Digivelho vielä kasikymppisenä

Kaitafilmien SM-mestari Eino Kalliala jatkaa editointia vielä kahdeksankymppisenäkin. Editointi pitää ”vintin kunnossa”, sanoo Kalliala. Viimeksi hän teki dvd:n, joka sisältää vanhoja ylöjärveläisiä kuvia.

 

Eino Kalliala, kaitafilmi, editointi, 11.9.2017

Vaikka Eino Kallialan koti on täynnä tekniikkaa, älypuhelinta hän ei ole huolinut.

Jo ensivilkaisu kertoo, että asunnossa asuu teknisesti virittäytynyt mies.

Eino Kallialalla on huoneistossaan neljä tietokoneruutua ja lukuisa määrä muuta tekniikkaa.

Osa ruuduista on sängyn lähellä ja yläpuolella niin, että mies pystyy tekemään töitä myös makuuasennosta käsin.

Joko Kalliala haluaa editoida videoita vielä viime töikseen ennen nukkumaan menoa, tai sitten makuuasennossa työskentely on pakollista.

Totuus löytyy lähempää viimeistä vaihtoehtoa.

81-vuotiaan Kallialan selkä oli parisen vuotta niin kipeä, ettei hän pystynyt tuijottamaan ruutua istuma-asennosta käsin, eteenpäin kumartuneena.

Mutta nyt selkä on paljon paremmassa kunnossa, ja Kalliala aikoo siirtää ”sänkyruudut” muualle.

Omia ja muiden kuvia dvd:lle

Kun on tehnyt ikänsä filmejä ja valokuvia, ei eläkkeelläkään malta vain istuksia toimettomana.

Kallialan viimeisin työ on dvd, johon hän on kerännyt vanhoja valokuvia ja jonkin verran myös videoita.

Hän on editoinut kuvat kolmen tai neljän sekunnin mittaisiksi, eli juuri sopivan ajan kestäviksi väläyksiksi, ja lisännyt kuvamateriaalin taustalle musiikkia, josta ei mene erikseen teosto-maksua.

– Olen ostanut 16 tunnin edestä taustamusaa.

Dvd koostuu kolmesta eri kokonaisuudesta: Suomi 100 vuotta Ylöjärvellä – osiossa on nimensä mukaisesti kuvia vuosilta 1917–2017.

Kakkososio koostuu kuvista, jotka on otettu 1800-luvun lopun ja 1970-luvun lopun välillä ja kolmososio kertoo Ylöjärvi-Seuran järjestämästä kuvanäyttelystä, joka oli esillä viime Ylöjärven Markkinoilla.

Kaikkiaan dvd:llä on kuvia kolmisen sataa. Suuri osa on Kallialan ottamia tai peräisin Ylöjärvi-Seuran arkistosta.

Eppujenkin kuvia olisi, mutta…

Mutta jorinat sikseen. Kuvamiehenä Kalliala keskeyttää turhat puheet ja laittaa dvd:n pyörimään.

Isolle kuvaruudulle ilmestyy kuvia muun muassa Ylöjärven kirkosta – siitä samaista, joka näkyy Kallialan ikkunasta – S-marketista, Räikänpuistosta ja Räikän fröökynöistä. Suomen Jäähdytystekniikan museosta, Räikkärockista ja Kurkosjärvestä. Kekkosesta paljastamassa Rauhanpatsasta, Epuista ja paljosta, paljosta muusta.

– Minulla on paljon kuvia Epuista ja heidän harjoitteluistaan. Niitä pyydettiin tätä uutta Eput-elokuvaa varten, mutta en antanut niitä, koska elokuvan tuotantoyhtiö ei olisi maksanut niistä mitään.

Palkintoja ympäri maailman

Eino Kalliala, editointi, 11.9.2017

Eino Kalliala pitää kädessään kameraa, jonka hän valmisti itse pikkupoikana.

Tampereen Epilässä lapsuutensa viettäneen Eino Kallialan rakkaus kuvausta kohtaan syttyi jo 12-vuotiaana.

Ja koska raha oli perheessä talonrakennusprojektin tähden tiukassa, Kalliala teki itse ensimmäisen kameransa. Laatikkokamera on edelleen tallessa, totta kai.

Kalliala teki ensin työuraansa radio- ja tv-mekaanikkona. Hänet valittiin työn ohessa koulutettavaksi mekaanikoksi kymmenien hakijoiden joukosta, koska hän tiesi alasta jo ennalta niin paljon.

Kun Kallialan poika syntyi vuonna 1957, Kalliala osti kaitafilmikameran, jolla hän alkoi kuvata perhettään. Vähän myöhemmin Kalliala liittyi poikansa kanssa Tampereella kaitafilmikerhoon. He ostivat aina aikakauden parhaita kaitafilmikameroita ja alkoivat menestyä kaitafilmikisoissa.

– Olen ollut muun muassa Suomen mestari kaitafilmien teossa muutaman kerran.

Kalliala menestyi hyvin myös monissa kansainvälisissä kisoissa.

Palkintokaappi on siis pullollaan tunnustuksia. Se samainen kaappi, jossa lepää myös Kallialan ensimmäinen kamera. Ja lisäksi aivan viimeistä huutoa oleva digikamera.

Työura löytyi filmeistä

Eino Kalliala, editointi, 11.9.2017

Kalliala on saanut lukuisia kaitafilmipalkintoja ulkomailta. Kahdeksikon muotoiset palkinnot ovat Argentiinasta.

Mekaanikosta Kalliala siirtyi pikkuhiljaa kuvaamaan työkseen erilaisia filmejä, kuten opetusfilmejä lääkäreille.

Kallialan piti kuitenkin lopettaa keskussairaalassa kuvattujen filmien tekeminen, koska ”pokka ei oikein kestänyt” – filmien aihepiiristä tuli epämukava olo.

Tämän jälkeen Kalliala siirtyi tekemään opetusfilmejä muun muassa lihateollisuudelle sekä siirtämään yhdysvaltaisella formaatilla tehtyjä videoita Suomen tekniikkaan sopiviksi. Tässä vaiheessa asiakkaiksi tulivat muun muassa TV2, Valmet ja Tamrock.

Pojat opastavat uusimpiin suuntauksiin

Vaikka Eino Kalliala on kahdeksankymppinen, hän pysyy hyvin kärryillä uusimman tekniikan suhteen.

– Minulla on kaksi insinööripoikaa, jotka kertovat kaikesta uudesta.

Kalliala käyttää editoidessaan maksullista editointiohjelmaa, joka on parempi kuin ilmaisversiot.

Kalliala ei ole työn touhussa mitenkään kaiken aikaa, mutta silloin tällöin kuitenkin.

– Pojanpoika jatkaa kuvaamista ja minä editoin. Siinä pysyy vintti kunnossa.

Pää ja koko kroppa säilyvät toimintakykyisinä myös siksi, että Kalliala käy kävelyllä  ja viettää paljon aikaa samassa talossa asuvan viiden naispuolisen ystävänsä kanssa.

Eino Kallialan editoimaa dvd:tä myydään Räikän tulet -tapahtumassa lauantaina 16.9.

 

 

 

Yksi kommentti

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?