Silmäkesuo on erämainen ja kaunis

Talvinen suo näyttää varsin karulle ja kuolleelle paikalle. Silloin tällöin korppi lentää suon yli ja käpytikka koputtelee hopeakylkistä keloa Silmäkesuon reunalla.

Suolla kasvaa runsaasti heiniä, saroja, sammalia ja muutamia varpukasveja.

Talvinen hiljaisuus täyttää kenties Ylöjärven erämaisimman ja syrjäisimmän kolkan. Mutta valkoisen lumen alla luonto valmistautuu jo tulevaan kasvukauteen. Suon varpukasveista monet säilyttävät lehtensä vihreinä läpi kylmän talvikauden. Silmäkesuolta löytyvät suokukka ja variksenmarja ovat muun muassa tällaisia kasveja. Sen sijaan suuria ja maukkaita marjoja kasvattava juolukka varistelee ruskan värittämät lehtensä syksyn tullen.

Silmäkesuo on nimensä mukaisesti pieni silmäke laajemmassa Rasunnevan mosaiikkimaisessa suokokonaisuudessa. Alue kuuluu valtiolle ja on osittain suojelun piirissä. Silmäkesuo on syntynyt hiljalleen pieneen lampeen, joka on satojen, jos ei tuhansien vuosien aikana soistunut.

Lampi on aikoinaan kehittynyt sadevesien ja lumien sulamisvesien vaikutuksesta kalliopainanteeseen. Suon syntyminen lampeen voi alkaa joko lammen pohjasta tai reunoilta rahkasammalien kuroessa lampea umpeen.

Silmäkesuota ympäröivät kallioiset mäet ovat paikoin hyvin jyrkkiä ja nousevat liki 200 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolelle. Varsinkin kallioisten mäkien laet ovat karuja. Niillä kasvaa vain mäntyä, jäkälää ja kanervaa.

Kalliopainanteisiin muodostuneet suot ovat pinta-alaltaan usein pienehköjä, ohutturpeisia ja varsin vähälajisia. Paikoilla missä maa-aines sisältää kalkkia, voi lajisto olla rikkaampaa. Pienelläkin kalkkipitoisella suolla viihtyvät muun muassa monet kämmekät kuten punakämmekkä ja kaitakämmekkä.

Rasunnevan suoalue sisältää paljon kallioisten mäkien pirstomia pieniä soita. Alueella on myös lampia, kuten luonnontilainen Pikku-Rasu, joka on myös ruvennut hiljalleen soistumaan reunoiltaan.

Rasunnevalla ei ole varsinaisia retkipolkuja, mutta maasto soveltuu omatoimiseen retkeilyyn. Vaihteleva maasto vaatii hyvää peruskuntoa.

Silmäkesuolle pääsee muun muassa Ylöjärven ja Kurun väliseltä maantieltä, jolta käännytään Ylöjärveltä tultaessa vasemmalle Sikkilän tienhaarasta. Hieman ennen Sikkilän kylää kääntyy vasemmalle metsäautotie, joka vie lähelle Silmäkesuota. Maasto sopii hyvin myös linturetkeilyyn, sillä linnusto on monipuolinen Silmäkesuon ympäristössä.

Koska puusto on paikoin vanhaa ja luonnontilaista, alueelta löytyy myös runsaasti keloja ja pökkelöitä. Kolopesijöitä, kuten leppälintuja, hömötiaisia, töyhtötiaisia, käpytikkoja, palokärkiä, helmipöllöjä, harmaasieppoja, puukiipijöitä ja kirjosieppoja on varsin runsaasti. Silmäkesuolla on myös keloja ja yli satavuotiaita mäntyjä.

JARMO VACKLIN

Silmäkesuolla on nimensä mukaisesti myös petollisia silmäkkeitä.

Silmäkesuolla kasvaa muun muassa punarahkasammalta ja rämerahkasammalta.

Paksut sammalmatot, jäkälät ja naavat tuovat Silmäkesuon reunametsiin erämaisen vaikutelman.

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.