Kolmivuotispäivät

Pikkujoulukausi on kukkeimmillaan, ja aina pitäisi keksiä uusia, persoonallisia teemoja sen sijaan, että vedetään vain tonttulakki päähän ja pää täyteen. Tässä yksi oivallinen ajatus: kolmivuotispikkujoulut.
Firman kolmivuotispikkujoulut eivät ole yhtiön syntymäpäiväjuhlat, vaan termi kuvaa päivän teemaa. Kaikilla on oikeus – tunnelman takaamiseksi jopa velvollisuus – käyttäytyä yhden päivän ajan kuin kolmivuotias.
Pikkujoulutunnelmaan voidaan virittäytyä jo aamukahvilla. Pöydässä kaikuu ”mulle maito-oo” ja ”mä haluu-uun lisää glögiä”. Anja syö sokeripaloja suoraan paketista. Tortuista syödään pelkkä hillo. Seppo keksii työntää sormen läpi hillosilmän jättämästä aukosta. Kaikki nauravat.
Kukin voi ajaa omalla tortullaan kilpaa kuljettamalla sitä pöydän pintaa pitkin. Kilpailuhenkisimmät jäävät kinaamaan siitä, kenen torttu voitti. Muut siirtyvät työpisteilleen murustellen pipareita matkalle.
+++++
Marjatta on istunut aikansa pöydän alla ja tyhjentänyt paperiroskiksen lattialle. Tutkittuaan hetken sieltä löytyneitä karkkipapereita hän lähtee kysymään tärkeää työasiaa Piialta. Piia puhuu puhelimessa. Marjatta asettuu mahdollisimman lähelle häntä ja alkaa hokea: ”Joko se tarjous on tullut? Joko se tarjous on tullut? PIIA!!! JOKO se tarjous on tullut? PIIA, JOKO?!? ONKO…”
Piia lopettaa puhelun ja kysyy: ”Mikä tarjous?”
”Jätehuoltotarjous.”
”Mikä jätehuoltotarjous?”
”Siltä toiselta firmalta?”
”Miltä toiselta firmalta?”
”Puhdistuspettereiltä.”
”Ai Puuha – Peteltä?”
”Ei, kun Puhdistuspettereiltä.”
”Miltä puhlistuspettereiltä?”
”No siltä firmalta.”
”Miltä firmalta?”
Tätä voisi kolmivuotispäivän kunniaksi jatkaa ainakin lounaaseen asti, mutta jotakin hauskempaa on luvassa.
+++++
Harri aikoo mennä kakalle. ”Mä meen kakalle”, hän ilmoittaa ohi kävellessään ja laskee jo valmiiksi housuja kinttuihinsa. ”Mä tuun kattoo!!!” kaikuu joka puolelta, ja Harri saakin vessakaverikseen Anssin, Ollin ja Marjatan.
Koska kaikki halukkaat eivät mahdu vessaan, jätetään ovi toimituksen ajaksi auki. ”Tuliko sulta jo kakka?” tiedustelee Olli malttamattomana heti, kun Harri on istunut pöntölle. ”Ei kun pissa. Kohta tulee pielu.”
+++++
Kolmivuotispäivän päätteeksi koko työporukka nauttii jouluaterian ravintolassa. Kaikilla on tonttulakit.
+++++
”Ja mitä juomaa?” kysyy tarjoilija Tuulalta.
”Mä otan maitoo.”
”Iso vai pieni lasi?”
”Ei, kun mä haluun koiramukista.”
”Meillä ei valitettavasti ole koiramukeja, mutta pieniä ja isoja laseja löytyy.”
”Mä haluun koiramukista.”
”Mutta kun ei ole, haluaisitko pillin siihen maitolasiin?”
”Mä en haluu maitoo mä haluun mehua. PUNASTA MEHUA!”
”Meillä ei valitettavasti ole punaista mehua, appelsiini- ja omenamehua löytyy.”
”PUNASTA MEHUA!!!” kiljuu Tuula ja pyyhkäisee sekä omat että Sepon ruokailuvälineet lattialle.
Kun haarukoiden kilinä lakkaa, hän katsoo tarjoilijaa hieman säikähtäneenä ja osoittaa Seppoa.
”Se oli toi!”
Saatuaan juomat pöytään koko porukka juoksee yhdeksän kierrosta ravintolan ympäri ennen kuin maltetaan pysähtyä noutopöydän ääreen. Anssi kiipeää ikkunalaudalle, muut työntävät sormiaan joululaatikoihin maistaakseen niitä vähän. Ei kannata ottaa omalle lautaselle, jos ei kuitenkaan syö.
Ollia lukuun ottamatta kukaan ei juuri syö lämmintä ruokaansa. Ollaan yhtä mieltä siitä, että lanttulaatikko on pahaa ja rosolli on liian kirpeetä. Siirrytään suoraan jälkiruokiin. Kun kaikki ovat ahtaneet itseensä tarpeeksi riisipuuroa ja rusinasoppaa, onkin kello jo kahdeksan, ja kaikilla on nukkumaanmenoaika.
Tuulaa ja Anssia vähän itkettää, kun pitää jo lähteä kotiin, mutta muut ovat hyvällä mielellä. Seppo pukee lähtiessään kengät vääriin jalkoihin. Näin olisi käynyt myös perinteisissä pikkujouluissa, mutta seitsemän tuntia myöhemmin.

Veera Nieminen

Comments are closed.