Alone together on historiallinen dokumentti ja inhimillisen katastrofin kuvaus.
Suhtaudumme alkoholin aiheuttamiin hankaluuksiin yleensä vähän hekotellen. Kaiken se kestää -elokuvan (ks. juttu) katsojiakin nauratti, kun kaksi humalaista paini baarin edustalla ja kun kaksi varhaisteiniä veti ensi kännit.
Ihan oikea alkoholismi on kaikkea muuta kuin vitsikästä. Riina Rinteen dokumenttielokuvassa Alone together kolme miestä näyttää riipaisevan avoimesti, millaista on valua viinan vietäväksi.
Kun tulee joulu, harmaapäinen Otto sytyttää kynttilän ja panee pöydälle lastensa kuvat. Kuvat ovat vuosikymmenten takaa. Ehkä ajalta, jolloin Otto on viimeksi nähnyt lapsiaan? Nyt A-killan luotsaaman Hippostuvan työntekijät ja muut kävijät ovat Oton ainoa perhe.
Kolmen ihmiskohtalon lisäksi leffa kertoo Tampereen Hipposkylän alueesta. Huonomaineiseen kortteliin mahtuu yhteisöllisyyttä, mutta aluetta ollaan kaavoittamassa uudestaan. Vanhat vuokratalot ovat uhattuina.
Riina Rinne on kulkenut usein Hipposkylän ohi. Aiemmin hänestä tuntui, että kadun ja nuhjuisen puutaloalueen välillä kohosi näkymätön aita. Ehkä levoton maine piti Hipposkylän kuin omana mantereenaan.
– Kun aloin tehdä elokuvaa, halusin myös testata, pitävätkö omat mielikuvani paikkansa. Aika pitkälle pitivät: Hipposkylässä asuu paljon yksinäisiä miehiä, joilla on päihde- tai mielenterveysongelmia. Aihe on tärkeä, koska kaikilla suomalaisilla varmasti on suvussa tai lähipiirissä jotain kosketuspintaa alkoholismiin, Rinne miettii.
Elokuvansa päähenkilöiden kanssa Rinne sai luotua avoimen ilmapiirin.
– Kun puhutaan alkoholismista, tietynlainen huumori on helposti läsnä. Sen avulla väistellään kipeitä kysymyksiä. En lähtenyt huumoriin mukaan ja ruokkinut sitä. Samalla pyrin olemaan itse rehellinen ja avoin. Kun tekee näin, ihmisille tulee helpommin olo, että voi olla oma itsensä ja jättää huumorin pois, Rinne sanoo.
Elokuvan voi nähdä valokuvakeskus Nykyajassa. Näyttely on osa laajempaa Backlight-valokuvatapahtumaa.
Comments are closed.