Turkkilaisen ravintolan yrittäjä Mitat Demir on tyytyväinen ravintolansa sijaintiin ja toimintaan Ylöjärvellä. Ongelmallista on sen sijaan löytää edes jotakuinkin pysyviä työntekijöitä.
Ravintolansa suihkulähteen takana seisova Mitat Demir kertoo, ettei ole opiskellut suomen kieltä lainkaan koulussa, vaan oppinut vaikeana pitämänsä kielen töissä ollessaan. Nykyisin hän puhuu mielestään jo ihan hyvää suomea.
Halic on monelle ylöjärveläiselle tuttu turkkilainen ravintola Soppeenmäessä. Mutta mitä Halic oikeastaan tarkoittaa?
– Se on silta Istanbulissa, sanoo paikan yrittäjä Mitat Demir ja kertoo olevansa itse kotoisin Istanbulin ja Ankaran välistä, Mustanmeren rannalta.
Suomessa hän on asunut jo vuodesta 1992. Ei nyt ihan puolta elämästään, mutta pitkään kuitenkin.
Suomeen miehen toi ruoanlaitto, kuinkas muutenkaan.
Demir valmistui Turkissa ammattikokiksi, ja hänellä olisi ollut mahdollisuus lähteä jopa kahteen eri maahan kokiksi, Saksaan tai Suomeen.
Päätöstä helpotti se, kun Demir kuuli Suomessa olevan runsaasti järviä ja niissä tietenkin kalaa. Se ratkaisi kisan Suomen hyväksi.
Mitat Demir on nimittäin kova kalamies, joka narrasi kaloja jo Turkissa. Suomessa hän kalastaa kahdesta kolmeen kertaan viikossa. Saaliin he syövät vaimon kanssa, tai jos kalaa tulee liikaa, antavat ylimääräiset kavereille.
Ylöjärvelle kaverin suosituksesta
Suomeen Demir tuli työluvalla ja aloitti ensin työntekijänä turkkilaisessa ravintolassa. Vuonna 1994 Demir perusti oman ravintolan, ja 12 vuotta sitten hän avasi ravintolan sen nykyiselle paikalle Mastontielle.
Demir asuu vaimoineen Tampereen keskustassa, mutta tuli Ylöjärvelle kaverinsa suosituksesta katsastamaan tyhjiä toimitiloja. Hän piti Mastontien tiloista ja on niihin tyytyväinen yhä.
Mitat Demir ja hänen niin ikään Halicissa työskentelevä vaimonsa Necla Demir kertovat, ettei heillä ole koskaan ollut mitään ongelmia asiakkaidensa tai torilla kävijöiden suhteen.
Yksi siihen voi tosin olla se, että Mitat Demir ei päästä sisään humalaisia.
– Meillä käy asiakkaina eniten perheitä. Se on mukavaa, sillä pidän lapsista, kertoo Necla Demir.
Ravintola-asiakkaissa on tietysti myös pariskuntia ja yksittäisiä ihmisiä. Myös noutoruokaa – enimmäkseen pitsaa ja kebabia – menee paljon. Listalla on tosin myös muita perinteisiä turkkilaisia annoksia.
Työtekijöitä vaikea löytää
Vaikka yrittäminen Ylöjärvellä sujuu Demireiltä useimmiten hyvin, yrittäjyydessä on myös hankalia puolia.
Yksi vaikeimmista asioista on se, että työntekijöitä on vaikea löytää.
– Se on tosi vaikeaa. Moni ei edes halua töihin, vaan elää mieluummin tuilla. Meillä on ollut paljon työntekijöitä niin, että he tulevat ja lähtevät heti pois. He eivät jaksa tehdä töitä, sanoo Mitat Demir.
Demir korostaa, ettei syynä ole esimerkiksi ylityöt.
– En teetä työntekijöillä yli kahdeksan tunnin päiviä.
Itse hän tekee usein yli 12-tuntista työpäivää.
Hän tulee töihin usein puoli kymmenen aikaan ja lähtee kymmenen jälkeen illalla. Siksi hänestä on mukava päästä eläkkeelle neljän vuoden kuluttua.
– Silloin olen ollut töissä 50 vuotta.
Vaimo Necla Demir työskentele yleensä noin kahteen ja lähtee sen jälkeen hoitamaan lapsenlapsia Tampereelle.
Demireillä on kaksi lasta, tyttö ja poika, ja neljä lastenlasta: 4-vuotias, kaksi 7-vuotiasta ja yksi 11-vuotias.
Viileys ei haittaa
Vaikka aivan alku Suomessa oli hankalaa vaikean suomen kielen tähden, Demirit ovat nyt kotiutuneet Suomeen. He eivät edes osaisi palata Turkkiin, vaikka siellä sukua asuukin. Suomessa ovat sitä paitsi kaikkein tärkeimmät ihmiset: lapset ja näiden lapset.
Turkissa Demirit käyvät aina välillä vierailemassa.
Necla Demiriä ei haitannut lainkaan, vaikka kesä oli Suomessa niin viileä.
– Onhan Turkissakin yhtä lailla välillä kylmä.
Viime kesä Turkissa oli tosin Necla Demirin mielestä aivan liian kuuma.
– Turkissa oli kesällä jopa 61 astetta. En voi käydä Turkissa kesäisin. Tulen aina sairaaksi, jos siellä on kovin kuuma. Syksy on paras aika mennä Turkkiin, Necla Demir sanoo.
Viimeisimmät kommentit