Lapset, tunne ja ihme lumoavat neuvolanaista

Neuvolahoitaja näkee äitiyden ennen kaikkea moninaisuutena. Ei ole yhtä äitiyttä. Sunnuntaina juhlan aihe ovat siis nämä kaikenmoiset äidit, kun vietetään äitienpäivää.
Äitiyttä on neuvolahoitaja Katja Paalan mielestä niin monenlaista kuin äitejäkin. Moninaisuus tekee Paalan työstä kiintoisaa ja opettavaista. – Erilaisuus on justiinsa tosi lumoavaa tässä työssä. Se on rikkautta, myös äitiydessä. Sehän vasta olisi tylsää, jos kaikki olisimme samanlaisia.

Äitiyttä on neuvolahoitaja Katja Paalan mielestä niin monenlaista kuin äitejäkin. Moninaisuus tekee Paalan työstä kiintoisaa ja opettavaista. – Erilaisuus on justiinsa tosi lumoavaa tässä työssä. Se on rikkautta, myös äitiydessä. Sehän vasta olisi tylsää, jos kaikki olisimme samanlaisia.

Äitiys on mitä jokapäiväisin asia, mutta Katja Paalan arkea se täyttää erityisen paljon. Ylöjärven keskustaneuvolassa työskentelevä terveydenhoitaja kun tapaa äitejä päivittäin.
Äitiystyön pariin hän ei kuitenkaan hakeutunut yksinomaan tai pääasiallisesti juuri äitien ja äitiyden vuoksi.
– Syy, miksi tulin alalle, on vuorovaikutus ihmisten kanssa. Se, jos pystyn auttamaan toisia, on se mikä lämmittää tässä työssä.
Auttaa voisi muuallakin, mutta neuvolassa Paalaa kiinnosti eritoten ennaltaehkäisevyys. Ollaan lähtökohtaisesti terveiden ja terveyden parissa.
– Tuetaan terveyttä. Neuvolatyön kautta voi vaikuttaa koko perheen terveyteen.
Lisäksi äitiys oli nuorena alan valinneelle vielä sen verran kaukainen asia, ettei se ollut kärkimiete. Lapset sen sijaan innostivat häntä jo alusta pitäen ja toivat luontevasti myös äitiyden kuvioon.
– Lapset ovat ihania!

Äitien keskellä – mutta muidenkin

Arjen keskellä ajatus äitien ympäröimänä työskentelystä ei pyöri mielessä, mutta kun Paala nyt varta vasten pysähtyy sen ääreen, se tuntuu mukavalta. Hän nauttii seuratessaan, kuinka naisesta kasvaa äiti.
Mutta oikopäätä hoitaja myös huomauttaa, etteivät häntä ympäröi vain äidit.
– Isät ovat koko ajan enemmän mukana neuvolakäynneillä, mikä on hirveän hienoa. Ja on myös sateenkaariperheitä. Lähinnä ajattelenkin vanhemmuutta ja olen perhekeskeinen, hän täsmentää ynnäten asiakkaiksi tietysti lapsetkin.
Paala ei liioin näe äitejä minään yhtenäisenä joukkona. Hän ei ajattele: ”Äiti”, vaan katsoo: ”Millainen äiti?”
– On mielenkiintoista ja kiehtovaa nähdä, miten erilaisia äidit ovat. Äitien ei tarvitse olla samanlaisia tai ajatella samalla tavalla ollakseen hyviä äitejä. Tämä on monelle äidille vapauttava ajatus.
Tuo moninaisuus pitää työn kiinnostavana.
– Aina oppii uutta ja uusia näkökantoja. Pystyy haastamaan itseään ammatillisesti: oppii kuuntelemaan asiakasta, eikä oleta asioita.
Syntymän ihmekin jaksaa yhä sykähdyttää.
– Joka kerta masuasukki ja raskaus ovat jotenkin ihmeellisiä. Yllätyn ja jopa herkistyn, kun näen, että lapsi on siellä masussa.
Äitiys näyttäytyy neuvolassa paljolti arjen konkretiana.
– Arki, jota täällä eletään, ei välttämättä anna hirveästi tilaa analyyttiselle pohdinnalle.
Silti Paalalle työssä tiivistynyt näkemys äitiydestä ei ole pelkkää arjen askaretta vaan jotain perustavanlaatuista ja mietteliästä:
– Näen äitiyden vuorovaikutus- ja ihmissuhteena lapseen. Näen sen tunnesiteenä.

