Harmaapäätikka on yksi niistä lukuisista lintulajeista, jotka ovat hyötyneet ilmaston lämpenemisestä.
Suomen ilmasto on ollut oikukas ennenkin ja menneiltä vuosikymmeniltä löytyy talvisia lämpöjaksoja, jotka ovat olleet varsin lyhyitä. Leutoina talvina harmaapäätikkoja on vaeltanut Lappiin saakka. Havaintoja on ainakin 1950-luvulta lähtien.
Harmaapäätikan kannalta merkityksellisiä olivat 1970-luvun leudot talvet. Tällöin harmaapäätikkojen talvehtimiset ja pesinnät onnistuivat hyvin. Lintuja vaelsi myös pohjoiseen runsaasti.
Aikaisemmin harmaapäätikka pesi lähinnä vain Lounais-Suomessa. Vahva kanta oli Turun ympäristön jalopuulehdoissa ja puistoissa, muun muassa Ruissalossa. Nykyisin harmaapäätikka on paikoin varsin yleinen aina Jyväskylän korkeudelle asti.
Erityisen voimakasta runsastuminen oli 1980- ja 1990-luvuilla. Samoihin aikoihin talvet rupesivat muuttumaan pysyvästi leudommiksi.
Vaikka harmaapäätikka on ollut Lounais-Suomessa pitkään pesimälaji, on sen Ruotsin valloitus takkuillut. Vielä 1970-luvulla oli vuosia, ettei harmaapäätikkaa havaittu Ruotsissa ollenkaan. Yksi este harmaapäätikalle on ollut vihertikka, joka on ollut yleinen eteläisessä.
Vihertikka on selvästi harmaapäätikkaa suurempi ja näin harmaapäätikka jää häviölle reviirikiistoissa. Molemmat tikat ovat mieltyneet avoimiin lehtomaisiin lehti- ja sekametsiin. Pesämetsässä kasvaa usein muun muassa haapaa ja tervaleppää.
Tervaleppämetsikössä on usein runsaasti lahopuuta, koska tervaleppä on lyhytikäinen puulaji. Harmaapäätikka pystyy hakkaamaan pesäkolon terveeseen haapaan, mutta ei juuri muihin puulajeihin. Jos pesäkolo löytyy muusta puulajista, on kyseessä yleensä lahovikainen puu. Pehmyt haapa on myös altis lahoamiselle ja on näin tärkeä tikkojen ravintopuu.
Vihertikasta on tuskin haittaa Suomen harmaapäätikoille. Vihertikka näyttää karttavan vesistöiden ylityksia ja kenties tästä syystä Suomen valloitus on jäänyt ainakin toistaiseksi tekemättä.
Vaikka harmaapäätikan vakituinen pohjoisraja ei ole juuri siirtynyt ylemmäksi viime vuosien aikana, on tikkojen määrä kasvanut runsaasti. Nykyisin löytyy pesintöjä harvakseltaan jo Lappia myöten. Vielä 1960-luvulla harmaapäätikka oli harvinainen vaeltaja. Lapissa ja oli vuosia, jolloin sitä ei havaittu ollenkaan.
Lue myös aiempia luontojuttujamme:
Metsäpeura on palaamassa elinvoimaisena myös Etelä-Suomeen – myös Ylöjärvelle
Vekaraniemen vanha metsä kätkee sisälleen paljon elämää
Talvi saa närhen kiireiseksi – moni yksinäinen tammi on närhen istuttama
Mustapääkerttuja jälleen syysmuutolla
Arvokas Valkeekiven lehto valmistautuu talveen
Ihminen on auttanut kalasääksiä – kanta on nyt vakaa
Erämainen Taaborinvuori on mielenkiintoinen retkeilykohde
Kiurunkin kevätmuutto on aikaistunut
Silmäkesuo on erämainen ja kaunis
Pitkän muuttomatkan tekevällä pensastaskulla alkaa pian vuoden kiireisimmät ajat
Suomen harvinaisimpiin pesimälintuihin kuuluvalla koskikaralla on kevättä rinnassa
