Arvokas Valkeekiven lehto valmistautuu talveen

Ylöjärven itä-osissa sijaitseva Valkeenkiven lehto on yksi alueen suurimmista ja arvokkaimmista luontokohteista.

Vanhoja ikimetsiä ei juuri enää löydä suojelualueiden ulkopuolelta. Tällaisen metsän kehittymiseen menee satoja vuosia.

Loppusyksyn tuulet ovat riisuneet lehdet alueen puista. Vielä muutama kuukausi takaperin puiden värikylläiset, ruskaiset lehdet koristivat metsiä.
Valkeekiven lehdon valtapuuna on kuitenkin kuusi, joten aivan harmaalta ja alakuloiselta lehtometsä ei silti näytä.
Toki kuusimetsäkin menettää kesäistä heleää vihreyttään talven ajaksi. Neulasien lehtivihreä väri vetäytyy syvemmälle neulasiin ja oksistoihin. Talvinen luonto elää säästöliekillä.
Lumipeite tuo toki valoa, mutta vuosi vuodelta lumi puuteroi metsät entistä myöhemmin.
Maasto on tuoretta kuusivaltaista, osin kosteaakin kangasmetsää. Kuusien lomassa kasvaa jykeviä, yli satavuotiaita kilpikaarnaisia honkiakin.
Pystyyn kuolleet, hopeakylkisiksi keloiksi muuttuneet männyt voivat olla jopa 300–500 vuotta vanhoja.
Kuusivaltaisessa lehdossa eivät lehtipuut juuri löydä kasvupaikkaa. Kaatuneen kuusen tilalle voi nousta haavan tai koivun taimia, mutta voimakkaampana kuusi ottaa lopulta vallan.
Toki kuusellakin on puutteensa. Se on varsin arka hallalle ja pahoina hallavuosina saattavat kuusentaimet tuhoutua laajaltakin alueelta.
Toki kuusilehtoonkin pääsee toisinaan kasvamaan myös jaloja lehtipuita, kuten mon käynyt myös Valkeekiven lehdossa. Eräät alueen lehmukset ovat kasvaneet varsin komeiksi.
Parhaiten lehtoalueeseen pääsee tutustumaan metsän läpi kulkevalta polulta. Polun varrelta löytyy aarnimetsälle tyypillisesti sammaloituneita maaliekoja kääpineen, sekä pystyyn lahonneita pökkelöitä, joissa pesii muun muassa tiaisia ja kirjosieppoja.
Muutenkin metsässä on runsaasti kolopesijöitä. Vanhoissa käpytikan ja palokärjen koloissa viihtyvät helmi- ja varpuspöllö.
Lintulajistossa sekoittuvat niin kuusimetsän kuin lehtimetsänkin lajeja.
Kevät on parasta aikaa tutustua lehtoon. Silloin linnusto ja kasvisto ovat parhaimmillaan.
Luontopolun lähettyvillä virtaa myös varsin luonnontilainen pieni puro. Rehevä ja monipuolinen lehtolajisto täyttää puron reunamia heleän vihrein värein pitkin
kesää.

Talousmetsistä tällaiset tuulenkaadot korjataan pois.

Jo ennen kuin lehtipuissa on lehdet, aloittavat matalat ruohokasvit kukintansa. Vuokot värjäävät lehdon aluskasvillisuuden paikoin valkoiseksi ja siniseksi. Ylöjärven muutamissa lehdoissa esiintyy myös keltavuokkoa, jopa runsaana.
Pohjoisempana keltavuokkoja ei juuri sitten kasvakaan.
Suurin osa Ylöjärven lehtokasveista on levinnyt alueelle lännestä. Vaateliaat kasvit ovat levinneet savisia ja reheviä jokireittejä pitkin. Kasveille tärkeitä jokia ovat muun muassa Paimionjoki, Aurajoki ja ennen kaikkea Kokemäenjoki. Mikäli ilmaston lämpeneminen jatkuu, tulee Suomeen jatkossakin uusia
kasvilajeja. Nämä uudistulokkaat tulevat käyttämään osin samoja jokireittejä leviämiseen.
Toki on jalopuita ja lehtokasveja, jotka ovat levinneet eteläiseen Suomeen sekä lännestä että kaakosta. Osa on vaeltanut jopa Kainuun ja Kuopion lehtokeskuksiin.

JARMO VACKLIN

Naava kertoo ilman puhtaudesta.

Käävät ovat asettuneet yksittäiseen koivuun jylhän kuusikon keskellä. Talouskuusikoissa ei juuri koivuja kasva.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>