Se on heinäkuu ja meikäpojalla on loma. Kesä-heinäkuun vaihteessa vaihdettiin työkaverin kanssa lomakapulaa. Työkaverini siinä naama komiasti ruskettuneena, mutta hiukan apena sanoi: ”Jos sanon, että töihin paluuni tuntuu taas ihanalta niin olen lomaillut väärin. Ei olisi normaalia, jos ensimmäiset päivät töissä ei herättäisi akuuttia halua palata mokille takaisin saunaan ja riippukeinuun”
Toivottelin työkaverilleni hyvää työpäivänjatkoa ja sanoin: ”Heipä hei, palaan sitten, kun illat alkavat viilentyä ja jalkani alla alkaa tuntua aamukastetta”.
Enpä jäänyt enää kuuntelemaan kahvihuoneesta tullutta palautetta, mutta hyvää lomaa kaverini varmaankin toivotteli.
Päätin, että tällä lomalla aion herätä aamuisin jo varhain. Juoda aamukahvin aikaisin terassilla, kun linnut laulaa ja aurinko lämmittää. Käydä sitten aamukävelyllä upealla Soppeenharjulla ja hoitaa nelimetrinen kukkalaatikkoni huomattavasti paremmin kuin viiime kesänä. Silloin kukkaloistoni jäi ikävä kyllä vain viikon kahden mittaiseksi. Nyt on toisin. Kukkalaatikkoni loistoa voisi jo esitellä kelle tahansa tai siis ainakin melkein.
Lomalaisten niin kuin muidenkin kesää viettävien täytyy muistaa, että eihän kesää ole peruttu, vaikka tilanne on edelleen koronan takia poikkeuksellinen. Elämää ei voi laittaa kuitenkaan odotuslinjalle. Ihminen kaipaa ihmisen luokse. Rajoitusten höllentäminen mahdollistaa monien kulttuuri- ja urheilutapahtumien toteuttamisen kuitenkin tänä kesänä.
Eikä moni meistä niin valtaviin massatapahtumiin ole aikaisemminkaan tottunut. Tuska-festivaalin peruminen tältä kesältä ei varmasti harmita yhtä paljon kuin monen muun festarin peruminen. Tuskaa voi tuntea ilman festariakin.
Työkaverini kertoi, että hänen veljensä oli suunnitellut pitävänsä morsiamensa kanssa isot häät heinäkuun alussa, mutta ne piti koronan takia siirtää hamaan tulevaisuuteen. ”Saa sitten nähdä, kun häät joskus pidetään, että onko morsiankaan enää sama”, työkaverini tokaisi.
Lomallani, kun olen nyt pyöräillyt Tampereen ympäristössä niin olen huomannut kuinka terassit ja uimarannat ovat olleet väkeä tulvilllaan. Ihmiset nauttivat eristetyn kevään jälkeen vapaudesta. Korona näyttää väistyneen taka-alalle niin mielestä kuin arjestakin.
Kesäloma viettää muuten ensi vuonna satavuotisjuhliaan. Kaiken kansan etuisuus siitä tuli vuonna 1922. Kiitos päättäjät. Nautin siitä nyt näin heinäkuussa maatessani riippukeinussa, lämpimän kesätuulen hyväillessä.
Lue Timo Jokisen aiempia kolumneja:
Jo joutui armas aika – tällä kertaa hiljaa ja vähäeleisesti
Luvassa kaikkien aikojen kotimaan matkailukesä – jos korona suo
Kun tavallisuus ei ole mitään: nuori ei päätä haluavansa jäädä ulkopuolelle
Tankki täyteen – korona on tuonut jotain hyvääkin
Vakiovierastamme ei voi rajoittaa tai laittaa sulkuun
Jo on aikoihin eletty, mutta vielä se kesä tulee
Koronaa pakoon: Kotikaupungin luonto tarjoaa upeita elämyksiä tässä ajassa
Entäs sitten, Leevi – mitä pandemian jälkeen?
Timo Jokinen: Opettele luopumaan – muistoja ei kukaan voi ottaa pois
Paluu Ylöjärvelle 45 vuoden jälkeen – ”Hei pysähdy” Minkä sä viet minua?”
Lääkärin resepti: Annos Sibeliusta, Kärkeä ja Leskistä
Timo Jokinen: Omaishoitaja on arjen sankari
Timo Jokinen: Mitä lahjaksi rakkaimmalle? – vain sinä voit sen tietää
Timo Jokinen: Tämä kiinnostus kuvastaa kaipuuta menneeseen
Timo Jokinen: Ihmisellä on taipumus kaivata nykyhetkestä aina johonkin – syksyllä asia korostuu
Timo Jokinen: Itsekin sorrun silloin tällöin liian aikataulutettuun päivään
Timo Jokinen: Otetaanko lemmikkieläin vai ei?
Timo Jokinen: Dohan menestysrima taitaa olla liian korkealla
Timo Jokinen: Lastensuojelutilastot synnyttivät tämän tekstin
