Kiurunkin kevätmuutto on aikaistunut

Viime vuosien leudot talvet ovat helpottaneet kiurunkin elämää suuresti. Muistissa ovat kovat pakkastalvet, jotka koittelivat myös kiurujen talvehtimisalueita Keski-Euroopassa ja silloin moni kiuru jäi palaamatta kotipellolleen Suomessa.

Kiurua on Suomen kansanperinteessä pidetty kesän tuojana.

Kiuru on hyvin paikkauskollinen lintu ja palaa yleensä aina samalle reviirilleen. Eteläiseen Suomeen kiuruja alkaa virrata hiljalleen maaliskuun aikana, sitä mukaa kun tien posket ja pellonreunat sulavat lumesta.

Tosin päämuutto painottuu yhä huhtikuun alun tienoille, jolloin muuttoparvissa saattaa olla satojakin kiuruja. Tosin kiuruja näkee paluumuutolla vielä toukokuun lopullakin.

Muuttoajankohdassa voi olla viikon parin eroja riippuen sääolosuhteista. Ylöjärvellä kiuru on keltasirkun ohella yleisimpiä peltolintuja.

Koska Ylöjärvellä peltoala on varsin pieni, lintuja ei ole kovin runsaasti. Parhaita kiurun bongauspaikkoja ovat vaikkapa Mettistön, Lempiäniemen ja Kuljun peltoaukeat.

Ylöjärven seudulla ja lähikunnissa pesii myös kiurun serkku, kangaskiuru – tosin paljon harvalukuisempana. Kangaskiurun voi tavata onnella muun muassa Kuljusta tai Seitsemisen kansallispuiston alueelta. Kangaskiuru ei ole peltolintu.

Muun muassa Pohjanmaa on kiurun esiintymisen ydinaluetta. Peltolakeuksien lisäksi kiuru on siellä valloittanut saviset ja ravinteikkaat viljellyt jokilaaksot.

Ahdistettunakaan kiuru ei hae metsästä suojaa vaikka sellainen olisi tarjolla. Kiurut ovat aina koittaneet talvehtia Suomessa ja yleensä talvehtimiset ovat jääneet yrityksiksi.

Leutojen ja vähälumisten talvien johdosta talvehtimiset onnistuvat entistä useammin ja eteläisessä Suomessa kiuruja nähdään pienessä määrin jo läpi talven. Ensimmäiset tunnustelijat saapuvat Etelä-rannikolle jo helmikuussa. Vanha sanonta: kuu kiurusta kesään, ei enää pidä paikkaansa. Kiurua on pidetty aina kevään ensimmäisenä sanansaattajana.

Kiuru ei pysty valloittamaan koko Suomea nopeasti sinitiaisen tai viherpeipon lailla. Kiuru on todellinen peltolintu ja Lapissa suuret peltoaukeat ovat harvinaisia.

Kiuru on vallannut Suomen sitä mukaan kun peltoala on kasvanut. Todennäköisesti kiuru on aiemmin puuttunut Suomesta kokonaan.

Kiuru siirtyy talveksi vain sen verran etelämmäksi, ettei lumesta ole riesaa. Aikainen saapuminen mahdollistaa jopa kolme poikuetta vuodessa. Kiurun livertelyä kuuleekin läpi koko kesän.

Ainoastaan pahassa pesäpulassa oleva kiuru saattaa kelpuuttaa suon tai hakkuuaukean reviirikseen. Ratapihat ja lentokentät ovat paremmin tämän eloisan linnun mieleen.

Pesäpaikan tulee olla avoin pelto tai ruohikko, jossa ei ole edes matalia pensaita. Pellolla pesä on usein ojanpenkalla ruohojen kätkössä.

JARMO VACKLIN

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.