Kuten tiedetään, Ylöjärvi on kasvanut pinta-alaltaan suhteellisen suureksi kaupungiksi. Matkaa Ylöjärven keskustasta aivan Kurun pohjoiskärkeen kertyy noin 80 kilometriä.
Muhevan läänimäärän takuumiehinä ovat tietysti olleet kuntaliitokset Viljakkalan ja Kurun kanssa. Itä-Aurelainen kylä-aktiivi Kaija Kivimäki markkinoi aikanaan itsekin muille paikallisille Ylöjärveen liittymistä suurena mahdollisuutena. Nyt hän ei tekisi sitä enää mistään hinnasta.
Kaija Kivimäki katsoo luottavaisesti tulevaisuuteen, vaikka Kurun liittyminen Ylöjärveen ei hänen mukaansa ole tuonut kovinkaan paljon hyviä asioita Itä-Auren kylään.
– Mitäs luulet? En varmasti lähtisi siihen veneeseen, Kaija Kivimäki vastaa hänelle heitettyyn kysymykseen siitä, mitä hän tekisi, jos nyt tiedusteltaisiin hänen halukkuuttaan liittyä osaksi Ylöjärven kaupunkia.
Olisiko osoitteena sitten jokin muu kaupunki, kuten esimerkiksi Parkano?
– Ei Parkano sen parempi vaihtoehto olisi kuin Ylöjärvikään.
Synnynnäisen ja aktiivisen kylävaikuttajan mielestä kaupunkilainen elämänmeno ja maaseudun rauha tuskin koskaan kohtaavat toisiaan.
– Ylöjärveläiset eivät varmaankaan ikinä laskeudu samalle aaltopituudelle kanssamme. Usein sanotaan, että aina ne kurulaiset valittavat.
– Olen kuitenkin kuullut myös viljakkalalaisten kritisoivan nykymenoa. Heidän porukassaan ei vain ilmeisesti ole kovin suurisuisia ja äänekkäitä henkilöitä.
Kivimäkeä harmittaa suunnattomasti se, että hän muutama vuosi sitten seisoi voimakkaasti puutarhakaupunkiin sitoutumisen puolella.
– Ajattelin, että totta kai Ylöjärven kehittyvä kaupunki pitää kaikki alueensa mahdollisimman vireinä ja että näihin muuttaa sitten lisää asukkaita.
Voiko virkamieheen vielä luottaa?
Tämä juttu on osa Kylillä-juttusarjaa.
Lakkautetuista kouluista oli tarkoitus saada kokoontumispaikkoja pohjoiskurulaisille.
– Silloinen kunnanjohtaja Timo Saari lupasi, että kyläkoulu kaupataan meille paikallisille muutaman euron hintaan. Tuo lupaus vaikutti minusta kovin hienolta: ajattelin, että nyt äkkiä vain liittymään Ylöjärveen, Kivimäki muistelee.
Totuus oli kuitenkin karumpi.
– Ylöjärven kaupungintalolta ilmoitettiin, että kyläkoulusta on tehty ostotarjous. Kysyin ja ihmettelin, eikö se pitänyt myydä meille.
– Kun meillä ei ole kyläkoulun kaltaista kokoontumispaikkaa, emme voi järjestää esimerkiksi urheilukilpailuja tai pitää kokouksia.
Pettymys virkamiehen sanan pitävyyteen oli Kivimälle suuri.
– En voinut uskoa sitä, että viranhaltija voi valehdella. Kauppias ja eduskuntavaalikandidaatti voivat puhua pötyä, mutta kuinka kunnan virkamies voi tehdä sellaista? itäaurelainen päivittelee.
Jälkeenpäin Kivimäki on pohtinut omaa sinisilmäisyyttään.
– Moni on sanonut minulle, että oikein sääliksi kävi, kun uskoin ylöjärveläispäättäjiä. Meitä vietiin kuin litran mittaa, hän noituu.
