Laulava parturi pääsi oopperaan

Monelle ylöjärveläiselle parturi-kampaamon tuolissa istuneelle tuttu kasvo kajauttaa kuorosäveliä ensi kesän Sillanpää-oopperassa. Kuoropaikka nimekkäitä tähtiä vilisevässä produktiossa on upea mahdollisuus ihka oikean oopperan ja tekoon muttei mikään leuhkinnan aihe.
Sillanpää-ooppera, F. E. Sillanpää, Erja Hynynen, musiikki, ooppera

Parturi-kampaamon valoista Erja Hynynen loikkaa ensi kesänä oopperan parrasvaloihin. Sillanpää-oopperassa kuorolla on sangen aktiivinen rooli: laulun oheen kuuluu näytelmällisyyttä. – Tämä ei ole pönöttävä peruskuoro, vaan tulee liikettä, tiedottaja, tuottaja ja toiminnanjohtaja Vilja Pylsy kertoo.

Kun parturi-kampaaja Erja Hynynen näki nimensä valittujen listalla koelaulatustilaisuuden jälkeen, puhkesi huikea ja helpottunut voittajafiilis.

– Se oli sitä, mitä halusin, hän toteaa onnellisena hymyillen pääsystään Hämeenkyrössä kesällä nähtävään Sillanpää-oopperaan.

Nyttemmin yllättyneisyys on jo tasoittunut ja kääntynyt odottavaksi innostukseksi. Nainen on yhä otettu mukaan pääsystä mutta kokee valinnan jo luontevaksi jutuksi.

– Jotenkin ajattelen, että tämä on minun juttuni.

Työtä ja tasoa, ei glamouria

Omalta jutulta kuoropaikka tuntui jo siltä seisomalta, kun klassisen laulun harrastaja näki lehdessä ilmoituksen oopperakuorolaishausta.

– Katsoin, että sehän oli juuri minua varten. Se huusi: ”Erja!”

Silti kultakurkku epäröi, hakeeko mukaan vai ei. Olisihan ollut helpompi vain jättää jännitysruljanssi väliin. Joka toinen hetki hän aikoi hakea, joka toinen ei, ja vasta viime tipassa hän pani hakemuksen vetämään.

– Muuten olisin katunut. Tiedän sen. Ihmisen pitää uskaltaa, olla rohkea, tehdä uusia asioita. On huikea mahdollisuus päästä tällaiseen mukaan omalla paikkakunnalla, joten olisin ollut tyhmä, jos en olisi hakenut, hämenkyröläistynyt mutta yhä entisellä kotipaikallaan Ylöjärvellä yrittävä nainen tuumii.

Juuri upea mahdollisuus kovan ammattitaidon parissa työskentelyyn veti puoleensa, ei Valtteri Torikan, Marco Bjurströmin ja Osmo Rauhalan kaltaisten julkkisten säihkeeseen pääsy.

– Me olemme kaikki ihmisiä ja teemme yhdessä. En minä ole sillä tavalla, että tuolla kehuisin. On erittäin mielenkiintoista tehdä alusta asti iso ooppera, nainen sanoo käsiään hieroen.

Sitä paitsi luvassa on kova työ, ja alkuun Hynynen tekee sitä lähinnä kuorolaisten kanssa, ei nimekkään tähtikaartin. Kokenut harjoittelija myös nauttii treenistä. Siksikään hän ei jännitä tai kihise tähtilumosta vaan tuntee projektin kutkutusta.

Kesä-heinäkuussa koittavilta kymmenkunnalta esitykseltäkin hän osaa odottaa aherrusta ja rumbaa silkan glamourin sijaan. Mutta nainen haluaakin osallistua täysillä. Toki hän odottaa myös työn tuloksista nauttimista ja riemua mukana olosta.

– Taatusti ensi kesä on erilainen kuin mikään muu kesä.

Uudessa genressä omalla äänellä

Oopperan teko on Hynyselle aivan uusi aluevaltaus. Tosin nytkään hän ei laula tutulla pauhaavalla oopperatekniikalla vaan omalla klassisella äänellään. Kuoroon tuleekin monenlaista klassisen laulun kirjoa ilman yhtäkään oopperakoulutettua ääntä, mikä on oopperassa vallan mahdollista.

– Jokainen tuo äänensä. Minun tehtäväni on koota hyvin yhdessä soiva kuoro, joka niin sanotusti blendaa, ilman, että yksittäiset äänet pomppaavat esiin, kuoromestari Jouni Rissanen kuvaa.

Eikä Hynynen kuoropestiltä hamunnutkaan perinteistä vahvaa oopperateknistä laulua.

– Enhän pystyisi siihen, kun en ole oopperalaulaja. Ei minulla ollut mitään odotuksia siitä.

Oopperakontekstin kuorolaulaja uskoo silti maistuvan mainiosti, sillä hän pitää oopperasta. Hän myös uskoo äänensä istuvan kontekstiin, tukemaan oopperakokonaisuutta.

Oman klassisen lokeronsa nainen on valinnut, koska siinä hänen äänensä soi hyvin. Klassinen genre myös solisee hänen korvassaan kauneimmin.

– Se on yllätyksellisempi kuin muut genret, koska sitä ei kuule koko ajan. Poppia ja iskelmää kuulee niin paljon, että olen kyllästynyt niihin. Koen klassisen myös muita genrejä melodisemmaksi.

Tuntuu hyvältä, kun kroppa soi

Hynynen kallistui lauluun jo lapsena. Hänellä oli vekarana palo laulaa ja koulu pani hänet kisoihinkin, vaikka samalla hän ujosteli r-vikansa vuoksi.

Aktiiviseksi lauluharrastus yltyi, kun Hynynen aikuisiällä opetteli r-viasta pois ja sai uutta rohkeutta esiintyä. Äänenmuodostuskurssilta hänet bongattiin kuoroon, jossa hän lauloi 18 vuotta aina kuoron lopettamiseen saakka. Sen jälkeen hän on jatkanut laulua itsekseen veisaten, juhlissa esiintyen ja laulutunteja ottaen.

Hynynen laulaa, koska se tuntuu hyvältä.

– On hienoa, kun pystyy tuottamaan jotain. Ja nautin musiikissa olemisesta. Se on vähän kuin keinumista. Tuntuu hyvältä, kun ääni soi ja kroppa soi. Ja laulaessa tunnetilat ovat voimakkaita.

Parturi-kampaajan työn rinnalle lauluharrastus suo irtautumista arjesta.

– Se on vapauttavaa, kevyttä vastapainoa.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?