vielä se kesä tulee
Koronaa pakoon: Kotikaupungin luonto tarjoaa upeita elämyksiä tässä ajassa
Entäs sitten, Leevi – mitä pandemian jälkeen?
Timo Jokinen: Opettele luopumaan – muistoja ei kukaan voi ottaa pois
Paluu Ylöjärvelle 45 vuoden jälkeen – ”Hei pysähdy” Minkä sä viet minua?”
Lääkärin resepti: Annos Sibeliusta, Kärkeä ja Leskistä
Timo Jokinen: Omaishoitaja on arjen sankari
Timo Jokinen: Mitä lahjaksi rakkaimmalle? – vain sinä voit sen tietää
Timo Jokinen: Tämä kiinnostus kuvastaa kaipuuta menneeseen
Timo Jokinen: Ihmisellä on taipumus kaivata nykyhetkestä aina johonkin – syksyllä asia korostuu
Timo Jokinen: Itsekin sorrun silloin tällöin liian aikataulutettuun päivään
Timo Jokinen: Otetaanko lemmikkieläin vai ei?
Timo Jokinen: Dohan menestysrima taitaa olla liian korkealla
Timo Jokinen: Lastensuojelutilastot synnyttivät tämän tekstin
