Sain taas itseni kiinni ajattelemasta tätä: ”Tänään on huono päivä. Kaikki mihin kosken, muuttuu paskaksi.” Kello oli puoli yhdeksän aamulla ja ikäviä sattumuksia oli ollut kaksi. Kaksi on raja. Yksi vastoinkäyminen tunnissa on vastoinkäyminen. Kaksi on ”huono päivä”.
Huonon päivän suuntaa on vaikea muuttaa, koska alkaa odottaa seuraavaa katastrofia. Ja niitä tulee. Katastrofiksi lasketaan huonona päivänä sellaisetkin sattumukset, joita ei hyvänä päivänä oikeastaan edes huomaisi. Jos joku asia meneekin suunnitelmien mukaan, huomaa olevansa salaa vähän pettynyt. Tänäänhän on huono päivä. Kaiken piti mennä pieleen, ja nyt kaiken pieleen meneminen meni pieleen!
Tällainen ”huono päivä” on oivallinen aika itsesäälille ja uhriutumiselle, jos kokee tarvetta sellaiselle. Kannattaa silloin jättää kaikki hyvät hetket ja onnistumiset huomioimatta ja jatkaa iltaan asti valitsemallaan tiellä. Olen kokeillut, ei hassumpaa.
Jos et koe tarvetta sääliä itseäsi, anna päivälle anteeksi. Esimerkiksi puoli yhdeksältä aamulla voi jo todeta, että kuule päivä, saat tähänastiset anteeksi ja uuden mahdollisuuden. Aloitetaan alusta puhtaalta pöydältä, mutta jos vielä perseilet jotain, niin kerron kaikille Facebookissa, että sinä olet huono.
Päivän henkilöiminen vie ihanasti huomion siltä, että päivähän ei itsessään tee meille mitään pahaa. Päivä on päivä, muut ihmiset sekä lukuisat muuttujat tekevät siitä huonon tai hyvän. Päivän henkilöiminen vie myös ihanasti huomion siitä, että pääasiassa se olet sinä itse, joka teet päivästäsi huonon tai hyvän. Päivää on helpompi syytellä kaikesta kuin itseään, mutta sille on myös helpompi antaa anteeksi kuin itselleen.
Toinen ajatus, josta jäin vastikään kiinni: ”Miksi juuri tänään?” Tämän ajatuksen aikaansai hyvin höyrystynyt koiran ripuli kylpyhuoneen lattialämmityksellä. Ihmisen paras ystävä oli yrittänyt peitellä tekosensa pienellä vessan matolla ja toisen koiran villapaidalla.
Mutta mietitäänpä tätä: Milloin olisi oivallinen hetki avata ulko-ovi ja todeta, että koko talo haisee tulehtuneelle suolelle? Olisiko joku päivä sellainen, että se herättäisi positiivisen tunteen ja ajatuksen, että onneksi juuri tänään, kun olin muutenkin varannut tunnin aikaa kylpyhuoneen siivoamiseen? Ei. Koska sellaista päivää ei ole, että koiran ripuli olisi ihanaa. Mutta ripuli ei ole päivän vika eikä päivää kannatane tuomita sen enempää kuin koiraakaan.
Ehkä näihin tilanteisiin sopiva ajatus olisi yksinkertaisesti ”olenpa minä väsynyt” tai pelkistetty ”voi paska”. Mutta tuskin päivää haittaa, että syy kaikesta kaadetaan sen niskaan.
Lue myös Veera Ahlgrénin aiempia kolumneja:
Mä sanon viimeisen sanan… monta kertaa
Tarvehierarkia peittyy pinkkiin
