Kuten ammattipoliitikoilla on tapana sanoa, aivan ensin haluan kiittää. Nimittäin itseäni siitä, että äänestin Tero Pitkämäkeä Vuoden urheilijaksi. Ei kai muita vakavasti otettavia vaihtoehtoja ollutkaan.
Kunhan olen hemputtanut aikani oikealla kädellä vasempaa kättä ja kehunut fiksuuteni kuplille, ryhdyn samaistumaan.
Norjalaisuus on minulle ollut aina suuri mysteeri, ja sen syvin olemus peittyi yhä sakeamman usvan peittoon, kun luin Kansainvälisen urheilutoimittajain liiton listan muutamien maiden kollegojeni valinnoista vuoden parhaiksi.
Arvatkaapa, kenet Norjan urheilumedia äänesti a) mies- ja b) naisparhaaksi.
Ai ettäkö kenet niistä mieshiihtäjistä, -ampumahiihtäjistä tai -alppihiihtäjistä? Marit Björgen kaiketi päihitti Therese Johaugin ja Tora Bergerin naisissa?
Ihan loogista ajattelua, mutta valitettavasti niin pieleen mennyttä kuin olla ja voi.
Valinnat olivat Magnus Carlsen ja Suzann Pettersen!
Ensin mainittu voitti shakin maailmanmestaruuden, mutta Suzannin meriiteistä golfkentillä minulla ei ole harmainta aavistustakaan.
No googletetaan sitten.
Jos oikein ymmärrän, Pettersen kipusi maailmanrankingin ykköseksi ja tienasi näin ollen sen verran taskuhienoa, että pystyy Norjan hinnoillakin niin halutessaan illastamaan korkealaatuisessa soittoruokalassa.
Golfissa sentään saa liikuntaa sekä raikasta ulkoilmaa, ja Pettersen on kuvien perusteella ihan urheilullisessa kunnossa, mitä ei parhaalla tahdollaankaan voi sanoa kaikista golfammattilaisista.
Vaan mitkä muut kuin perslihakset ja aivosolut liikkuvat shakkia sisällä pelattaessa? Tämä ei tässä nyt oikein täsmää, sillä olen pitänyt norskeja – jos keitä – ulkoilmaihmisinä, joita oikein kateeksi välillä käy.
Välitin valintauutiset suuresti arvostamalleni kirjailija-toimittaja Matti Hannukselle, joka kommentoi, että norjalaiset näköjään ovat ajan hermoilla.
Ehkä tässä onkin kysymys turskamedian pakonomaisesta tarpeesta sanoutua irti äärimmäistä kestävyyttä ynnä mielenlujuutta vaativista räkäposkilajeista.
Kunnioitan paljon shakkimestareita, koska minusta ei olisi siihen hommaan laisinkaan. Matemaattis-looginen päättelykykyni ei riitä edes shakin sääntöjen opetteluun, pelaamisesta puhumattakaan.
Mutta että vuoden urheilijaksi…
Jotenkin koomisesti historian heiluri näyttää heilahtaneen taaksepäin, koska Neuvostoliitossahan shakkia pidettiin suuressa arvossa. Niin, ja politiikan käsikassarana, kuten Työväen Urheiluliitossakin.
Ei, en todellakaan pysty samaistumaan norjalaisiin. Älkääkä kysykö uudelleen puolentoista kuukauden päästä, kun Sotsin olympiakisojen mitalitaulukkoa tutkitaan.
Vaan eivätpä ole sen viisaampia ruotsalaisetkaan. Valitsivat golfari Henrik Stensonin Vuoden urheilijaksi ennen hiihtäjä Johan Olssonia ja jalkapalloilija Zlatan Ibrahimovicia.
Olsson sentään voitti viidenkympin MM-kullan majesteetillisella rohkeudella, ja Ibrahimovic takoi maalin jos toisenkin.
Zlatan kuuluu niihin pelaajiin, jotka eivät luonteensa vuoksi minun All Starsiini selviytyisi, mutta hemmetin kova urheilija hän on.
Jossain päin maailmaa arvot ovat yhä kohdallaan.
Saksan valinnat olivat kiekonheittäjä Robert Harting ja keihäsnainen Christina Obergföll. Formulapäristelijä Sebastian Vettel sai siis nuolla näppejään.
Tšekit luottivat keihäsmestari Vitezslav Veselyyn ja aituri Zuzana Hejnovaan.
Britit valitsivat naisurheilijakseen varttimaileri Christina Ohuruogun. Vitosen ja kympin maailmanmestari Mo Farah jäi miehissä kakkoseksi, mutta koska ykkönen oli suosikkitennispelaajani Andy Murray, olkoon menneeksi.
Serbit eivät kohottaneetkaan miesten ykköseksi Murrayn lajitoveria Novak Djokovicia vaan aitajuoksija Emir Bekricin.
Islantilaiset eivät pelänneet valita 17-vuotiasta juoksijalupausta Anita Hinriksdottiria parhaaksi naisekseen. Suomessahan junioreiden EM-kulta ja seitsentoistaisten maailmanmestaruus olisi kuitattu marginaalisiksi meriiteiksi.
Venäläisnaisissakin olisi riittänyt lajin jos toisenkin mestareita, mutta Jelena Isinbajeva leijaili kaikkien heidän ylitseen.
Vaan arvatkaapa, minkä lajin tähti vei itänaapurissa miesten pystin! Lentopalloilija oli.
Comments are closed.