Talvi taittaa viljelijän vuotta

Pellot pitävät maanviljelijän saappaat mullassa keväästä pitkälle syksyyn. Mutta kun viimeisetkin hommat on huhkittu, koittaa viljelijän talvikausi. Työnkuva muuttuu tyystin. Ulkoilma vaihtuu pääosin sisätiloiksi ja talikkoa pidellyt koura tarttuukin paperipinoon. Saattaapa kutsuhuudon kajauttaa kokonaan toinen ammattikin.
Talvikaudella viljelijöillä on paljon paperitöitä. Tietokone, paperit ja puhelin ovat erityisen tuttuja työvälineitä Ville Paulaniemelle, joka työskentelee paitsi tilallisena, myös maanviljelijöitä opastavana asiamiehenä. Paulaniemen isä auttaa kiireistä poikaansa tilan töissä.
Talvikaudella viljelijöillä on paljon paperitöitä. Tietokone, paperit ja puhelin ovat erityisen tuttuja työvälineitä Ville Paulaniemelle, joka työskentelee paitsi tilallisena, myös maanviljelijöitä opastavana asiamiehenä. Paulaniemen isä auttaa kiireistä poikaansa tilan töissä.

Talvikausi koittaa lokakuun kantturoissa.
– Puinnit saadaan tehtyä elo-syyskuussa, lokakuuhun mennessä, ylöjärveläinen maatalousyrittäjä Ville Paulaniemi selostaa.
Lokakuussa kynnetään pellot.
– Tällä talvikaudella tosin jotkut kyntivät vielä joulukuussakin, kun ei tullut talvea.
Viimeisinä ulkohetkinä viljelijä myös ajaa karjan laitumelta sisätiloihin, purkaa laiduntolppia ja suojailee paikkoja pakkasen ja lumen varalta.

Mappien äärelle

Talvella alkaa paperisavotta.
Lippuja ja lappuja kannattaa tietysti panna kuntoon pitkin vuotta. Talvella on kuitenkin hyvää aikaa täydentää tietoja, laatia tekemättömät asiakirjat ja kirjoittaa hela hoito puhtaaksi.
Maa- ja metsätalouden veroilmoitukset tulee jättää helmikuuhun mennessä, joten niiden naputtelu haukkaa aikaa monen maajussin ydintalvesta.
EU-tukilomakkeita piisaa yksi jos toinen mapin ja netin uumenissa.
– On viljelysuunnitelmaa, lohkokirjanpitoja, omavalvontakuvausta, varastokirjanpitoa ja rehunkulutusseurantaa, Paulaniemi listailee.
Paulaniemi myöntää, että tukiviidakossa on paljon kahlattavaa. Savu ei silti nouse hänen päästään.
– Pidän EU-asioita luonnollisina, koska opinnoistani saakka minulle on ollut selvää, että elämme tässä systeemissä.
Paperisota on myös helpottunut takavuosista sähköisten tukihakemusten ansiosta.
Mies huomauttaa, että EU-karusellissa tärkeintä on sääntöjen tunteminen. Vaikka viljelijä päättäisi viitata kintaalla tuille, hänen on silti tunnettava vastuunsa. Pykälät velvoittavat, vaikka rahaa ei ropisisi kolikkoakaan.
Yrittäjä ei kiellä, että järjestelmässä on kritisoitavaakin. Nykyviljelijälle se on kuitenkin käsi, joka ojentaa.
– Kyllähän EU:sta kannattaa ottaa se, mikä on saatavissa.

Vähän tilankin töitä

Maatila teettää jonkin verran työtä talvellakin, vaikka pellot nukkuvat.
Jos tilalla on eläimiä, niitä on tietysti hoidettava ympäri vuoden.
– Lypsyt hoidetaan kahdesti päivässä. Mutta talvella ei ole laitumelle ajoa. Toisaalta silloin lisähommana on se, että jos säilörehu on jäässä, sitä on otettava ennakkoon sulamaan.
Talvella on myös oiva rako eläinten terveysrutiineihin.
– Usein talvella hoidetaan lehmien sorkat. Meidän tilallamme talvisaikaan on esimerkiksi otettu lampaiden verinäytteitä.
Ulkoilma kutsuu viljelijää, jos hän haalii tuloa myös metsästä ja jos hän vielä tänä päivänä tekee metsätyöt itse.
Pakkasen paukkuessa pihalla on myös oiva hetki rassailla maatalouskoneita kuntoon tai huollattaa ne ulkopuolisella. Tietysti on oltava myös valppaana, mikäli talvi tekee tepposiaan tilan tekniikalle, kuten putkille tai lämmityslaitteille.
Ulkotöiden jäätyä tauolle viljelijä voi kartuttaa tietolipastaan messuilla ja muissa alan tapahtumissa.
Kun toisten alojen ihmiset lomailevat kesäisin, on talvi viljelijöille tyypillinen aika levähtää.
– Kyllähän viljelijöidenkin pitäisi jokin aika rauhoittaa, Paulaniemi muistuttaa.

Sivutoimi on monen elinehto

Ville Paulaniemen talvi täyttyy puhelimen pirinästä ja lomakkeiden kahlaamisesta – tilan kirjanpidonkin lisäksi.
Mies nimittäin työskentelee Maatalousyrittäjien eläkelaitoksessa (Mela) asiamiehenä. Hän opastaa viljelijöitä eläkkeeseen, sosiaaliturvaan, vakuutuksiin ja sairauspäivärahaan liittyvissä pulmissa.
Homma on periaatteessa täysipäiväistä ja ympärivuotista, mutta käytännössä työn voi jaksottaa niin, että kesästä valtaosan voi varata viljelylle.
– Mela-työn sesonki ajoittuu loka-joulukuuhun ja sitten taas kiihtyvästi joulun jälkeiseen aikaan. Keväällä rauhoittuu. Tämä on luontaista: talvella papereita täyttäessä viljelijöille tulee kysymyksiä. Talvella noin 85 prosenttia työajastani kuluu Melan hommiin ja loppu arjen pyöritykseen sekä sivutoimiin.
Niin. Päätöidensä lisäksi yrittäjä huhkii vielä EU-asioiden neuvojana. Luottamustoimiakin piisaa. Niistä painavin on puheenjohtajan tehtävä Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton (MTK) Ylöjärven yhdistyksessä. Tässä toimessa hän muun muassa valvoo viljelijöiden etua.
Nykypäivänä onkin tuiki tavallista, että pelkät maatilan työt eivät riitä. Moni tilallinen ahertaa sivutoimessa, usein juuri hiljaisena talvikautena.
– Koneurakointi on varmasti yleisin. Siihen lukeutuvat esimerkiksi lumenauraus, teiden hoito ja puutavaran kuljetus. Tästä saa paitsi lisätienestiä myös kalliille maatalouskoneille muutakin käyttöä kuin viljelijän oman tilan työt.
Tavallista on sekin, että tilallisella on viljelijän työsaran lisäksi tyystin toinenkin ammatti. Kumpi tahansa voi olla pääleipäpuu.
– On esimerkiksi hierojia. Tiedänpä viljelijä-poliisejakin.
Paulaniemi kohtaa työssään monenkirjavia uria, sillä kaikenlaiset viljelijät tarvitsevat hänen neuvojaan.
– Nyt eläkettä hakevista viljelijöistä ehkä kolmannes saa eläkettä myös muulta alalta kuin maataloudesta. Nuorista aloittavista viljelijöistä puolestaan jo pääosalla on muutakin työtä kuin maataloutta.

Comments are closed.