Veteraanit juhlivat tulevaan katsoen

Kansallinen veteraanipäivä käänsi teemallaan katseita eteenpäin, myös ylöjärveläisjuhlassa.
Totisten poikien tahdit viihdyttivät kansallisen veteraanipäivän ylöjärveläisjuhlaan saapuneita vieraita. Merkkipäivän tilaisuuteen kuului lisäksi tietysti juhlalounas ja -puheet.

Totisten poikien tahdit viihdyttivät kansallisen veteraanipäivän ylöjärveläisjuhlaan saapuneita vieraita. Merkkipäivän tilaisuuteen kuului lisäksi tietysti juhlalounas ja -puheet.

Maanantaina, tasan 70 vuotta Lapin sodan ja sotiemme kokonaisuuden päättymisestä, Ylöjärven kaupungintalo puhkesi jälleen juhlatunnelmiin.
Kansallisen veteraanipäivän juhlalounaalle saapunut veteraani ja Viljakkalan sotaveteraanien kunniapuheenjohtaja Antti Hietaniemi myhäili pitkälle pystyssä pysymisen taipaleelle.
– Toivottavasti se kestää toisetkin 70 vuotta, komppasi yhdistyksen hallitusmies Mauri Mätäsniemi.
– On erinomainen asia, että rauhassa saamme elää ja kehittää Suomea, nykypuheenjohtaja Mikko Isotalo jatkoi.
Juhlakatse ei ollut vain menneissä vuosissa, vaan valtakunnallinen teema ”Tämä maa ei koskaan sortua saa – eläköön Suomi!” pani tähyämään myös tulevaan.

Talous ei taita Suomen selkää

Eduskuntavaalien vanavedessä teema oli mitä ajankohtaisin. Vaalien ja tulevaisuuden yhtä avaintekijää, taloutta, Isotalo ja Hietaniemi puivat ryhdikkäin sanoin.
– Toivon hallitusta, joka pystyy hoitamaan asiat. Turhia menoja, kuten ministerien ympärillä olevia valtavia palkattujen joukkoja, on poistettava, Hietaniemi näki.
Isotalo ei tohtinut nimetä täsmälääkkeitä pulmiin, joita muutkaan eivät ole osanneet ratkaista.
– Joka tapauksessa paljon on karsittavaa. Ei tällainen hurlumheimeininki saa enää kauaa kestää, hän muotoili ja toivoi ainakin yritysten saattamista kannattaviksi.
Kaksikko ei nähnyt taloutta sentään Suomen murtajaksi.
– Mutta toivon, ettei Suomen tilanne mene koskaan niin huonoksi, että jouduttaisiin Kreikan tilanteeseen. Talous pitää korjata, Isotalo puntaroi.
– Kyllä talouden saa kuntoon, mutta paljon siihen vaaditaan, Hietaniemi luotti, vaikka näkikin taloudella jopa maita murtavan voiman.
Tärkeimmäksi lääkkeeksi hän nosti sovun.
– Kun on sopuisaa, kaikki järjestyy.
Isotalo vaati talouskeskeistä kärkeä:
– Velka pois ja omilla tuloilla toimeen. Se on vanha viisaus.

Suomi on maahanmuuttajiakin

Vaalien puima maahanmuutto herätti tyyniä mietteitä veteraani Toivo Kortteessa ja sota-aikana koulutettavana olleessa Kauko Ollilassa.
– Joka ainoa, joka tänne tulee ja elättää itsensä, on okei! Meniväthän aikanaan suomalaisetkin Ruotsiin töihin, Ollila huomautti ja sai peesiä Kortteelta, joka tosin totesi tilanteen hiukan kimurantiksi tänä työttömyysaikana.
Ollila piti maahanmuuttokeskustelua turhan kärkevänä.
– On toki sellaisiakin, jotka tulevat elämään toisten verovaroilla, mutta monet ovat joutuneet lähtemään, hän muistutti.
Kaksikko ei katsonut maahanmuuttoa uhaksi. Edes terrorismia Ollila ei lukenut ajankohtaiseksi vaaraksi. Hiukan venäläiset kuitenkin herättivät yhä epäilystä, ainakin maakauppojen ja niiden ehkä hivuttaman Putinin vaikutuksen suhteen.

Natossapa kysymystä

Tulevaisuuden kortteihin niin ikään vilauteltu Nato jakoi Ollilan ja Kortteen kantoja. Ollila pitäisi suunnan vielä auki, vaikka tuumasikin, että tulevaisuus voi tuoda Nato-tarpeen.
– Natoon. Meidän porukkamme ei pysty pitämään… Natolla olisi lentokoneet ja kaikki, Korte taas näki.
Ollila ei nimittäin katsonut Suomea sotilaallisesti uhatuksi, kun Korte taas piti tilannetta kaksipiippuisena:
– Sitä ei tiedä, kun Putinista puhutaan paljon.
Vaan olipa kyse puolustusvoimista, maahanmuutosta, taloudesta tai jostain muusta, kaksikko näki Suomella tulevaisuutta. Tilaisuudessa puhunut kirkkoherra Kimmo Reinikainenkin muistutti, että ongelmien ohella pitäisi muistaa kaikki se potentiaali, jota meillä on.
– Täällä on hyvä, ahkera kansa. Kyllä tässä pärjätään, Ollila luotti.
– On Suomi noussut huonoista paikoista ennenkin. Se nähdään, kuinka nyt käy, Korte heitti pallon.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?