Allergia-arki tasapainoon

Kun lapsi sairastaa allergiaa, lääkäriltä saa diagnoosin ja lääkereseptin, ehkä tukun neuvojakin. Konkreettisiin arjen kuvioihin saattaa silti jäädä kysymysmerkki jos toinenkin. Näiden kanssa aprikoiville on nyt tarjolla ensi kertaa Suomessa kansantajuinen ja käytännönläheinen opaskirja. Teoksen takana on ylöjärveläinen pariskunta.

Peter Csonkan ja Päivi Junttilan kirjoittama opas on ensimmäinen suurelle yleisölle suunnattu, kansantajuinen kirja lasten allergisista sairauksista. Pariskunta toteaa, että lasten allergioihin on sovellettava juuri naperoita koskevaa tietoa. Lapsilla allergiat eivät nimittäin kulje samoja polkuja kuin aikuisilla.

Kuvitellaanpa tilanne, joka voisi olla napattu ihan tosi elämästä.
Lapsiperheen pienokaista kiusaa atooppinen ihottuma. Iho punottaa ja kutisee. Oireet tulevat ja menevät lehahdellen.
Lääkäri määrää lapselle lääkevoidetta ja antaa ohjeet sen käyttöön. Naapurin tuttu lääkäri opastaa käyttämään salvaa aivan toisin, ja apteekissa neuvot ovat jo kolmatta sorttia.
Miten tässä nyt pitäisi pursotella voidetta lapsi paran käsivarsiin?
Ylöjärveläinen lastentautien erikoislääkäri ja lasten allergologi Péter Csonka selittää, että toisinaan potilaat saavat ristiriitaista tietoa, koska hoitoalan ammattilaisten käsiin on jäänyt paljon vanhentunutta tietoa.
Csonka ja hänen vaimonsa Päivi Junttila päättivät tarttua ongelmaan. He kirjoittivat yleistajuisen lasten allergioita ja astmaa käsittelevän kirjan, jota ihan tavallinen tallaajakin ymmärtää vaivatta. Teos nojaa uusimpaan tutkimustietoon, joten se voi olla avain sekavien ohjeiden keskellä luovimiseen.
Kirja on ensimmäinen laatuaan Suomessa.
– Alan oppikirjojakin on Suomessa vain yksi, Csonka sanoo.
Netistä ja vaikkapa Allergia- ja astmaliiton lehdyköistä toki löytää tietoa, mutta pariskunta halusi koota sitä yksien kansien sisään ja avata aihetta ymmärrettävästi.

Tiivistä tietoa ja olennaisia ohjeita

Csonka toteaa, että kirja käy läpi melkeinpä kaikki lasten allergiset sairaudet. Se listaa sairauksille altistavia riskitekijöitä sekä sairauksia pahentavia seikkoja.
– Kirjassa selitetään myös lääkärin tekemiä tutkimuksia. Esimerkiksi verikokeesta kerrotaan, mitä siinä oikeastaan mitataan, lastenlääkäri sanoo.
Kirja jakaa vinkkejä allergikon arkeen ja pitää sisällään esimerkiksi rasvauspäiväkirjan, jota perhe voi täyttää. Sanastoon on koottu englanninkielisiä termejä vaikkapa ulkomaanmatkoja varten. Myös yllättäviä allergisoivia ruokia on listattu.
Niin ikään kirja kurkistaa tulevaisuuden näkymiin.
Kirjasta on apua sekä niille, jotka epäilevät lapsen olevan allerginen, että niille, joilla jo on mustaa valkoisella sairaudesta. Kyseessä ei kuitenkaan ole lääkärikirja; kenenkään ei pidä lähteä tekemään diagnooseja omin päin.
Kirjoittajat tekivät opuksestaan tiiviin. Olennaiset asiat selitetään, mutta liian syvälle yksityiskohtiin ei sukelleta.
– Emme esimerkiksi käytä termejä interleukiini-10 tai tgf-β vaan puhumme vain välittäjäaineista, Csonka toteaa.
Myös tietolaatikot, taulukot ja havainnekuvat tiivistävät ja selkeyttävät tiedon pureskeltavaan muotoon.
Kuvitus keskittyy antamaan ohjeita arkitilanteisiin. Se ei juuri havainnollista oireita, sillä niiden tulkinta on lääkärin tehtävä.
Kirja opastaa perheitä valmistautumaan myös lääkärikäynteihin.
– Lääkäriin menoa voi harjoitella leikin avulla vaikka nallen kanssa, Junttila sanoo.
Käytännönläheisyys ilmenee vaikkapa siinä, että lääkäriin vinkataan ottamaan asiapapereiden lisäksi ajanvietettä.

