Kurussa on nähty villisikoja toisinaan. Luonnonvarakeskus ei pysty arvioimaan, asuvatko siat Kurussa, vai ovatko ne läpikulkumatkalla. Villisikaurokset voivat kävellä vuorokaudessa jopa 30–40 kilometriä. Vilkkainta uusien reviirien etsintä on kevättalvella.
Soitot kahteen kurulaiseen metsästysseuraan paljastavat, että villisikoja on nähty, mutta harvakseltaan.
Villisika saatiin tallennettua Itä-Aureen riistakameraan viime keväänä. Sika lönkytteli kuvaan Suolahdentien varressa.
Sika vain käväisi kamerassa eikä jäänyt paikalle pyörimään. Havaintoja villisioista on myös syksyltä.
Mutta harvinaisia siat vielä ovat.
– Jälkihavaintoja tai tietoja tuhoista meillä ei ole. On vaikea sanoa, mistä siat tulevat, sanoo Pohjois-Kurun metsästäjien puheenjohtaja Jarno Äijälä.
Keski-Kurun metsästysseuran sihteerin Jukka Heiskan tiedossa on pari villisian vierailua.
– En usko, että täällä on pesueita. Siat liikkuvat Teiskosta päin. Ne käyvät talvella Länsi-Teiskossa, Niemikylässä ja Aurejärven seudulla, Länsi- ja Itä-Aureessa, Vaskivedellä ja Ruovedellä. Pohjois-Kurussa on niin karua, etteivät ne viihdy täällä, arvelee Heiska.
Villisika on levittäytyvä laji
Luonnonvarakeskus (Luke) on päivittänyt juuri arvionsa villisikojen määrästä ja asuinseuduista.
Lukessa ei pystytä arviomaan, asuuko Kurussa villisikoja vai ei. Erikoistutkija Mervi Kunnasrannan mukaan he eivät pysty sanomaan kunnan tarkkuudella, missä sikoja on. Syynä ovat harvalukuiset metsästäjien ilmoitukset ja sikojen suuri liikkuvaisuus.
Se kuitenkin tiedetään, että villisikoja asuu edelleen Teiskossa päin.
Kurussa liikkuneet siat saattavat tosin olla etsimässä uusia reviirejä – tai sitten eivät.
– Villisiat ovat kovia liikkumaan. Urokset vaeltelevat paljon. Jos on hyvää ruokaa ja ne selviytyvät, ne jäävät paikoilleen, jos elinympäristö on kunnossa. Sikaa voi myös houkuttaa se, jos niitä ruokitaan talvisin pyynnin tehostamiseksi, Kunnasranta kertoo.
Metsästys vähentänyt sikoja
Villisikoja on tullut ja tulee Suomeen enimmäkseen Venäjältä ja Virosta kävellen maita ja jäätä pitkin. Villisikauros voi kävellä vuorokaudessa 30–40 ja parissa viikossa 200–300 kilometriä. Suomessa on myös tarhoilta karanneita yksilöitä.
Villisika on palaajalaji, eli villisikoja on asunut Suomessa aiemminkin. Laji ei kuitenkaan kestä kylmyyttä ja kovalumisia talvia.
– Nyt kun on ollut vähemmän lunta ja tarjolla riistapeltoja, ne viihtyvät.
Luke arveli viime vuonna Suomessa olleen villisikoja jo reilusta 2000 yksilöstä päälle 5000 yksilöön. Tänä vuonna kannan arvioidaan vähentyneen 1500– 2650 yksilöön. Eniten sikoja on Itä-Uudellamaalla ja Kaakkois-Suomessa.
Kanta on pienentynyt ainakin metsästyksen tähden. Suomessa kaadettiin viime vuonna yli 900 villisikaa.
– Metsästys on vapaata riistaa. Villisikaa saa metsästää ympäri vuoden, jos metsästyslupa on kunnossa. Joskin maaliskuun alusta heinäkuun loppuun sellaiset naaraat ovat rauhoitettuja, joilla on seuranaan alle vuoden ikäinen poikanen, kertoo Kunnasranta.
Pelkona sikarutto
Suomessa pelätään maahan tulevan afrikkalaista sikaruttoa, jonka leviämisen suurin uhkatekijä ovat saastuneet elintarvikkeet ja rekkojen renkaiden mukana tulevat virukset. Silti myös suomalaista villisikaa pelätään tartuttajana.
– Se on metsästyksen perussyy, Kunnasranta kertoo.
Entä mitä mieltä paikalliset metsästäjät olisivat sian metsästyksestä Kurussa?
– Kyllä kai metsästysintoa olisi, jos sikoja olisi Kurussa. Mutta tuhoakin ne tekevät. Jos niitä tulisi Kuruun isompi lauma, niin se ei välttämättä olisi hyvä asia, pohtii puheenjohtaja Jarno Äijälä.
