Eipä tainnut nuori Henri Mäenalanen arvata, mitä hänen kaveriporukkansa hauska aivoitus tulisikaan poikimaan. Vuonna 2005 pelkäksi harrastejalkapallon turnausryhmäksi koottu Siivikkalan Pelikassit on nykyään näkyvä maakunnallinen liikuttaja, jonka toiminnassa on mukana noin sata ihmistä.
– Olemme miettineet, voiko tätä kutsua jo oikeaksi urheiluseuraksi. Yleensä urheiluseuroihin liitetään mielikuvissa tietynlainen yhteiskuntavastuu, ja mielestäni meillä sellaista jo on, Mäenalanen tuumii.
Intohimoisella asenteella ja rennolla otteella toimiva Pelikassit on laajentanut lajikirjoaan vuosi toisensa perään. Loppua ei Mäenalasen mukaan ole näköpiirissä.
– Yleensä toteutamme kaikki ideat, joita meille pälkähtää, hän nauraa.
Nopea katsaus Ylöjärven urheiluelämän nykytilaan osoittaa, ettei paatuneinkaan sporttipuritaani voi ohittaa Pelikasseja olankohautuksella. Siivikkalalaisseura ei ehkä liikuta yhtä isoja massoja kuin Ryhti tai Urheilijat, mutta se on kiistatta tärkeä suurelle joukolle liikunnasta innostuneita kaupunkilaisia.
– Onhan meillä tarjota Ylöjärven nuorille monta lajivaihtoehtoa. Mutta perinteisestä urheiluseurasta Pelikassit erottaa tietysti se, ettei meillä ole ollenkaan junioritoimintaa, seuran puheenjohtaja Henri Mäenalanen pohtii.
Jo Pelikassien nimestä huomaa, ettei kyseessä ole vakavahenkinen huippu-urheiluporukka. Alusta asti toiminnassa mukana ollut Mäenalanen kuvailee Pelikasseja seuraksi, jonka tarkoituksena on tarjota jäsenilleen elämyksiä.
– Tavoitteenamme on tehdä kaikki sata lasissa. Joitakuita se voi pelottaa, mutta me emme peruuttele tai höntsäile missään asiassa, puheenjohtaja kuvailee.
– Lisäksi haluamme olla koko ajan näkyvillä. Äänekästä faniryhmäämme ihmetellään aina Keski-Eurooppaa myöten, ja kerromme pienimmistäkin tekemisistämme Facebookiin ja Twitteriin, hän jatkaa.
Joidenkuiden korviin edellinen voi kuulostaa turhanpäiväiseltä hömpötykseltä, mutta Mäenalaselle asia on vakava ja tärkeä. Fanitoiminta on olennainen osa Pelikassien arkea, ja Facebookissa seuralla on yli 2 000 tykkääjää.
– Ball hockey ja jalkapallo ovat päälajimme. Sen lisäksi meillä on toimintaa jääkiekossa, salibandyssa, soudussa, suunnistuksessa ja kuntosalitreenaamisessa. Viimeistä lukuunottamatta myös kilpailemme kaikissa lajeissa, Mäenalanen listaa.
Faneille seuralla on oma, noin 40 hengen jaostonsa. Kaikista aktiivisin kannattajaryhmä pitää huolen siitä, että Pelikassit saa kovaäänistä tukea lajissa kuin lajissa.
– Tosi vähän olemme törmänneet samanlaisiin seuroihin Suomessa. Minusta tuntuu, että ihmiset ovat nykyään niin kiireisiä, ettei tällaisen porukan pyörittämiselle ole monellakaan aikaa.
Yllätysmestaruus muutti kaiken
Pelikassit olisi hyvinkin voinut jäädä pienen piirin kepeäksi puuhasteluksi, elleivät sen alkuperäisjäsenet olisi kiinnostuneet lajista nimeltä street hockey. Suomalaisittain tossulätkänä tunnettu mailapeli tempaisi siivikkalalaiset mukaansa siinä määrin, että vuoden 2008 SM-kisoihin oli osallistuttava.
