Translain uudistamiseen liittyvä kirjoitukseni herätti kiinnostusta ja poiki pari vastinetta. Hyvä niin. Sekä Jenni Kiiskisen että Timo Järvenpään kirjoituksissa oli useampiakin asioita, joita haluaisin kommentoida. Keskustelua on kuitenkin paras jatkaa laajemmin toisaalla, joten vastaan lähinnä Kiiskisen toteamukseen ”yhdenvertaisuuden ja ihmisoikeuksien edistäminen … ei ole keneltäkään pois”.
Toteamus ”ei ole keneltäkään pois” tuntuu olevan helposti ja mahdollisesti sen enempää ajattelematta esiin tuotava klisee. Translakisäädäntöä ajatellen se on varsin naiivi toteamus. Kun vasta kehittymässä olevalle nuorelle annetaan juridinen oikeus päättää sukupuolestaan itsenäisesti, se on todellakin moneltakin pois. Jokainen vastuullinen aikuinen tietää, että murrosiän kuohunnassa nuoret ovat vaikutuksille alttiita ja haavoittuvaisia. Kavereiden ja median mielipiteiden pohjalta nuoret saattavat tehdä harkitsemattomia päätöksiä.
Jos 15-vuotias tyttö juridisesti muuttaa sukupuoltaan ja myöhemmin päätyy myös hormonihoitoihin ja leikkauksiin, on hän suurella todennäköisyydellä kykenemätön saamaan lapsia. Jos hän myöhemmin tulee toisiin ajatuksiin, on varmasti järkyttävää tajuta, että äitiys on mahdottomuus.
Eikö se silloin ole pois ensisijaisesti häneltä itseltään ja toissijaisesti isovanhemmilta, joista ei koskaan tule isovanhempia? Eikö se ole jossain määrin pois myös yhteiskunnalta, jossa syntyvyys laskee jatkuvasti?
Koska kirurgiset toimenpiteet, joissa on tarkoituksena muokata henkilöstä vastakkaisen sukupuolen näköinen, ovat hyvin kalliita ja kustannettaisiin ainakin osittain verovaroin, epäkohtia väittämään tulee aina vain lisää. Pelkkä rintojen poisto maksaa lähes 5 000 euroa ja kuuluisi ainakin osittain Kelan korvattavaksi.
Ruotsissa huomattava joukko lääketieteen ammattilaisia vetosi 14.3.2019 Svenska Dagbladetissa siihen, että sukupuolista ristiriitaa kokeviin alaikäisiin kohdistuva ”ihmiskoe” lopetettaisiin. He kantavat huolta siitä, että monet autistisia piirteitä omaavat tytöt hakeutuvat sukupuolen korjaukseen.
Heidän mukaansa sukupuolista ristiriitaa kokevat lapset hakeutuvat nettikampanjoiden tai erilaisten painostusryhmien tuella lapsi- tai nuorisopsykiatrian yksikköön sukupuoliristiriitaselvitykseen. Tämä selvitys sisältää vain kolme keskustelukertaa. Jos lapsi saa selvityksessä sukupuolidysforia-diagnoosin, hänelle aletaan antaa hormonihoitoja ja hänelle tehdään kirurgisia toimenpiteitä, jotka aiheuttavat peruuttamattomia muutoksia aivoihin ja ulkoisiin sukuelimiin.
Lääkärit muistuttavat, että toimenpiteet luokitellaan Ruotsin lainsäädännössä sukuelinten silpomiseksi, mistä seuraa kahdesta kuuteen vuotta vankeutta. Heidän mukaansa hoitoja tehdään yleensä 12–17-vuotiaille tytöille. Ei ole tavatonta, että hoito tehdään vastoin alaikäisen lapsen vanhempien tahtoa. Tämä kaikki tapahtuu Ruotsin sosiaalihallituksen suostumuksella.
Myös tapausten määrä on voimakkaassa kasvussa. Kun vuonna 2003 tapauksia oli vain kymmenkunta, vuonna 2018 Ruotsissa aloitettiin sukupuolidysforiaselvitys jo yli 500 lapselle. Vetoomuksen allekirjoittajat painottavat, että yhä useammat hoitoja jonottavat tai hoidot jo läpikäyneet tulevat katumapäälle.
Murrosikä ja aikuiseksi kasvaminen on haastavaa kaikille nuorille. Tukea ja rakkautta ei koskaan ole tarjolla liikaa. Ei kai aikuisten tehtävä ole tukea sellaisen lainsäädännön syntymistä, joka hämmentää kehittyvää nuorta entisestään?
Kaisu Paloheimo
eduskuntavaaliehdokas (kd.)
Comments are closed.