Kaupunki koulutti vertaisliikuttajia

Kun vanhusväestö kasvaa eivätkä liikuntapalvelut kata ja tavoita kaikkia, vanhuksia liikuttavat kansalaiset ovat oiva apu.
Vertaisveturit

Kaija Pilvistä (3. vas.), Riitta Hometta (oik.) ja muita vertaisohjaajiksi kouluttanut Jonna Kakkori uskoo, että vanhuksella voi olla matala kynnys ikätoverin luotsaamaan liikuntaan. Muun muassa Homeen kuntosalioppilaana käyvän Pertti Moision taas oli oli sikäli sujuvaa hypätä vertaissalitunneille, että niitä järjestävän senioriyhdistyksen ympyrät olivat tutut.

Hyvältä kuulostaa. Monipuoliselta. On mennyt oppi perille. Kaupungin liikunnanohjaaja Jonna Kakkori nyökyttelee tyytyväisenä kuunnellessaan vertaisveturiksi kurssitetun Kaija Pilvisen kuvailua siitä, miten tämä vetäisi liikuntatuokion vanhuksille.

Ensin kevennettäisiin tunnelmaa jutustellen ja lämmiteltäisiin askeltaen ja harteita pyöritellen. Sitten käytäisiin lihasryhmät läpi tuolin, kepin tai kuminauhan kanssa. Lopuksi venyteltäisiin.

Lihasvoimaa, tasapainoa, sosiaalisuutta. Juuri sitä, mitä vertaisveturikoulutuksessa käytiin läpi. Juuri sitä, mikä iäkkäille on tarpeen.

Tarjontaa ja tuttuutta

Kaupunki koulutti syksyllä pääosin iäkkäitä vertaisohjaajia, jotka voivat luotsata liikuntatuokioita vanhuksille.

Tarkoitus on vanhusväestön kasvaessa virittää senioreille lisää liikuntamahdollisuuksia kaupungin toteuttaman ja kolmannen sektorin jo entuudestaan järjestämän tarjonnan täydennykseksi. Veturit voivat myös yhyttää sellaisia, jotka eivät hakeudu kaupungin palveluihin.

– Kynnys voi olla matalampi osallistua vertaisryhmään, kun  ohjaajakin on iäkäs tai omalta kylältä tuttu. Ja palvelut painottuvat keskustaan. Vertaisohjaajien avulla pyrimme saamaan liikuntamahdollisuuksia myös sivukylille, Kakkori sanoo.

Toki vertaisvetureilta ei voi olettaa mitä tahansa. He voivat vetää lähinnä perustason yleisliikuntaa kukin oman osaamistaustansa mukaan. Koulutuksen suomin rahkein onnistuu mainiosti vaikka olohuonejumppa tai tasapainoliikkein ryyditetty lenkki.

Parinkymmenen tunnin koulutus ruoti niin teoriaa kuin käytäntöä tasapaino- ja lihasharjoittelusta.

Vastavuoroinen ilo

Liikuntaa itsekin harrastava Pilvinen lähti koulutukseen, koska hänen kotitalossaan Emminkammarissa on paljon vanhuksia, joille taloon perustettu, kaupungin vanhusohjausta tarjoava ja ohjelmaa kaipaava lähitori on oivasti lähellä.

– Olisi helppo vain laskeutua alakertaan. Lyhytkin matka muualle voi olla näille ihmisille liikaa, ensi vuonna ryhmän Emminkammarissa käyntiin polkaiseva Pilvinen sanoo.

Riitta Home puolestaan on vetänyt Ylöjärven senioreiden kuntosalivuoroa jo liki kymmenen vuotta, mutta koulutuksesta hän haki vahvistusta osaamiselleen ja lisää ideoita tuokioihinsa. Niitä hän myös sai, ja kiitosta hyödyllisyydestä kurssi saa Pilviseltäkin.

Muitakin kiinnostuneita kurssilaisia oli Kakkorin iloksi 14. Nyt liikunnanohjaaja toivoo, että nekin veturit, joilla ryhmiä ei vielä ole, saisivat toimintaa aikaiseksi.

Vanhuksia veturit kannustavat mukaan liikkumaan.

– Kiitollista porukkaa kuntosaliryhmässämme käy. Pystyn antamaan paljon. Koen, että hyvä olo on molemminpuolista, Home sanoo, ja kuntosalivuorolla noin 300 kertaa käynyt ja ohjausta kehuva Pertti Moisio sen vahvistaa:

– Ehdottomasti jatkan niin kauan kuin kykenen.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?