Nina Taipale nauttii kahvia Kauppakeskus Elon kahvilassa ja hymyilee leveästi. Ylöjärveläispesäpalloilija valittaa hieman väsymystä. Onhan viime päivät ja osat öistäkin vierähtäneet mestaruushumussa. Pieni väsymys ei kuitenkaan haittaa tippaakaan, sillä Taipale ja koko Manse PP:n joukkue on saanut viime vuorokausina nauttia ennenkokemattomista hetkistä.
Pyöritys on ollut melkoista. Nina Taipaletta on viety televisio-ohjelmiin, yhteistyökumppanien saunatiloihin, risteilylle, saunalautalle, Tapparan vip-vieraaksi, Kaupin fanitapaamisiin sekä Tampereen raatihuoneelle pormestarin kahvihetkeen.
– Onhan tämä ollut uskomatonta. Olen nauttinut joka hetkestä ja aion nauttia lisää, Manse PP:n kapteeni Taipale sanoo silmät loistaen.
Pudotuspeleissä hienoja onnistumisia
Juhlat pääsivät alkamaan puolitoista viikkoa sitten lauantaina, kun Manse PP nappasi Porissa kolmannen voittonsa naisten Superpesiksen finaalisarjassa. Pesäkarhut kaatui voitoin 3–1. Manse PP:n koko kausi oli vahvaa marssia kohti menestystä. Joukkue pelasi runkosarjassa vain kaksi pisteetöntä ottelua.
– Olimme fyysisesti, pelillisesti ja henkisesti sarjan paras joukkue. Meidän valttimme oli tasaisuus. Emme olleet yhden tähtipelaajan varassa vaan meillä oli joukko tasaisen hyviä pelaajia, jotka pystyivät ratkaisuihin, Taipale selvittää.
Taipale pelasi hyvän runkosarjan. Hän pystyi kuitenkin parantamaan otteitaan vielä pudotuspeleihin. Esimerkiksi Taipaleen kärkilyöntien onnistumisprosentti oli pudotuspelien neljänneksi paras. Lisäksi kakkosvahti pelasi virheetöntä ulkopeliä.
– En ole ennen päässyt pelaamaan näin isoja pelejä, joten en tiennyt, miten pudotuspeleissä pelini toimii. Minusta paljastui kuitenkin uusi puoli. Sytyin todella ratkaisupeleihin. Mitä enemmän oli meteliä, sen paremmin pelasin, ensi maaliskuussa 30 vuotta täyttävä Taipale sanoo.
Tiukat pelit maistuivat
Manse PP hävisi puolivälierissä Seinäjoelle yhden ottelun. Samoin välierissä tamperelaisjoukkue menetti yhden pelin Kempeleelle.
– Molemmat ottelusarjat olivat hanskassa, vaikka meillä ei ollut oikein muuta kuin hävittävää. Oikeastaan ne tappiot olivat meille opettavaisia. Jouduimme keskustelemaan asioista. Häviöt kasvattivat meitä finaaleja varten, Taipale kertoo.
Finaalisarjassa vastaan tulleella Porin Pesäkarhuilla oli asettaa kentällä kaksi todellista tähtipelaajaa. Pudotuspelien lyöntitilaston kakkonen Susanna Puisto ja etenijätilaston voittaja Milla Lindström laittoivat Manse PP:n ahtaalle.
– Saimme tehdä täyden työn voittaaksemme. Oli hienoa, että pelit olivat tiukkoja. Mestaruuskin maistuu sen vuoksi paremmalta. Pori oli herrasmiesjoukkue, joten peleissä mentiin urheilullisuus edellä. Niitä otteluita oli hieno pelata, Taipale kiittelee.
Upeat yleisöt kruunasivat finaalit
Sekä Tampereen Kaupissa että Porissa oli finaalipeleissä upea tunnelma. Yleisö löysi viimein Tampereellakin pesiskatsomoon sankoin joukoin.
– Olen aina unelmoinut, että pääsisin pelaamaan ison yleisön edessä. Nyt se tapahtui vieläpä kotikentällä. Tunnelma antoi kylmänväreitä vartaloon koko pelin ajan. Yritin vain fiilistellä ja laittaa muistipankkiin niitä tunteita, konkaripelaaja sanoo.
Hän myöntää, että otteluiden ratkaisuhetkillä jännistys oli kova. Silti kapteeni pystyi keskittymään ja tekemään huippusuorituksia.
– Tahto voittaa oli niin kova, ettei virheisiin ollut varaa. Ymmärsimme, että korvien väli ratkaisee. Luotimme oman joukkueen osaamiseen ja siihen, että rautainen ulkopelimme antaa meille mahdollisuuden voittaa.
Ylöjärvellä heikko tilanne
Nina Taipaleella on peliuraa takana jo reilut parikymmentä vuotta. Kaikki alkoi Ylöjärven urheilutalon liikuntasalista, kun Taipale oli seitsemänvuotias. Juniorina hän voitti Ylöjärven Pallossa muutaman Suomen mestaruuden.
