”Hetki tää, jolloin luonto näyttää kauneutensa, häviää, kovin nopeasti ohitsemme, hetki tää, sitä hukata siis saisi emme – milloinkaan…”
Olen kirjoittanut valmiiseen sävelmään tuollaista kevääseen liittyvää tekstiä. Luonnossa tapahtuu juuri nyt todella paljon, joten ota siitä kaikki irti. Kun koronauutiset, tavalla tai toisella, hallitsevat nyt päiväämme aamusta iltaan niin siinä kevään tulemisen merkit jäävät helposti jalkoihin.
Kevät on nyt siis täällä. Tuo ihana vakiovieraamme. Kevät on sitä, mitä se haluaakin olla. Eikä sitä komennella kuin tottelematonta teiniä. Mustarastas on saapunut ja sen sekä muiden lintujen laulu herättää mukavasti aamuisin. Konserttiin liittyvät pian hippiäiset sirinöineen ja punarinnat livertelyineen. Päivätkin valkenevat aikaisin, on hienoa herätä valoisiin auringonsäteisiin kaihtimien välistä.
Lintuja näkee kaikkialla, ja ne ovat täynnä elämää ja tarmoa myös tällaisena koronan lamauttavan tuntuisena keväänä. Osa linnuista hautoo jo. Kiireisimmät lehtopöllönpoikaset ovat jo tainneet lähteä pesäkoloistaan. Jossain ne harjoittelevat nyt oman elämänsä alkua.
Perhoset ja kimalaiset pääsevät kohta humaltumaan, kuin ihmiset konsanaan. Linnut tekevät sen kukkien kapakoissa. Leskenlehdet aloittavat jo huhtikuussa mesitarjoilunsa talviuniltaan herääville siivekkäille.
Valoisuus, lintujen viserrys, puiden hento vihreys ja ensimmäiset leskenlehdet kertovat metsässä kulkiessa, että kevät on tullut. On mukavaa vetää lenkkarit jalkaan ja kulkea metsässä poluilla. Niin keveästi taas jalka nousee painavien talvikenkien jälkeen.
Elämässä usein pienet asiat ovat suuria, kuten luonnossa kulkeminen. Siellä voi ajatella sinisiä ajatuksia. Luonnossa kulkiessa ja sen kauneutta katsellessa myös usein laulutekstieni aiheet syntyvät. Ajatus on ihmisen herra, tuon sanonnan syvällisyys on auennut minulle elämässä monien kokemieni asioiden myötä.
Kevään tuloa ei voi laittaa sulkuun, rajoittaa tai säännöstellä. Se tulee, kun on sen aika. Nyt siis kannattaa lähteä tutkimaan koko ajan lisääntyviä kevään merkkejä. Lähde ulos, mene terassille tai parvekkeelle. Katsele ja kuuntele, mitä kaikkea ympärillä parhaillaan tapahtuu. Kevät on upeaa aikaa, juuri nyt.
Lue Timo Jokisen aiempia kolumneja:
Jo on aikoihin eletty, mutta vielä se kesä tulee
Koronaa pakoon: Kotikaupungin luonto tarjoaa upeita elämyksiä tässä ajassa
Entäs sitten, Leevi – mitä pandemian jälkeen?
Timo Jokinen: Opettele luopumaan – muistoja ei kukaan voi ottaa pois
Paluu Ylöjärvelle 45 vuoden jälkeen – ”Hei pysähdy” Minkä sä viet minua?”
Lääkärin resepti: Annos Sibeliusta, Kärkeä ja Leskistä
Timo Jokinen: Omaishoitaja on arjen sankari
Timo Jokinen: Mitä lahjaksi rakkaimmalle? – vain sinä voit sen tietää
Timo Jokinen: Tämä kiinnostus kuvastaa kaipuuta menneeseen
Timo Jokinen: Ihmisellä on taipumus kaivata nykyhetkestä aina johonkin – syksyllä asia korostuu
Timo Jokinen: Itsekin sorrun silloin tällöin liian aikataulutettuun päivään
Timo Jokinen: Otetaanko lemmikkieläin vai ei?
Timo Jokinen: Dohan menestysrima taitaa olla liian korkealla
Timo Jokinen: Lastensuojelutilastot synnyttivät tämän tekstin
