Joutsan, Luhangan ja Sysmän seudut ovat olleet jo vuosikymmeniä valkoselkätikan esiintymisen ydinaluetta, ja ovat sitä edelleen vaikka kanta on hieman levinnyt entistä laajemmalle alueelle. Keski-Suomen lisäksi valkoselkätikkoja pesii nykyään myös muun muassa Pirkanmaalla ja myös Ylöjärven alueella.
Esimerkiksi Luhangan Onkisalo on ollut hyvä paikka bongata valkoselkiä.Valkoselkätikan tulevaisuus Suomessa näyttää pitkästä aikaa hieman valoisammalta.
Läheskään kaikki pesinnät eivät tule ihmisten tietoisuuteen. Kesällä tikat viihtyvät reviirillään ja saattavat seuraavana kesänä pesiä eri paikassa. Talvella Ylöjärvellä liikkuu useita valkoselkätikkoja ja osa näistä jää myös pesimään. Muun muassa Kurusta löytyy runsaasti sopivia rantalehtoja pesintään
Valkoselkätikkoja on seurattu jo vuosikymmenien ajan ja koetettu auttaa ahdingossa. Valkoselkätikat ovat oppineet myös käymään ruokinnalla ja lintuja on rengastettu vuosien saatossa runsaasti. Rengastusten avulla on todettu valkoselkätikkojen elävän varsin pitkään, jopa yli 15 vuotta vanhoja yksilöitä on tavattu.
Valkoselkätikka joutuu monien muiden lintulajien tavoin syksyisin ja talvisin vaeltamaan ravinnon perässä. Yleensä suuntana on eteläinen rannikko, joten pohjoisimpien valkoselkätikkojen vaellukselle tulee mittaa satojakin kilometrejä.
Näyttää siltä, että valkoselkätikkojen määrä on hiljalleen ohittanut aallonpohjan. Valkoselkätikka on silti vieläkin Suomessa vaarantunut laji. Ilman Venäjältä tulleita vaelluksia laji olisikin varmaan jo hävinnyt Suomesta.
Laji on aikoinaan ollut eteläisessä Suomessa nykyistä paljon runsaampi. Vielä ennen sotia kannaksi on arvioitu ainakin tuhat yksilöä. Valkoselkätikan elämää on haitannut metsien nuorentuminen ja muuttuminen talousmetsiksi, joista puuttuvat kelot, maapuut ja erilaiset lahot pökkelöt. Multavia tikkalehtoja on raivattu monin paikoin pelloiksi.
Suomessa on luonnostaankin lehtoja varsin vähän ja ne ovat enimmäkseen pienialaisia. Suomi on sankkojen havumetsien peittämä maa. Valkoselkätikka vaatii sen sijaan pesäpaikakseen suurehkoja lehtimetsiä, sillä valkoselkätikan reviiri on laaja. Viime vuosina valkoselkätikka on runsastunut hiljalleen Pohjanlahden rantametsissä.
Usein valkoselkätikan reviiri on ollut saaressa. Valkoselkätikka on mieltynyt muiden tikkojen tavoin vanhoihin tervaleppälehtoihin. Usein tervaleppälehdoissa on myös vanhoja koivuja ja haapoja, joista tikat löytävät hyönteisiä ravinnoksi. Vanhassa lahopuussa voi olla muun muassa kymmeniä kovakuoriaislajeja ja niiden toukkia.
Valkoselkätikka tarvitsee vanhan koivikon, haavikon tai lepikon, jossa on vanhoja puita ja pökkelöitä. Monista metsistä saa valkoselkätikalle kelvollisia pesämetsiä, jos niistä vain poistetaan muita puita varjostavat kuuset ja männyt.
Joutsassa valkoselkätikat elelevät usein järvenrantalehdoissa, joista löytyy runsaasti lahopuuta ravinnon hakuun. Valkoselkätikka on ollut pitkään itäinen laji ja Joutsassa kanta on ollut harvalukuinen. Joutsassakin valkoselkätikka on varmasti aikoinaan ollut yleisempi kuten muuallakin eteläisessä Suomessa.
Valkoselkätikalle kelpaavat laajat lehtimetsät ovat hiljalleen käymässä vähiin. Entisille kaskimaille kasvaneet lehtimetsät ovat vuosikymmenien saatossa kuusettuneet. Joutsa on sijainnut pitkään valkoselkätikan esiintymisen itäisellä rajalla. Vasta viime vuosien aikana nlaji on levinnyt myös Pohjanlahden rantamille, muun muassa runsaisiin tervaleppämetsiin.Valkoselkätikkoja pesii harvakseen muun muassa Kokkolan, Raahen, Oulun, Vaasan ja Tornion seuduilla.
Niin Joutsassa kuin myös Pohjanlahdella valkoselkätikkoja pesii erityisesti lehtipuuvaltaisissa saarissa. Pesimäaikaan varsin piileskelevää valkoselkätikkaa on vaikea havaita, mutta talvisilla vaelluksilla niitä näkee usein lintujen ruokinnalla ja pihapuissa koputtelemassa.Vaellukset jatkuvat usein aina huhtikuulle ja joskus toukokuun alkuunkin. Usein valkoselkätikka
on jo huhtikuun lopulla pyöräyttänyt munat pesään.
Valkoselkätikkojen elämä on edelleen varsin vaikeaa jo pelkän populaation pienuuden takia. Linnut joutuvat yrittämään
pesintää jopa käpytikan kanssa.Läntisen Suomen esiintymistä huolimatta runsaimmat valkoselkätikkakannat ovat yhä edelleen Etelä-Savossa, Pohjois-Karjalassa ja Päijänteen itäisellä reunalla. Esiintyminen keskittyy kuitenkin yhä vanhoille lehtipuuvaltaisille kaskimaille.
Valkoselkätikkoja on autettu jo pitkään muun muassa raivaamalla sopivia biotoopeja linnuille erityisesti rantalehdoissa, joissa
havupuut ovat ottaneet vallan.
Lue myös aiempia luontojuttujamme:
Metsäpeura on palaamassa elinvoimaisena myös Etelä-Suomeen – myös Ylöjärvelle
Vekaraniemen vanha metsä kätkee sisälleen paljon elämää
Talvi saa närhen kiireiseksi – moni yksinäinen tammi on närhen istuttama
Mustapääkerttuja jälleen syysmuutolla
Arvokas Valkeekiven lehto valmistautuu talveen
Ihminen on auttanut kalasääksiä – kanta on nyt vakaa
Erämainen Taaborinvuori on mielenkiintoinen retkeilykohde
Kiurunkin kevätmuutto on aikaistunut
Silmäkesuo on erämainen ja kaunis
Pitkän muuttomatkan tekevällä pensastaskulla alkaa pian vuoden kiireisimmät ajat
Suomen harvinaisimpiin pesimälintuihin kuuluvalla koskikaralla on kevättä rinnassa