Myös hyvää
Kuten edellä on käynyt selväksi, Kaija Kivimäki ja varmasti moni muukin itä-aurelainen tuntee kärsineensä vääryyttä, kun Kuru liittyi Ylöjärveen. Kaikesta huolimatta taskun pohjalle on jäänyt myös hyviä asioita.
– Kun Kuru oli itsenäinen kunta, olimme luonnollisesti Kurun seurakunnan alaisuudessa. Ylöjärveen liittymisen jälkeen olemme olleet osa Kurun kappeliseurakuntaa. Se on tuonut arkeemme positiivisia asioita.
– Sen toimintakulttuuri on vireää ja yhteisöllistä. Lisäksi se on vielä iloista ja mukavaa. Ei tarvitse olla koko ajan kädet ristissä ja Raamattu toisessa kädessä, Kaija Kivimäki luonnehtii Kurun kappeliseurakunnan henkeä.
Positiivisiin seikkoihin, joskin menneisiin sellaisiin, lukeutuu taitavan opetusalan ammattilaisen Matti Korolaisen vierailu muutama vuosi sitten Ylöjärven työväenopiston virkaa tekevänä rehtorina.
– Hän ymmärsi esimerkiksi sen, että pienillä kylillä pitää ottaa huomioon erikokoiset opetusryhmät. Ryhmät eivät voi mitenkään olla yhtä suuria kuin keskusta-alueella. Hän on loistotyyppi. Mies on todellinen järjen ääni, Kivimäki kehuu.
Alkuperäinen aureslainen
Kaija Kivimäki on itäaurelainen kiireestä kantapäähän.
– Olen paljasjalkainen aureslainen. Isäni oli lähtöisin täältä ja äiti Kurun kirkolta, joten en ole itsekään päässyt täältä kovin kauaksi. Toki olen maailmalla käynyt pienet mutkat pyörähtämässä, mutta tänne olen lopulta palannut.
Silmäillään seuraavaksi Itä-Aureen ja sen lähitienoon asukaslukuja.
– Meitä on täällä Itä-Aureessa noin satakunta. Kun lukuun lisätään Riuttasen, Länsi-Aureen, Lassilan ja Luoteen eli Pohjois-Kurun muut asukkaat, lukumääräksi saadaan noin 500 kyläläistä, Kivimäki listaa.
Eikö tässä tapauksessa itä-aurelaisten kannattaisi ryhtyä markkinoimaan seutuaan ja siten kalastelemaan uusia asukkaita sekä mahdollisesti myös paluumuuttajia?
– Muuttoliikettä on mahdotonta saada aikaiseksi, koska Ylöjärvi on kieltänyt sen. Lievealueille ei saa muuttaa. Ylöjärvellä on sellainen käsitys, että Itä-Aureessa asuvien tiet pitää aurata portaille asti.
Kyläläisten henki ja tahto ovat Kivimäen mukaan jotakin ihan muuta.
– Ylöjärvellä ei ymmärretä sitä, että täällä pidetään kyllä itse huoli esimerkiksi oman pihan hoidosta. Kenellekään ei tulisi mieleenkään vaatia sellaisia palveluita. Ainoa kunnallinen palvelumme on kahdeksan katulamppua.
Itä-Aure on kaiken kaikkiaan varsin yritteliästä seutua.
– Asukkaissamme on paljon pienyrittäjiä. Meillä on metallifirmoja, jotka tekevät alihankintatyötä. Täällä on tietysti myös metsäalan yrittäjiä, Kaija Kivimäki listaa.
Tulevaisuus jatkaa kulkuaan, ja aika näyttää, kuinka Itä-Aure kehittyy osana Ylöjärveä.
Palataan lopuksi vielä lyhyesti Kaija Kivimäen omaan historiaan. Hän on kyllä paljasjalkainen itäaurelainen, mutta lukio-opinnot hän suoritti luonnollisesti siellä, missä opetusta järjestettiin.
– Olen käynyt lukion Ylöjärvellä. Niistä ajoista minulle jäi kavereita, joiden kanssa olen edelleenkin yhteyksissä.
Viimeisimmät kommentit