Ei haukku haavaa tee

Ihmettelin Facebookin uutisvirtaan ilmestyviä kuvia miespuolisista tutuistani, jotka poseerasivat mekko päällä. Olivat muuten vallan söpöjäkin vaimojensa hepeneissä. Kukaan heistä ei kuitenkaan minun tietooni käytä säännöllisesti naisten vaatteita, joten jäin odottamaan selitystä.
Selityksen tarjosi koomikko Ilkka Kivi, jonka politiikkaa käsittelevät tekstit ovat jokseenkin ainoita politiikkaa käsitteleviä tekstejä, joita jaksan lukea. Suosittelen muillekin. Ilkka vetää mutkat tarpeeksi suoriksi eikä pelkää ilmaista omaa kantaansa asioihin. Lisäksi aina vähän naurattaa.
No, mekkovillitys pähkinänkuoressa: Nelivuotias Lenni-poika haluaa pukeutua mekkoon, minkä takia hän on joutunut kiusatuksi. Lenniä puolustaakseen eräs mies oli julkaissut Twitterissä kuvan itsestään mekossa, koska halusi tukea Lenniä ja osoittaa, että voi mieskin pitää mekkoa.
Ja tätä miestä jostain syystä nokkiakseen erään puolueen kansanedustaja Laura Huhtasaari puolestaan julkaisi Twitterissä kuvan. Kuvan pointti oli se, että Lennin puolesta helmojaan heilutellut mies on epämiehekäs.
Ja tämä taas sai lukuisat miehet osoittamaan kannatustaan Lennille ja näyttämään persettä (tai ainakin reittä) Huhtasaarelle mekossa keikistelemällä. Esimerkisi Arman Alizad julkaisi itsestään varsin aistikkaan kuvan, jossa hän istuu kauniissa häämekossa kirkon penkillä.
Huhtasaari kommentoi Alizadin kuvaa näin: ”Pukeudu mekkoon vaikka joka päivä, mutta minun ei tarvitse pitää sitä miehekkäänä.”
Ja joku taas Huhtasaarelle tähän: ”Kopioi vaikka gradu päivässä, mutta muiden ei tarvtse pitää sitä tieteen tekemisenä.” Tässä kohtaa nauroin ääneen.
Joku kiusasi Lenniä, joku puolusti Lenniä, joku kiusasi Lennin puolustajaa ja nyt kaikki kiusaavat sitä, joka kiusasi Lennin puolustajaa. Minua silti naurattaa, ja minä nauran, koska minä olen pienemmän puolella.
Nämä Twitterit, Instat ja Facet ovat kyllä poliitikoille todella riskialttiita alustoja. Joidenkin nimeltämainitsemattomien puolueiden kannattaisi laittaa nimeltämainitsemattomat kansanedustajansa teineillä paljon käytettyyn puhelinrankkuun heti, kun ne tyrivät ensimmäisen kerran. Älypuhelin pois, tabletti pois, tilalle vanha kunnon näppäinpuhelin, jolla voi soittaa tarvittaessa äidille tai hätänumeroon. Tai kansanedustajan kyseessä ollessa tietysti taksin.
Some on maailma, jossa sen oman sairaan hyvältä tuntuvan ajatuksen julkaisu kestää vain sekunteja. Jos harkintakyky pettää siis noin neljäksi sekunniksi, se on siinä. Kohu on valmis.
En tiedä, mitä puolueen johto on mieltä, mutta minä pidän näistä kohuista. En ole kovin kiinnostunut puolueista, olen kiinnostunut ihmisistä. Nämä somemölyt eivät kerro mitään politiikasta tai puolueista, mutta ne kertovat jälkiselittelyineen paljon yksittäisistä poliitikoista.
Huhtasaari muistuttaa mielestäni paljon edesmennyttä sekarotuista koiraani. Koiran nimi oli Pertti Peruskoira, nimikin viittaa jo kauniisti Huhtasaaren puolueen suuntaan. Pertti oli niinsanottu pelkopurija. Kaikki vieras oli sille niin pelottavaa, että se meni puolustuskannalle ja alkoi harkitsemattomasti räksyttää peittääkseen oman epävarmuutensa. Jos vieras ei kuitenkaan pelästynyt rähinää, se saattoi jopa purra. Mutta aina takapuoleen, ja tekemättä mitään oikeaa vahinkoa.
Monikaan ei pitänyt Pertistä, mutta minä pidin. Minä tiesin, että kun se ei koe oloansa uhatuksi, se on oikein lempeä ja rakastettava hahmo.
Jos oikein jaksan joku päivä yrittää, saatan ajatella Huhtasaaresta samalla tavalla. Ainakin seuraavaan rähinään asti.

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.