– Tämä on ollut hieno matka. Olen aina pysynyt uskollisena Pirkanmaalaiselle pesäpallolle, vaikka kyselyjä muualle on tullut. Niin Ylöjärvellä, Hämeenkyrössä kuin Tampereellakin on seuroissa tehty hyvää työtä pesäpallon eteen, Taipale sanoo.
Taipaleella ei ollut nuorena esikuvia, sillä pesäpalloa pelattiin Pirkanmaalla varsin vähän. Eikä tilanne vieläkään ainakaan Ylöjärvellä aiheuta hurraa-huutoja.
– Vähän pesiksen tila Ylöjärvellä surettaa minua. Kaupunki on aikoinaan päättänyt, ettei tänne tule pesäpallokenttää ja siksi juniorit joutuvat lähtemään täältä muualle. Tähän pitäisi saada muutos. Katsotaan voisinko jonain päivänä tehdä asialle jotain, Taipale tuumaa.
Jatkopäätös myöhemmin
Huippu-urheilijan on hyvä olla itse itsensä pomo. Taipale on onnistunut yhdistämään yrittäjyyden ja ammattimaisen urheilun, vaikka helppoa se ei aina ole ollut.
– Kun meillä on 8–14 treeniä viikossa ja kahdesta kolmeen leiriviikonloppua kuukaudessa niin paljon ei jää aikaa muulle. Perheelle ja ystäville kiitos siitä, että ovat jaksaneet ymmärtää, kun tyttöä ei ole aina näkynyt. Ja suurkiitos myös asiakkailleni, joiden aikoja olen joutunut paljon siirtelemään, Times Hair & Beauty -liikkeessä hiusmuotoilijana yrittävä Taipale kiittelee.
Se mitä tulevaisuus tuo tullessaan ei ole vielä Taipaleen tiedossa. Hän on jo pitkään elänyt vuosi kerrallaan huippu-urheilun ehdoilla. Parhaillaan Taipale käy ajatuksissaan vääntöä siitä, loppuuko upea peliura tähän kauteen vai vieläkö hänet nähdään Manse PP:n riveissä Superpesiskentillä.
– Elän päivän kerrallaan ja haluan nauttia mestaruudesta. Katsotaan jatkoa sitten, kun ajatukset vähän tasaantuvat. Päätöksen teen kuukauden sisällä, jotta Manse PP saa joka tapauksessa hyvän joukkueen kasaan.
Tamperelaisseurassa taatusti toivotaan, että naisten edustusjoukkueen pitkäaikainen kapteeni päättää jatkaa vielä uraansa. Taipaleen johtajaominaisuuksille on varmasti vielä käyttöä.
– Olen peruspositiivinen ihminen ja toimin kapteenina ehkä sellaisella äidillisellä rakkaudella. Olen pyrkinyt siihen, että esimerkistäni ja sitoutumisestani voisi ottaa mallia. Ennen kaikkea yritän kannustaa ja auttaa kaikkia henkisellä puolella, kapteeni Taipale summaa.
Fiilistelyä, töitä ja unta
Taipale on oikeastaan saavuttanut urallaan kaiken mahdollisen. Hän on pelannut kaksi arvo-ottelua ja voittanut mestaruuden. Taipale muistelee lämmöllä parin vuoden takaista Itä-Länsi-kamppailua.
– Siinä toteutui yksi unelma. Se oli ensimmäinen kerta, kun pääsin pelaamaan ison yleisön edessä. Minulla oli vähän keltanokkafiilis, vaikka en ihan nuorimmasta päästä pelaajia ollutkaan. Siitä tuli ikimuistoinen ottelu, kun pääsin vielä loistamaan ulkopelissä.
Tältäkin kaudelta Taipaleen kehoon jäi muutama muistijälki onnistuneista suorituksista.
– Muistan pari syöksykoppia, joita aika harvoin naispesiksessä näkee. Ne tulivat vielä tärkeisiin paikkoihin. Pystyin koko kauden suojelemaan hyvin kentän kakkospuolta, joten tyytyväinen täytyy olla.
Nyt Taipale vain nauttii joka hetkestä ja fiilistelee Suomen mestaruutta.
– Jokainen urani seura, joukkue, joukkuekaveri ja taustahenkilö on tuonut mut tähän päivään. Ilman heitä en olisi tässä. Erityiskiitos Antikaisen Upille, joka on tehnyt tuhottoman määrän työtunteja pirkanmaalaisen pesäpalloilun hyväksi. Tämä kaikki on ollut uskomattoman hienoa kasvutarinaa.
Seuraavat päivät ja viikot Taipale aikoo viettää paljon aikaa joukkueensa kanssa.
– Ja kyllä tässä töitäkin joutuu tekemään, sen olen asiakkailleni velkaa. Ja jos parin kolmen viikon päästä ehtisi vähän nukkuakin, Suomen mestari naurahtaa.
Comments are closed.