Siivikkalan koulussa pitkään opettanut Rantasen pariskunta jäi lukukauden päätteeksi viettämään eläkepäiviään. 60-vuotiaat Hannele ja Raimo Rantanen uskovat, että eläkkeelle jäämisen ymmärtää kunnolla vasta syksyllä, kun koulu ei alakaan. Vapaa-aika kulutetaan nyt esimerkiksi matkailuun.
Rantaset muuttivat Ylöjärvelle vuonna 1983 Ruotsista, jossa pariskunta oli opettamassa suomalaisia siirtolaisia usean vuoden ajan. Raimo aloitti työt Ylöjärvelle muuton jälkeen heti Siivikkalan koulussa, jossa opettajan ura kesti komeat 33 vuotta. Hannele opetti ensimmäiset kymmenen vuotta Metsäkylän koulussa, minkä jälkeen hän opetti Siivikkalan koulussa aina eläkeikään asti.
Pariskunnan päätyminen Ylöjärvelle oli sattuman kauppaa. Ainoa kriteeri oli, että työpaikan pitäisi Ruotsista lähdön jälkeen olla 150 kilometrin säteellä Jyväskylästä.
– Syy oli siinä, että meidän sukujuuremme ovat vahvasti Keski-Suomessa, Raimo Rantanen kertoo.
Raimo oli käynyt Ylöjärvellä jo ennen tänne muuttoa.
– Kun kävin täällä tutustumiskäynnillä, varasin ensi töikseni tontin Metsäkylästä.
Hannelelle Ylöjärvi oli outo paikka, mutta hän sijoitti paikkakunnan sijainnin puhelinsuuntanumeroiden perusteella jonnekin Turun ja Jyväskylän välimaastoon.
Muutoksia kouluympäristössä
Opettajapariskunnan mukaan itse opetuksessa ei ole tapahtunut kamalasti muutoksia. Opetussuunnitelma on pysynyt vuosikymmenet melko samanlaisena, mutta nyt siihen on tulossa muutos.
– Uudessa opetussuunnitelmassa korostetaan ilmiöpohjaista oppimista ja laaja-alaisuutta. Totta kai tässä mallissa myös sähköiset vempaimet ovat enemmän mukana, Raimo Rantanen selventää.
Oppilaiden käytöksessä on Raimo Rantasen mukaan tapahtunut selvä muutos. Opettajauran alussa oppilailla ei ollut epäselvyyttä siitä, mitä ”ei” tarkoittaa. Toisin on nyt.
Rantanen nostaa toiseksi muutoksesi sen, että oppilaat ovat lyhytjännitteisempiä, eli he eivät jaksa keskittyä pitkään esimerkiksi projekteihin.
– Näitä tapauksia on enemmän kuin aiemmin. Ilmiötä ei voi tietenkään yleistää, koska on myös äärimmäisen hyviä oppilaita.
Hannele nostaa esille myönteisiä muutoksia.
– Kouluympäristö on muuttunut avoimemmaksi ja lasten valmiudet keskustella aikuisten kanssa ovat parantuneet.
Alakoulu tulevaisuuden perusta
Hannele ja Raimo Rantasen mukaan koulumenestys menee melko hyvin yksiin aina alakoulusta ylioppilaskirjoituksiin saakka. Jos alakoulussa pärjää hyvin, todennäköisesti ylioppilaskirjoitusten arvosanatkin ovat mainioita. Sääntö pätee myös toisin päin. Tietysti aina on poikkeuksiakin, jotka rupeavat satsaamaan kouluun vasta ylemmillä luokilla.
– Ala-asteella opetellaan työtavat. Jos niitä ei opi alakoulussa, on vaikeuksissa, Raimo Rantanen summaa.
Opettajan rooli on muuttunut paljon vuosien varrella. Opettajat eivät enää pidä yksinpuhelua luokan edessä, vaan rooli on muuttumassa enemmän valmentajan työtä muistuttavaksi.
– Lapsia ei voi estää oppimasta. Opettajat ovat kuin valmentajia: he opettavat hankkimaan tietoa ja motivoivat lapsia tekemään ja ymmärtämään, miksi joitain asioita pitää tehdä, Raimo selittää.
Rantasilla on ollut tapana käydä vanhojen oppilaidensa ylioppilasjuhlissa. Nuo hetket ovat Raimolle erityisen hienoja.
– Se on todella palkitsevaa, kun menee vanhan oppilaan ylioppilasjuhliin ja oppilas kiittää siitä, että hänet on opetettu tekemään töitä jo alakoulussa.
Leppoisat eläkepäivät edessä
Kouluasiat ovat olleet Rantasen perheessä esillä luonnollisesti vapaa-ajallakin. Lisäksi erilaista ideointia on tehty pään sisällä koulun ulkopuolellakin.
– Siinä on puolensa, kun toinen ymmärtää ilot ja huolen aiheet. Ja tietysti sekin on hyvä puoli, että loma-ajat ovat olleet meillä aina samat. Lisäksi olemme saaneet vinkkejä toisiltamme eri tilanteissa, Hannele luettelee.
Päätös jäädä eläkkeelle tuli luonnostaan.
– Aikansa kutakin. Me olemme viimeinen ikäpolvi, joka pääsee 60-vuotiaina eläkkeelle, joten ajattelimme että lähdetään, Raimo kertoo.
Eläkkeelle jääminen on ollut paljon esillä keskusteluissa ympäri lukukauden. Muuten eläköityminen ei ole vielä näkynyt arjessa.
– Luulen, että syksyllä sen vasta tajuaa, kun koulu ei meillä alakaan. Tässä on ollut tähän asti paljon kaikkia tuttuja rutiineja, jotka toistuvat vuodesta toiseen, Hannele selventää.
Raimo Rantasella muuttuu ensi syksynä ainakin yksi rutiini. Hän on aloittanut koulun joka syksy kymmenen vuoden ajan menemällä kouluun ”Mieluummin olisin mökillä” -paita päällä. Nyt hän sai kollegoilta lahjaksi paidan, jossa lukee ”Mieluummin olisin koulussa”.
Pariskunta kiittelee koulussa saamiaan lämpimiä jäähyväisiä.
– On koskettavaa, miten meitä muistettiin, Hannele sano.
Mitä koulumaailmasta tulee sitten ikävä?
– Kollegoita ja lapsia tulee ikävä. Koululle jäi paljon pieniä ystäviä, Raimo sanoo.
Odotettu lomamatka on edessä syksyllä, kun Rantaset lähtevät ruskamatkalle Lappiin.
– Se on ollut pitkäaikainen toive. Aiemmin sitä ei ole voinut toteuttaa, koska syksyllä ei oikein ole voinut lomailla töistä. Muutkin reissut voi nyt sijoittaa mielensä mukaan, Hannele kertoo.
Comments are closed.