Esiintyminen on bändisoitossa motivaattori, rohkaisija ja erityisen energian lähde. Tähän kaikkeen musiikkiopiston bändiläisille aukeaa areena nuorisotila Olkan keikkailloissa.
Musiikkiopiston bändisoiton eri kokoonpanoja värittävät monenlaiset ainekset: klassiselta puolelta bändisoittoon siirtynyt viulisti Alina Lukin, klassisesta kosketinsoittimesta bändipianoon vaihtanut Valtteri Niiranen, bassoa näppäilevä Valtteri Hermonen (takana vas.) ja aikuisvivahteen tuova kitaristi Jykä Lindblad.
Kun lavalle astuu, mielessä kihisee pieni jännitys. Sen tietävät Ylöjärvellä Pirkanmaan musiikkiopistossa (PMO) bändisoittoa harrastavat Valtteri Niiranen, Alina Lukin, Valtteri Hermonen ja Jykä Lindblad.
Mutta tietävät he senkin, että pian jännitys hälvenee.
– Se menee ohitse, ja tulee jes-fiilis, Niiranen kertoo hymyillen.
– Kun biisiä on mennyt pari riviä, tulee rentoutunut olo, Lukin puolestaan määrittelee.
Parhaimmillaan hyvä fiilis yltää flow’hun eli virtaavaan luovuuden tilaan asti, ainakin bänditouhuja jo vuosia harrastaneella, jo aikuisella Lindbladilla. Tilaan pääsy tosin riippuu siitä, kuinka paljon biisiä on ehditty tahkota. Ihan tuoreeltaan flow’hun ei sujahda.
– Mutta kun on päässyt soittamiseen sisään, pystyy vain nautiskelemaan keikasta, Lindblad kuvaa.
Keikat bändisoiton suola
Lavalle pääsy on koko konkkaronkan mielestä mitä tärkein osa bändiharrastusta.
– On se tämän jutun suola. Se motivoikin harjoittelemaan, Niiranen tuumaa.
– Olkan keikalla olin edellisyönä flunssassa, ja buranan voimalla heitin keikan. Kyllä keikat siis aika tärkeitä juttuja ovat – ei niitä pienen flunssan takia malta jättää väliin, vastikään ensi kerran PMO:n bändi-illassa nuorisokeskus Olkassa esiintynyt Lindblad kuvailee.
Esiintymisen anti on ensinnäkin siinä, että saa näyttää muille, mitä osaa.
– Jos keikka menee hyvin, siitä on aika hyvällä tuulella seuraavat pari viikkoa. Aplodit siitä saa, ja niillähän muusikot elävät, Lindblad sanoo virnistäen.
Keikoista jää käteen myös uusia kokemuksia.
– Jotenkin niistä saa itsevarmuutta ja rohkeutta, Lukin selittää.
Ja tietysti lavalla kuohahtaa hyvä olo.
– Sanoisin sitä energiaksi. Jos bändin kanssa vain jammailee, toki tulee hyvä fiilis, mutta jos menee lavalle, fiilistä tulee monin verroin – yleisö antaa takaisin, porukan vanhin sanoo.
Lauri Lehtonen koulii bändisoittajien teoriataitoja, jotka ovat rytmimusiikissakin tuiki tärkeitä.
Nuorilta nuorille
PMO:n järjestämillä Live@Olka-keikoilla yleisö ja miljöö istuvat esiintyjien omaan viiteryhmään: paikka on nuorisotila, ja katsojatkin ovat siis nuoria. Omanikäisille esiintyminen omanikäisille pyhitetyssä tilassa ei kuitenkaan ole nelikon nuorille kovinkaan merkityksellinen juttu. Samalla lailla vedetään kelle vain ja missä vain.
Toisaalta Lukin ja Hermonen myöntävät varovaisesti, että heidän oma viiteryhmänsä saattaa hiukan vapauttaa ja antaa turvaa. Lukin toteaa, että omanikäiset kenties ymmärtävät nuoria esiintyjiä paremmin kuin muut.
Lindblad taas näkee iällä selvän merkityksen. Nuorena hänestä oli kaikista siisteintä esiintyä omanikäisille ja saada näiltä ylöspäin kiiriviä katseita.
– Jos he ajattelivat, että onpa mielenkiintoista, se oli se juttu!
Näin aikuisiällä taas Lindblad joutuu kiinnittämään erityistä huomiota nuorille esiintyessään.
– Baarikeikat ovat rennompia soittaa. Nuorisokeikoilla täytyy varautua, tehdä mielikuvaharjoittelua, millaista yleisöä siellä on – kuinka paljon show’ta pitää hillitä…
Teoriaa opettava Lauri Lehtonenkaan ei pidä ikäasiaa samantekevänä. Hän tosin toteaa, että sen vaikutukset voivat olla persoonakohtaisesti ihan eri päistä: jollekulle ikäisilleen esiintyminen asettaa paineita, toiselle intoa.
Nuorelle yleisölle puolestaan omanikäisiltä saatu viihde voi ainakin Hermosen mielestä olla kiinnostavampaa ja mielekkäämpää kuin muunikäisiltä saatu. Lehtonenkin näkee tilanteessa samaistumisen paikkoja:
– Jos katsoja haluaisi itse soittaa, hänestä tuntuu paremmin kuin aikuisten parissa, että taito on tavoitettavissa, kun hän näkee omanikäisensäkin soittavan. Yksikin oppilas sanoi minulle: ”Hyvähän sinun on sanoa, kun olet soittanut sata vuotta.”
Toisaalta Lindblad toteaa tyytyväisenä, että eipä hänen ikänsä tuntunut Olkan keikalla yleisön reaktioita verottavan.
Nuorisokeskus Olkasta irtoaa taajaan tilaisuuksia päästä lavalle.
Bändillekin teoriaa ja yksilötunteja
Mutta on bändiharrastus muutakin kuin lavahommat. Kukin käy yhteistreenien ohella omilla soittotunneillaan. Ja myös bändijamittelijat käyvät teoriatunneilla. Ne ovat Lehtosen mukaan bändiläisille itse asiassa kahta tärkemäpiä, jos verrataan klassisen soittajiin.
– Kaikista rytmimusan biiseistä ei ole nuotteja. Jos biisejä haluaa soittaa, jonkun on pakko tehdä nuotit niihin, ja se joku on soittaja itse.
Bändinelikkokin tietää, että harjoituskokonaisuus tuo työkaluja niin omaan suoriutumiseen kuin yhdessä soittoon.
Juuri bändiharrastus vetoaa nelikkoon yhdessä soittamisen riemun vuoksi.
– Mikään ei ole hauskempaa kuin soitto, paitsi yhdessä soitto, luotsi Lehtonenkin veistelee.
– Bändisoitossa on groove, kun bändi rupeaa olemaan iskussa. Sellaista ei kyllä kantarellien keräämisestä saa! Lindblad fiilistelee.
Seuraava Live@Olka-keikka 28. lokakuuta kello 19 nuorisokeskus Olkassa (Mikkolantie 7).
Viimeisimmät kommentit