Ylöjärven luonto ry järjesti Pikku-Ahvenistolla niittotalkoot ketokaunokin selviytymiseksi viime torstaina

Talkoot niittivät muutakin kuin kiitosta

Puutarhakaupungin ympäristön uuttera varjelija Ylöjärven luonto järjesti viime viikolla Pikku-Ahveniston niittotalkoot, joista on muodostunut seuralle perinteinen tapahtuma.
Talkooehtoota varjosti tumman pilviharson lisäksi pienoinen sadekuuro. Se väistyi lopulta ja antoi sijaa helottavalle auringolle, joka lelli vastikkeetta työskenteleviä.
Sade oli ilmeisesti monelle este saapua paikalle, sillä talkooväkeä oli työn touhussa vain kymmenkunta henkeä.
Puheenjohtaja Marko Moilanen sekä pitkäaikainen aktiivi Harri Luojus toivovat lisää aktiiveja seuran toimintaan.
Talkooväkeä saapui niitylle illan mittaa yhä enemmän. Puheenjohtaja Marko Moilanen (vas.) käytti niittokonetta ja ponnekas talkooväki huhtoi haravan kanssa heinänkorret kuhilaille.

Talkooväkeä saapui niitylle illan mittaa yhä enemmän. Puheenjohtaja Marko Moilanen (vas.) käytti niittokonetta ja ponnekas talkooväki huhtoi haravan kanssa heinänkorret kuhilaille.

Kaunis elokuinen ehtoo oli pannut muutamaan ahkeraan puutarhakaupunkilaiseen vipinää, sillä kourallinen ihmisiä oli saapunut Ylöjärven luonto ry:n järjestämiin niittotalkoisiin.
Luontoseura perustettiin vuonna 1981 vastustamaan Ylöjärvelle kaavailtua ongelmajätteen loppusijoituspaikkaa.
– En tiedä, oliko uhka edes todellinen, seuran perustajajäsen Harri Luojus naurahtaa.
Muiden luontoyhdistysten kanssa yhteistyötä tekevä seura on Suomen luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistys.
Perinteikkäällä luontoyhdistyksellä menee nykyään lujaa.
– Jäsenmäärä on viime vuosien aikana noussut mukavasti. Tarkka luku on jossakin 135 jäsenen tietämillä, puheenjohtaja Marko Moilanen sanoo.
Ydinporukkaa soisi olevan nykyistä enemmän.
– Seuran toiminnassa on runsaaseen jäsenmääräämme suhteutettuna vähän aktiiviryhmäläisiä. Olisi hienoa, jos saisimme nuorta polvea entistä enemmän mukaan seuran tapahtumiin, Luojus vinkkaa.
Ylöjärvellä on muitakin luontoyhdistyksiä.
– Esimerkiksi Viljakkalassa on aktiivista toimintaa luonnon hyväksi, eräs talkoolainen huomioi.
Toimelias Ylöjärven Luonto järjestää lukuisia tapahtumia ympäri vuoden.
– Tänä vuonna olemme pitäneet niittotalkoiden lisäksi perinteiset linnunpönttötalkoot ja esimerkiksi lintupatikan sekä luonnonkukkien retken. Vielä syksyllä on luvassa sieniretki, joka järjestetään elokuun 31. päivä.

Idea sattumalta

Komean kokoinen niittyhepokatti tohti käydä hetkeksi poseeraamaan Marko Moilasen käsivarrelle. Näitäkin hyönteisiä Ahveniston luonnossa piisaa.

Komean kokoinen niittyhepokatti tohti käydä hetkeksi poseeraamaan Marko Moilasen käsivarrelle. Näitäkin hyönteisiä Ahveniston luonnossa piisaa.

Ajatus niittotalkoiden pitämisestä muodostui sattumalta.
– Ylöjärven perinnemaisemakohteet inventoitiin pääosin vuonna 1994. Silloin pidettiin myös ensimmäiset niittotalkoot. Pikku-Ahveniston niityltä löytyneet ketokaunokit muiden niittykasvien lisäksi antoivat puhtia työhömme, konkari Harri Luojus mainitsee.
Seuran pitämät talkoot ovat merkityksellisiä monelle taholle.
Vapaaehtoisten tekemä työ helpottaa kaupunginpuutarhurin sarkaa. Ehkä niittyjä ei hoidettaisi lainkaan, elleivät vapaaehtoiset tekisi työtä.
– Nämä taisivat olla kahdennetkymmenennet niittotalkoot. Ne ovat yhdistysläisille ensimmäinen tapaaminen kesän jälkeen, Luojus kuvailee.
– Niittäminen pitää yllä perinneympäristöä ja sen lajistoa, Marko Moilanen lisää.
Ylöjärvellä on runsas kirjo erilaisia luontokohteita. Liutaa ovat rikastuttaneet viime vuosikymmenen kuntaliitokset, jotka toivat puutarhakaupunkiin esimerkiksi sen ainoan kansallispuiston.
– Vanhan Ylöjärven alueella Ylöjärvenharju on mielestäni arvokkain paikka. Sillä on suuri luonto- ja virkistysarvo. Harju on tuhansia ihmisiä lähellä, minkä lisäksi se on kävellen saavutettavissa. Vahinko, ettei sitä ole kohdeltu sen arvon mukaisesti edes viime vuosina. Näsijärvi ja Kurun Seitseminen ovat niin ikään arvokkaita kohteita, Luojus listaa.
– Näsijärvi on eittämättä paras luontokohde Ylöjärven mittakaavassa, Moilanen kehaisee.

