Tuppukylästä tuli koti

33 000 asukkaan kasvukaupungilla on monet kasvot. Moisiolla asustavat Pirkko ja Heikki Rönkkö saapuivat Ylöjärvelle 1960-luvulla mielenterveystyön perässä. Elämäntyönsä Keijärven sairaalassa tehnyt eteläpohjalaispariskunta kertoo viihtyvänsä Ylöjärvellä, vaikka hitaat hämäläiset aluksi mietityttivät.
Ylöjärvelle saapuessaan Pirkko Rönkkö oli 26-vuotias ja hänen miehensä Heikki 24-vuotias. – Muutimme tänne töiden perässä ja myös lastemme koulutuksen vuoksi, pariskunta muistaa.

Ylöjärvelle saapuessaan Pirkko Rönkkö oli 26-vuotias ja hänen miehensä Heikki 24-vuotias. – Muutimme tänne töiden perässä ja myös lastemme koulutuksen vuoksi, pariskunta muistaa.

Vuonna 1965 Ylöjärvi oli 8 700 asukkaan kunta, joka tunnettiin pienenä tuppukylänä Tampereen kainalossa. Tuona vuonna Keijärven alueelle nousi uusi 200:n hoitopaikan psykiatrinen sairaala, joka houkutteli työntekijöitä pitkienkin matkojen päästä. Töiden perässä tuppukylään päätyi tuolloin myös eteläpohjalainen nuoripari Pirkko ja Heikki Rönkkö kahden pienen tyttärensä kanssa.

– Ylöjärveä sanottiin tuolloin eteläpohjalaisten Mekaksi, sillä tänne muutti paljon eteläpohjalaisia työn ja koulutuksen perässä, Heikki Rönkkö muistelee 1960-luvun Ylöjärveä.

Hänen pohjalaisilla puhelahjoilla siunattua puolisoaan  järkytti alkuun se, miten ujon ensivaikutelman hämäläisistä sai.

– Suuttomia, puhumattomia, kuvailee Jurvassa kasvanut ja alati höpöttävä Pirkko Rönkkö.

Hämäläisistä ei kuitenkaan hätäännytty ja pariskunta päätti antaa Ylöjärvelle mahdollisuuden. Niinpä he rakensivat nykyisen omakotitalonsa kaurapellon keskelle Moision alueelle ja tekivät lopulta elämäntyönsä mielenterveyspotilaiden parissa Keijärven sairaalassa.

Ylöjärvi on pitänyt hengissä

Rönkköjen mukaan Ylöjärvi on kohdellut heitä hyvin. Itsekin hoitotyötä tehnyt pariskunta kehuu vuolaasti kotikaupungin tarjoamia terveyspalveluita, joihin on voinut aina luottaa.

– Olen ihmetellyt, miten tällaista vanhaa viitsitään edes hengissä pitää, Pirkko Rönkkö nauraa.

Jo 1970-luvulla kunnanvaltuustossa istunut Heikki Rönkkö vakavoituu, kun puheeksi tulee terveyspalveluiden tulevaisuus Ylöjärvellä. Työnväenpuolueen mies pitää todennäköisenä sitä, että hoidon taso tulee laskemaan ja ihmiset ovat yhä eriarvoisemmassa asemassa hoidon saannin suhteen.

– Tiedän jo nyt paikkakuntalaisia, joilla ei ole pienen eläkkeen takia mahdollisuutta kustantaa kaikkia heille määrättyjä lääkkeitä. Tulevaisuudessa heitä on yhä enemmän, hän pohtii.

Heikki auttaa, Pirkko nauraa

Mielenterveystyöstä eläköityneellä pariskunnalla hoitotyö jatkuu vielä nykypäivänäkin

tuttavaperheen lasten hoitamisena kolmannessa sukupolvessa. Heikki Rönkkö tunnetaan kylällä palvelusmiehenä, joka auttaa milloin ketäkin. Oli kyseessä sitten vaimon kuskaaminen kirjastoon tai tuttavan käyttäminen kauppareissulla, on Heikki aina valmiina auttamaan.

Pirkko taas tunnetaan Ylöjärvellä taiteilijasieluna. Lukutoukaksi tunnustautuva nainen kertoo käyttävänsä aktiivisesti Leija-kirjaston palveluja – kutsuttiinhan hänet kirjaston peruskiven muuraukseenkin. Lukemisen lisäksi hän harrastaa kirjoittamista ja runoilua Etelä-Pohjanmaan murteella.

