Kirkko dokumentoi kaikki aarteensa, kuten 1700-luvun raamatut – Yksi mielenkiintoisimmista omistuksista on kullattu morsiuskruunu, jonka saa lainaksi

Ylöjärven kirkossa käydään läpi kaikki vanhat tavarat, kuten Raamatut ja ehtoollisastiat, ja määritetään esimerkiksi niiden ikä ja lahjoittajat. Tällä hetkellä seurakunta ei edes tiedä, mitä kaikkea se omistaa.
Larissa Salomaalla on kädessään matkaehtoollismalja. Torbjörn Nikus on auttanut lukemaan vanhoja Raamattuja.

Ylöjärven kirkon vitriineissä on paljon vanhoja aarteita.

Vanhin on joko 1700-luvulta peräisin oleva puukynttelikkö, tai sitten Raamattu vuodelta 1776.

Katse kiinnittyy myös kullattua hopeaa olevaan morsiuskruunuun, jonka Helmi Marja Mikkola lahjoitti kirkolle vuonna 1963.

Harva morsian enää käyttää häissään morsiuskruunua, mutta ehkä kannattaisi? Kruunun saa lainaksi Ylöjärven kirkossa pidettäviin häihin.

Larissa Salomaa esittelee morsiuskruunua, joka lahjoitettiin kirkolle 1960-luvulla.

Albumissa kruunupäitä

Kirkosta löytyy myös albumi, jossa on kuvia kruunua käyttäneistä vihkipareista etenkin 60-luvulta.

Viime vuosina kruunu on ollut harvoin käytössä, eikä tilapalvelupäällikkö Tea Stenberg muista kuin yhden parin viimeisen seitsemän vuoden ajalta.

Aiemmin kruunu oli merkki morsiamen neitsyydestä, ja sukututkija Torbjörn Nikusin mukaan pappi saattoi kirjoittaa vihittyjen kirjaan, kellä oli kruunu päässään, kellä ei.

Mutta tuskinpa seurakunta näitä enää muistiin merkitsee…

Tässä ote vihittyjen kirjasta Tamlanderin käsialalla. EW Tamlander oli Ylöjärven appeliseurakunnan ensimmäinen oma pappi. Tässä otteessa on neljä paria vihitty, vuosi on 1855. David nai Amalian, ”vigde utan skrud”. Vihitty ilman somistetta eli kruunua. Israel nai Johannan ”vigde i skrud” eli kruunun kanssa. Wilhelm nai Evan ”utan skrud”. Esaias nai Wlhelminan ”utan skrud”. (Kuva: T. Nikus)

Linjaus: esineet pitää luetteloida

Kirkkohallitus määritteli jo 20 vuotta sitten, että kirkkojen pitää luetteloida kirkolliset museoesineensä ja pitää niistä hyvää huolta.

Kurun seurakunnassa luettelointi on tehty, mutta Viljakkalan ja Ylöjärven kirkoissa määrärahojen puutteessa ei.

Nyt suntio Larissa Salomaa on kuitenkin tarttunut toimeen. Hän on aloittanut luetteloinnin, ja joku museoihminen saa rahojen löydyttyä tehdä sen loppuun.

Seitsemänhaarainen, puinen kynttelikkö on 1700-luvulta.

Kultaseppää kaivataan!

Tällä hetkellä suntio on dokumentoinut Ylöjärven kirkosta 45 esinettä ja löytänyt niistä uusia tietoja. Esineistä ja tekstiileistä selvitetään esimerkiksi niiden ikä, lahjoittajat, kirjoista niiden kunto, signeeraukset ja hopeaesineistä muun muassa valmistuspaikka, valmistaja ja hopeapitoisuus.

Kirjojen etusivun vanhahtavan, ruotsia ja fraktuuraa vilisevän kielen kanssa on auttanut Torbjörn Nikus. Leimoja suntio on opiskellut itse, mutta tarvitsisi myös jonkun vapaaehtoistyöstä kiinnostuneen kultasepän tulkitsemisapua vaikeimpiin tapauksiin.

– Toivottavasti löytyisi joku, joka auttaisi selvittämään näitä sydämellä eikä raha mielessä, miettii suntio.

Salomaa kaipaisi tietoa myös siitä, kuka on lahjoittanut kirkolle talvisodan muistomaljan.

Kirkon aarteista suurimman osan on lahjoittanut kaksi sukua, Mikkolat ja Mäkkylät, mutta myös muut vanhat suvut.

Kuka tietää, kuka on lahjoittanut tämän talvisodan muistomaljan kirkolle?

Vielä lisää aarteita

45 esineen määrä tulee vielä laajenemaan, sillä ullakolla ja arkistossa on lisää tavaraa.

– Arkistossa on odottamassa kolme isoa muovilaatikkoa täynnä vanhoja kirjoja ja Raamattuja, kertoo Salomaa.

Ja sinne hän ja sukututkija Nikus heti haastattelun jälkeen suuntaavatkin.

Raamattu vuodelta 1776.

 

 

Comments are closed.