Pitkäaikainen luonnon puolesta taistelija Harri Luojus esittelee yhtä syytä, miksi Pikku-Ahveniston niittyä niitetään: ketokaunokki, joka on Ylöjärvellä harvinainen, kasvaa Ahvenistolla.

Pitkäaikainen luonnon puolesta taistelija Harri Luojus esittelee yhtä syytä, miksi Pikku-Ahveniston niittyä niitetään: ketokaunokki, joka on Ylöjärvellä harvinainen, kasvaa Ahvenistolla.

Luonto on osa elämää

Aktiivisen parivaljakon on ajanut luonnonsuojelutyöhön jo lapsuudesta saakka vallinnut luonnon läsnäolo.
– Olen viettänyt lapsuuteni ja varhaisnuoruuteni Ikaalisissa pientilalla, jossa pikkupoikana yritimme pyydystää ruispellosta vaivaishiiriä ja päästä näkemään ruisrääkkää, joka kulki aina palan matkaa edellämme ja jatkoi narinaansa. Molemmat ovat nykyisin tosi harvinaisia.
– Pihamaata ei hoidettu ruohonleikkurilla, vaan hevonen tai vasikka liekanarussa piti pihanurmikon reilassa. Puutarhassa kukkivat yksivuotiset niukan maaperän niittykasvit. Samaa maan köyhdyttämistä yritämme nyt saada aikaan niittämällä ja keräämällä niittojätteen pois. Kavioiden ja sorkkien painallukset tosin vain puuttuvat. Painaumissa yksivuotisten niittykasvien siemenet itävät hyvin, Luojus maalailee.
– Asuin lapsuuteni niin ikään maatilalla, jolloin luonto tuli minulle tutuksi. Biologian opettajani sai minut kiinnostumaan sekä hakeutumaan itsekin alalle, nykyään Ylöjärven Yhtenäiskoulussa biologiaa opettava Moilanen muistelee.
Mikä luonnonsuojelutyössä on parasta?
– Minulle soitetaan usein ja kerrotaan, että on nähty jokin harvinainen perhonen tai valkoinen sinivuokko. Minulta myös kysytään, mitä voi tehdä parvekelaatikkoon pesää rakentavalle linnulle. Yhteiset luontokokemukset ja luontoa arvostavat kaverit ovat harrastuksen suola, Luojus summaa.
Moilanen painottaa luonnon arvoa itsessään.
– Oppiminen ja kehittyminen ovat opettajan työtäkin ajatellen tärkeitä. Luonnon itsensä saama arvostus ja säilyminen ovat ehdottoman merkityksellisiä.
Ylöjärveläiset osaavat arvostaa arvokasta ympäristöä, vaikka rakentaminen tuhoaakin suuren osan luomakuntaa.
– Kyllä täällä luontoa arvostetaan vähintään yhtä paljon kuin muuallakin, mutta ongelma taitaa piillä ainaisessa kiireessä ja luonnosta vieraantumisessa. Suuren kaupungin läheisyys tuo omat murheensa. Teiden alle on jäänyt paljon rantaviivaa, metsää ja peltomaisemaa, Luojus pahoittelee.
– Osalle ihmisistä luonto on jäämässä aika etäiseksi elämäntapojen muuttuessa, Marko Moilanen valittelee.
Tavalliselle pulliaiselle miehillä on heittää muutama vinkki, miten luontoa voisi oppia ymmärtämään entistä paremmin.
– Kannattaa mennä luontoon ajan kanssa ihmettelemään eikä kiireen kanssa suorittamaan, Luojus neuvoo.
– Luontoa oppii ymmärtämään ajattelemalla kaikkea elävää evoluution ainutlaatuisena tuloksena, jota ei ole mahdollista saada takaisin jos sen kerran hävittää, Moilanen huomioi.
Ihmisten vieraantuminen luonnosta näkyy luontoharrastajien mukaan hyvin arkisina asioina.
– Se ilmenee siinä, että kuljetaan talvella ulkona paljain päin ja ilman pitkiä kalsareita sekä liikutaan luonnossa talvella mönkijällä tai moottorikelkalla eikä suksilla. Vieraantumisen voi aistia lisäksi siitä, että ihmiset istuttavat pihoihinsa ulkomaisia puita ja pensaita ja hoitavat pihansa tyystin siisteiksi ja elottomiksi. Siililläkin pitäisi olla eväsreppu mukana pihaan eksyessään. Eläinten ja lintujen poikasten suhteen ollaan ylihuolehtivaisia.
Marko Moilanen arvioi, mikä on luontoa kaikkein eniten uhkaava tekijä.
– Se on ehkä tämä vallitseva lyhytkatseinen kvartaalitalous, hän toteaa pysäyttävästi.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?