Allergiat ovat yleinen riesa

Allergiat ovat ison joukon riesa, ja ne ovat yleistyneet merkittävästi viimeisen 30 vuoden aikana.
Esimerkiksi atooppista ihottumaa on 20 prosentilla ja astmaa kymmenellä prosentilla suomalaislapsista. Jopa kolmanneksella maamme lapsista epäillään olevan ruoka-aineallergia.
Csonkan mukaan tarkkaa syytä allergioiden yleistymiselle ei tiedetä. On kuitenkin useita teorioita.
– Yksi on hygieniahypoteesi. Sen mukaan nykyihminen elää liian puhtaassa ympäristössä. Näin ollen immuunijärjestelmää ei enää piiskata entiseen malliin. Liian herkästi reagoidaan myös vaarattomiin aineisiin, lääkäri selittää.
Toinen usein esitetty teoria on diversiteettihypoteesi. Siinä oletetaan, että ihmisen kohtaama luonnon monimuotoisuus lisää vastustuskykyä. Koska nykymaailmassa kaikki eivät ole tarpeeksi kosketuksissa monimuotoiseen luontoon, vastustuskyky heikkenee ja allergioita puhkeaa.
Kolmas yleinen selitys on, että tietoisuus allergioista on lisääntynyt. Niinpä apua osataan hakea, ja tämä näkyy allergiatilastoissa.
Paisuva allergiamäärä on tiennyt terveydenhuollolle jonoja.
– Tämä näkyy varmasti siinä, miten hoitoa priorisoidaan. On esimerkiksi harkittava, mihin vaiheeseen saakka allergiaa hoidetaan erikoissairaanhoidossa. Olennainen ongelma on, että lastenlääkäreitä on liian vähän ja lastenallergologeja tätäkin vähemmän, Csonka sanoo.
Valoa tilanteeseen tuo se, että allergioiden yleistyminen näyttää pysähtyneen kehittyneissä maissa.
Vuosikymmenet ovat poikineet rutkasti tutkimustietoa.
– Kirjakin on osoitus, että hyvää tutkimustietoa on paljon. Huomasimme kirjaa tehdessämme, että kirjoitimme sitä ihan kansallisen allergiaohjelman hengessä, lääkäri sanoo.
Allergiaperheille sairaudet ovat merkinneet arjessa luovimista ja tiedonhankintaa.
Kirjoittajapariskunta kuitenkin toteaa, että perhettä perustavien ei kannata tehdä allergioista numeroa.
– Ei kannata etukäteen testailla itseään. Luontoon on hyvä pyrkiä olemaan yhteydessä. Ja jos lapsella sitten ilmenee oireita, ne on hyvä selvittää pian, jotta saisi ohjeita ja voisi elää mahdollisimman normaalia elämää. Mieluummin tieto kuin epäily tai pelko. Tietämättömyys lisää ahdistusta.

Oireet kuriin siedätyshoidolla?

Viime vuosina on puhuttu paljon siedätyshoidosta, ja myös ylöjärveläispariskunnan kirja kurkistaa aiheeseen.
On tärkeää huomata, että siedätyshoito ja siedättäminen ovat kaksi eri asiaa.
Siedätyshoidossa lääkäri altistaa potilaan tasaisin väliajoin runsaalle määrälle allergeenia esimerkiksi pistoksin. Siedättämistä taas on se, että vaikkapa porkkanalle allerginen popsii oranssia juuresta opettaakseen kehoaan sietämään oireita.
– Siedätyshoidon ja siedättämisen mekanismit kehossa ovat hiukan erilaisia. Siedättäminen voi auttaa joitakuita, mutta joidenkuiden oireita se voi pahentaa.
Siedätyshoitoa on tarjolla ainoastaan joidenkin siitepölyjen sekä koiran, kissan, hevosen ja pölypunkin aiheuttamille allergioille. Ruoka-ainesiedätyshoito on tieteellisen tutkimuksen asteella.
– Siedätyshoitoa käytetään liian vähän. Noin 8 000 ihmistä Suomessa saa siedätyshoitoa siitepölyallergiaan, vaikka jopa 20 prosentilla väestöstä on allergista nuhaa. Ainakin kolminkertainen määrä ihmisiä voisi tarvita siedätyshoitoa.
Kuinka vanhemmat sitten osaisivat kysellä siedätyshoidon perään?
Tähän kirja antaa joukon vinkkejä. Esimerkiksi kiusaavat oireet usean siitepölykauden aikana lääkkeiden käytöstä huolimatta tai usean elimen oireet antavat aihetta selvittää siedätyshoidon tarve.
Myös siedättämiseen kirja antaa joitain vinkkejä.
– Kuitenkin suositellaan, että kotikokeiluistakin neuvotellaan lääkärin kanssa, Junttila sanoo.

Kynän varressa pariskunta

Kirjoittajaparin etu kirjaprojektissa oli se, että toinen on lääkärinä aiheen asiantuntija ja toinen äidinkielen lehtorina ja pari kirjaakin kirjoittaneena kielen ja ilmaisun ammattilainen.
Maallikkona Päivi Junttila osasi myös katsoa aihetta tavallisen kaduntallaajan näkökulmasta.
Etu oli sekin, että kirjoittajat ovat toistensa puolisoita.
– Yhteistyö sujui saumattomasti. Oli helppo pitää palavereita. Meillä on aika samanlainen mielenlaatu: teemme asioita ripeästi ja tehokkaasti, vaimo myhäilee.
Motivaatiota ja intoa siis riitti, mutta päivätöiden ja perhe-elämän rinnalla moisia urakoita ei jaksaisi jatkuvasti.
– Oli ihan hyvä, että tämä oli määräaikainen projekti.