Äidiksi tultuaan Paala on ymmärtänyt äitiyttä yhä syvemmin. Hänelle avartui myös uudella, omakohtaisella tavalla, mitä on olla neuvolan asiakas. (Kuva: Paalan perhealbumi)

Äidiksi tultuaan Paala on ymmärtänyt äitiyttä yhä syvemmin. Hänelle avartui myös uudella, omakohtaisella tavalla, mitä on olla neuvolan asiakas. (Kuva: Paalan perhealbumi)

Aatosaalto ja huolenpito yhdistävät äitejä

Äitiys on tietysti mitä suurimmassa määrin myös asiakkaiden huulilla ja ajatusrattaissa. Paala aistii eteensä istuvilta monenmoisia tunnelmia, mutta yhteistä on se, että jotain surraa päässä.
– Kyllä odottava äiti varmasti pysähtyy asioita miettimään. Näen koko tunneskaalaa riemusta suruun ja kauhuun. Ja raskauden aikana sekä varsinkin alkuraskaudessa tunteet voivat vaihdella paljon skaalalla. Kaikki se on normaalia.
Ihastuttavia ja innostavia asioita piisaa itse raskaudesta sydänääniin, lapsen liikkeisiin, ultrakuviin, puolisoiden lähentymiseen sekä lapsen kehitykseen.
Mutta asia ei ole näin yksiselitteinen. Aivan samat asiat saattavat herättää huolta, pelkoa, jännitystä tai ahdistusta.
– Keskenmeno on myös asia, jota moni miettii.
Konkreettisten seikkojen ohella tummia mietteitä saattavat herättää isot kysymykset, kuten se, tahtooko edes äidiksi tai pärjääkö äitinä.
Jos tunnelmat ja mietteet liikkuvat laidasta laitaan, niin liikkuu myös äitien käsitys äitiydestä. Yhteistäkin jälleen löytyy:
– Huolenpito. Hyvin suuri osa äideistä haluaa pitää huolta lapsesta, kun se tulee. Ja siinä on myös vuorovaikutus mukana.

Äidiksi tulo syvensi näkemystä

Oltuaan alalla usean vuoden Paala astui asiakkaidensa asemaan. Hänestä tuli äiti, toistamiseenkin.
Rooliin astuminen oli avartavaa. Vaikka neuvolatyö ei tietysti vaadi hoitajalta itseltään äitiyttä, kokee Paala käsitystensä syventyneen, saaneen omakohtaista kokemusta siitä, miltä tuntuu olla tulevan äidin housuissa.
– Koin merkitykselliseksi, että sain käydä itse neuvolassa. Ei ole sama asia käydä siellä itse kuin olla siellä töissä. Yhtä lailla käsittelin asioita, ja oli kiva päästä juttelemaan jonkun toisen kanssa.
Neuvolatausta ei tehnyt Paalasta muita valmiimpaa.
– Yhtä lailla hyppäsin tuntemattomaan kuin muutkin. En mitenkään turvallisiin saappaisiin hypännyt, hän hymyilee.
Paalan oma äitiys on piirtänyt äitinä olosta aika lailla saman kuvan kuin työkin: tunneside on ydin. Erona on kuitenkin henkilökohtaisuus. Töissä hän seuraa sivusta toisten tunnetta ja saa siitä toki lämpöä itsekin, mutta perheessä hän tuntee itse äidin ja lapsen välisen kemian.
Kaikkein sykähdyttävintä äitiydessä. Sitä ovat Paalan mielestä lapset – asia, joka johdatti hänet alallekin.
– He ovat avoimia ja vilpittömiä. Lapsia ei voi lahjoa!

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?