Kokeilun tulos oli sensaatiomainen. Helsingissä pelatun turnauksen päätteeksi ylöjärveläiset pääsivät juhlimaan nuoren ja trendikkään lajin Suomen mestaruutta.
– Se oli meille käännekohta. Saimme osallistumisoikeuden seuraavan vuoden MM-kisoihin ja päätimme lähteä matkaan. Pelikasseista tehtiin noiden SM-kisojen jälkeen rekisteröity yhdistys ja rahaa reissua varten alettiin kerätä innokkaasti, Mäenalanen muistelee.
MM-kisat Tsekin Pilsenissä sujuivat aloittelijoilta hyvin, mikä lisäsi innostusta entisestään. Pian seuratoiminta paisui kuin pullataikina.
– Jääkiekkoa ja salibandya pelaamme nykyään harrastesarjassa, ja Ylöjärven työväentalon kuntosalilla käymme puntilla kahdesti viikossa. Jalkapallotoiminnan aloitimme viime vuonna, ja nousimme heti ensimmäisellä kaudellamme Kutosesta Vitoseen, puheenjohtaja kertaa.
Ylivoimainen ykköslaji on kuitenkin edelleen tossulätkä. Street hockey vaihtui tosin sisarlaji ball hockeyyn jo ensimmäisessä kansainvälisessä turnauksessa vuonna 2009.
– Ero on lähinnä siinä, että ball hockeya pelataan sisällä ja street hockeya ulkona. Ball hockey on Euroopassa iso juttu, ja Sveitsissä on jopa lajin ammattilaisliiga, Mäenalanen tietää.
Suomessa ball hockeyn piirit ovat pienet. Pelikassit on pienessä paraatilajissaan maamme ehdotonta eliittiä.
– Kansainvälisessä Euro Cup -turnauksessa olemme käyneet pelaamassa kahdesti, ja ensi vuonna olisi taas tarkoitus lähteä. Tavoitteena on mitali, koska viime vuonna olimme jo puolivälierissä.
Tavoitteena maltillinen kasvu
Itsekin ball hockeya pelaava Mäenalanen laskeskelee Pelikassien pyörittämisen syövän hänen aikaansa noin kymmenen tuntia kuukaudessa. Se on miehen mukaan kohtuullisesti, sillä takavuosina tahti oli huomattavasti kovempi.
– Joskus tein keskimäärin sataa tuntia kuussa, mutta nyt kun on muitakin aktiiveja tullut mukaan, ei onneksi enää tarvitse. Seuralla on seitsemän hengen hallitus ja jokaisella jaostolla omat vetäjänsä, hän selvittää.
Kokonaisuutena Pelikassien toiminta on siis liikahtanut monta pykälää ammattimaisempaan suuntaan. Se ei vetäjiä kuitenkaan tunnu hidastavan.
– Eniten aikaa vie seuran kehitystyö. Olemme sellainen porukka, joka turhautuu, jos emme mene koko ajan eteenpäin. Uusia lajeja on mietinnässä, minkä lisäksi ensimmäisiä fanituotteita aiotaan lanseerata jo lähiaikoina, Mäenalanen paljastaa.
Puheenjohtaja ei näe mitään syytä sille, miksi Pelikassien voittokulku ei jatkuisi tulevaisuudessakin. Samoilla luottavaisilla linjoilla on myös fanijaoston puheenjohtaja Juho Lamberg.
– Seuraan on tullut viime aikoina mukaan uusia, nuoria jäseniä, mikä on helvetin hyvä juttu. Vanhenemista vastaan tässä on enimmäkseen taisteltu, Lamberg miettii.
Huomion arvoinen seikka Pelikassien toiminnassa on, että seura on keskittynyt täysin miesten urheiluun. Lambergin mukaan asiaan ei ole odotettavissa muutosta jatkossakaan.
– Tämä on ihan täysin poikien juttu. Perhetapahtumia saatamme tulevaisuudessa järjestää, mutta muuten naisia ei oteta Pelikasseihin mukaan, hän linjaa hymyillen.
Kommentointi on suljettu.