Muun muassa Sarjakuva-Finlandialla ja Puupäähattu-tunnustuksella palkitun taiteilijan työ kuplii kiintoisia kulmia. Pian hän saapuu kertomaan työstään Leijaan.
Tamperelaisen taiteilijan työhuone notkuu pensseli- ja kynäkuppeja, sarjakuva-albumeja, piirroksia…
Sarjakuvataiteilija ja kuvittaja Tiitu Takalo asettaa piirustuspöydälle keskeneräisen kuvan. Alkaa tarkka mutta nopea ääriviivojen vetely.
Tätä, itse taiteen tekoa, on Takalon arjessa niukemmin kuin hän toivoisi. Paljon on sähköpostirumbaa, paikkoihin menoa, markkinointia, inspiroitumista ynnä muuta oheishommaa. Kun kynän tai pensselin varteen sitten pääsee, joskus tahmaa mutta parhaimmillaan uppoutuu nautinnolliseen imuun.
– Erityisesti maalaaminen on tosi meditatiivista puuhaa, taiteilija sanoo.
Tästä työstään hän saapuu pian tarinoimaan Ylöjärvelle.
– Minulla on kerrottavanani ehkä juuri se, että tämä on oikeasti työtä, ei sitä, että vain piirtelen, kun huvittaa. Toisaalta voin kertoa myös siitä, että olen unelma-ammatissani.
Aiheet syttyvät tarpeesta
Takalo on käsitellyt muun muassa feminismiin liittyviä aiheita. Häntä näet kiinnostavat sukupuolille asetetut ja asettuneet roolit sekä se, miten niitä voi rikkoa.
Myös ihmissuhteet ja tunteet ovat hänen teemojaan. Historiaakin taiteilija on käsitellyt, vaikkei hän itseään historioitsijatyypiksi luonnehtisikaan. Hän katseleekin historiaa juuri tunnetasolta ja muista itseään kiehtovista näkökulmista.
– Miltähän vaikkapa on mahtanut tuntua, kun nuoret naiset ovat perustaneet naiskaartia? Menneisyys on myös visuaalisesti mielenkiintoista piirtää. Ja onhan se läsnä nykyajassa. Esimerkiksi Tampere on ollut teollisuuskaupunki, ja se näkyy paikan hengessä, Takalo kuvaa viitaten käsittelemiinsä aiheisiin.
Teemojaan Takalo ei kuitenkaan ole valinnut tietoisesti etukäteen puntaroiden.
– Ne ovat tulleet tarpeesta käsitellä niitä, hän sanoo selittäen, että joko hän on itse kokenut tarvetta aiheen perkaamiseen tai hänet on tilattu piirtämään aiheesta.
Piirtäessään Takalo ei liioin ajattele, mitä haluaa aihetta käsitellessään sanoa tai antaa.
– Sen ajatteleminen aiheuttaisi paineita, jotka eivät työn kannalta ole hedelmällisiä: itsesensuuria ja epävarmuutta.
Jälkikäteen hän voi toki huomata taiteellaan antia.
– Varsinkin lukijapalautteista huomaa, että jokin aihe on ollut toisellekin tärkeä. Teen sarjakuvia, joita haluaisin itse lukea, ja silloin todennäköisesti joku toinenkin haluaa lukea niitä.
Tapa käsitellä omaakin elämää
Taiteilija on tuonut paperille omaelämäkerrallistakin ainesta. Hän on käsitellyt jopa aivoverenvuotoa, jonka sai muutama vuosi sitten.
Hän selvisi vähällä – ei menehtynyt tai menettänyt puhe- tai liikuntakykyään – mutta tähystysoperaation ja sairausloman jälkeen tuli silti pulmia.
– Oli keskittymisvaikeuksia, joista oli helppo syyllistää itseään, että minua laiskottaa. Myöhemmin tajusin, että ne liittyivät aivoverenvuotoon. Mutta nyttemmin on helpottanut, hän kertoo kokemuksista, joita on puinut Memento mori -sarjakuvassa blogissaan.
Takalo on tarttunut oman elämänsä aiheisiin, koska sarjakuva on hänen tapansa käsitellä maailmaa, myös hänen omaa elämäänsä. Omakohtaisten kokemusten käsittelyssä omaelämäkerrallisuus on hänelle luontevampaa kuin fiktiivisyys.
– Minusta tuntuisi vieraalta tehdä tarina jostain Liisasta, joka saa aivoverenvuodon.
Antoisaa mutta jo itsessään tärkeää
Vaan mihin sarjakuvaa tarvitaan?
– Mihin tarvitaan teatteria, kirjallisuutta, musiikkia? Takalo kysyy ja toteaa, että sarjakuva on taiteen laji siinä kuin muutkin.
Kullakin taidemuodolla on toki ominaisvahvuuksiaan, ja sarjakuvan eduksi Takalo katsoo kyvyn yhdistää kuva ja sana.
– En ole rajoittunut vain yhteen kuvaan ja voin kertoa asian kuvan ja tekstin yhteistyöllä.
Sarjakuvan tai taiteen tehtävää Takalo ei kuitenkaan halua alleviivata.
– Selviämme hengissä ilman taidetta, mutta silti se on tärkeää. Elämässä on muutakin kuin perustarpeet. Joku haluaa eläytyä, joku lukea vain tarinaa. Jollekulle taide on vertaistukea, ja jollekulle se antaa näkökulmia. Mutten halua hirveästi ajatella, mikä on taiteen tehtävä. Taiteella on oikeus olla olemassa, vaikkei siitä olisi mitään hyötyä.
Comments are closed.