– Olen tällainen hullu ja nauratan sillä itseäni, hän sanoo.

Rönköt antavat Ylöjärvelle erityismaininnan maistuvasta kraanavedestä, jota heidän poikansakin kuskasi aikoinaan Helsinkiin asti. Veden tapaan elämä kotikaupungissa on maistunut vähintään yhtä makealta eikä pariskunta tiedä osaisiko oikeastaan missään muualla edes asua.

– Emme me kai täältä pois muuttaisi kun hautapaikkakin on jo varattu, Heikki Rönkkö miettii.

– Komiaa tuloo oltua, ku tiätää miston kotoosi ja mihinkä on tullu, Pirkko Rönkkö luikauttaa.

Hämeen perinnemaisemat tekivät lähtemättömän vaikutuksen

Vaasantiellä sijaitsevan Shell-huoltoaseman lisäksi muusikkona työskennellyt Toni Lund tiesi Ylöjärvestä myös Eppu Normaalin.

Vaasantiellä sijaitsevan Shell-huoltoaseman lisäksi muusikkona työskennellyt Toni Lund tiesi Ylöjärvestä myös Eppu Normaalin.

Mutalassa asustava Toni Lund löysi tiensä Ylöjärvelle vuonna 2005. Ylivieskasta ensin Ouluun ja Tampereen kautta Ylöjärvelle päätynyt mies tiesi kotikaupungistaan entuudestaan Vaasantien varrella sijaitsevan Ylöjärven Shellin, jonka ohi mies porhalsi muusikon töitä tehdessään. Bändin kesken Ylöjärvi oli paikka, jonka kohdalta piti muistaa kääntyä ohitustielle esimerkiksi Helsinkiin mennessä.

Muutto Mutalan maalaiskylään ja vuonna 1928 rakennettuun taloon ei hetkauttanut maalla kasvanutta Lundia suuntaan eikä toiseen. Maisemat sen sijaan tekivät mieheen lähtemättömän vaikutuksen.

– Ajellessani ensimmäistä kertaa Mutalaan, mieleeni jäivät kauniit perinnemaisemat Kirkonkylällä sekä Keijärvi. Vahannan kohdalla muistan, että huomioni kiinnittyi kumpuileviin peltoihin ja vehreyteen. Mutalassa maisemat ovat mielettömät, sillä alue kuuluu Hämeen perinnemaisemaan, mies kertaa.

Palvelut keskitetään paikallisiin

Sielultaan pohjoispohjalainen Lund pohti alkuun, miten kotiutuisi pirkanmaalaisen joukkoon piskuiselle Ylöjärvelle. Pian hänelle valkeni, että Pirkanmaalla ihmiset ovat kuitenkin pohjimmiltaan melko samantyyppisiä, sosiaalisia ja avoimia, kuin Oulun seudulla, hitaampia vain.

– Huomasin, että täällä kiitetään suojatietä ylittäessä ja bussista poistuessa. En ole törmännyt muualla tuollaiseen, hän ihmettelee.

Ylöjärvessä häntä kiehtoo tietynlainen pienuus ja pikkukaupunkimaisuus. Hän pitää tärkeänä paikallisten yrittäjien tukemista, minkä vuoksi hän pyrkii keskittämään ostoksensa ylöjärveläisiin liikkeisiin.

– Minulle helpointa voisi olla asioiminen työmatkalla Tampereen kaupoissa, mutta olen tehnyt tietoisen valinnan.  Tilaan paketitkin aina joko S-marketin smartPost-automaattiin tai Ylöjärven Matkahuoltoon, vaikka Tampereelta noutaminen olisi vaivattomampaa.

Puhdas luonto ihmetyttää

Kotikaupunkinsa kauneutta Toni Lund on esitellyt myös ulkomaalaisille ystävilleen. Helvetinjärven kansallispuistossa Lund esitteli Suomen luontoa brittipariskunnalle, jotka olivat hämmästyneitä kaikesta puhtaudesta ja siitä, miten luonnossa niin moni asia on pysynyt muuttumattomana.

– He olivat silmät pyöreinä, kun otin lammesta vettä kuparipannuun ja sanoin sen olevan juomakelpoista sellaisenaan.

Pariskunnalle ihmettelemisen aihetta oli aiheuttanut myös rakennusten ovien auki pitäminen, mikä olisi Britanniassa mahdotonta.

– He kummastelivat, etteikö rakennuksista varasteta irtaimistoa, jos ovet ovat aina avoinna.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?