”Pidä itsestäsi huolta” lauletaan laulussa ja usein se sanotaan myös läheiselle tai tuttavalle, jota ei ehkä vähään aikaan tulla näkemään, syystä tai toisesta. Sanotaan myös, että ”ei mikään ole niin kuin ennen” ja ”ennen oli kaikki paremmin”. Totuuden nimissä nykyään monet asiat ovat todellakin hyvin, palvelut pelaa ja hyvinvointi kukoistaa.
Tarjolla on opiskelupaikkoja ja mahdollisuuksia itsensä toteuttamiseen. Nuorille on tarjolla myös kaikenlaista tukea ja opintorahaa. Lisäksi tekniikan kehitys erilaisine laitteineen on ollut hurjan nopeaa eikä loppua näy. Maailma huutaa nuoria ihmisiä toteuttamaan itseään. Mutta miksi sitten monet nuoret voivat tänään pahoin ja syrjäytyvät?
Nuorten syrjäytymisen taustalla olevat syyt ovat monitasoisia – yhteiskunnallisista tekijöistä aina perhe- ja yksilötason tekijöihin. Nuori ei jotenkin löydä paikkaansa yhteiskunnasta eikä työmarkkinoilta. Onhan yhteiskunnan muutos mennyt siihen, että huonohkosti koulutetun työvoiman kysyntä on täysin romahtanut. Koulutusvaatimukset ovat kasvaneet ja nuori, joka ei pysty niihin vastaamaan jää helposti ulkopuolelle. Nuori ei löydä enää paikkaansa yhteiskunnasta ja työmarkkinoilta niin kuin aiemmat sukupolvet.
Syrjäytymisen hinta on suuri niin nuorelle itselleen kuin pitkässä juoksussa koko yhteiskunnalle. Nuorille asetetaan paineet saavuttaa jotakin, paineet olla merkityksellinen, paineet valmistua hyvään ammattiin, paineet menestyä. Tavallisuus ei ole mitään.
Syrjäytyminen on harvoin jos koskaan nuoren oma valinta. Nuori ei päätä, että minä haluan jäädä kaiken normaaliksi mielletyn ulkopuolelle. Nuori ei päätä haluta masentua. Huono-osaisuuden kasautuminen ja syrjäytyminen voidaan nähdä nuoren elämänkulussa tapahtuvana prosessina, johonka sisältyy kulttuurisia, sosiaalisia, terveydellisiä ja taloudellisiakin tekijöitä.
Työni kautta olen huomannut, että useampia nuoria auttaa jo se, kun joku kuuntelee, välittää aidosti, on läsnä eikä tuomitse. Kestää sen mitä nuorella on sanottavana. Ei vaihda puheenaihetta, jos nuori kertoo viiltelevänsä itseään.
Monella nuorella on paha olo, nuorta ahdistaa erilaiset asiat ja epävarmuudet. Nuoret kokevat masennusta ja yksinäisyyttä. On ongelmia monenlaisissa ihmissuhteissa.
Usein nuoren auttamisessa keskitytään vain joihinkin yksittäisiin keinoihin. Ehkä voitaisiin enemmän keskittyä siihen, mistä syrjäytyminen alkaa. Tuskinpa syrjäytynyt nuori kaipaa lääkepurkkia heti avukseen vaan ennenmin tukea ja ymmärrystä. Syrjäytynyt nuori tarvitsee jonkun, joka nostaa hänen itsetuntoaan ja auttaa häntä toteuttamaan nuoren päämääriä.
Lue Timo Jokisen aiempia kolumneja:
Tankki täyteen – korona on tuonut jotain hyvääkin
Vakiovierastamme ei voi rajoittaa tai laittaa sulkuun
Jo on aikoihin eletty, mutta vielä se kesä tulee
Koronaa pakoon: Kotikaupungin luonto tarjoaa upeita elämyksiä tässä ajassa
Entäs sitten, Leevi – mitä pandemian jälkeen?
Timo Jokinen: Opettele luopumaan – muistoja ei kukaan voi ottaa pois
Paluu Ylöjärvelle 45 vuoden jälkeen – ”Hei pysähdy” Minkä sä viet minua?”
Lääkärin resepti: Annos Sibeliusta, Kärkeä ja Leskistä
Timo Jokinen: Omaishoitaja on arjen sankari
Timo Jokinen: Mitä lahjaksi rakkaimmalle? – vain sinä voit sen tietää
Timo Jokinen: Tämä kiinnostus kuvastaa kaipuuta menneeseen
Timo Jokinen: Ihmisellä on taipumus kaivata nykyhetkestä aina johonkin – syksyllä asia korostuu
Timo Jokinen: Itsekin sorrun silloin tällöin liian aikataulutettuun päivään
Timo Jokinen: Otetaanko lemmikkieläin vai ei?
Timo Jokinen: Dohan menestysrima taitaa olla liian korkealla
Timo Jokinen: Lastensuojelutilastot synnyttivät tämän tekstin
