Suomalais-venäläisen kulttuurifoorumin poikima maalausmatka kuljetti joukon taiteilijoita ylöjärveläiseen luontomaisemaan. Metsäinen joki-idylli oli mainio vastakohta retken kahdelle muulle kohteelle: Imatran kuohuvalle koskinäköalalle ja Hailuodon merinäkymälle.
Ylöjärven Komissa kesäinen päivä herää täyteen kauneuteensa. Puiden lehvästön lomasta siivilöityvä auringon valo saa metsässä kiemurtelevan Ruonanjoen välkehtimään. Vehreys ympäröi jokea, ja vesi virtaa pohjakasveja lempeästi hulmuttaen.
Siellä täällä keskellä luonnonrauhaa seisoo verkkaisesti liikahtelevia ihmisiä. He ovat pystyttäneet maalaustelineitä ja levittäneet eteensä värituubeja, pastelliliituja, papereita ja pensseleitä.
Metsän leppeässä syleilyssä touhuavat ihmiset ovat suomalaisia ja venäläisiä taiteilijoita, jotka ovat saapuneet ikuistamaan hämäläistä maisemaa ja raakusta eli jokisimpukasta tunnettua Ruonanjokea.
Jylhää, herkkää ja aavaa maisemaa
Kesäkuun loppuun ja heinäkuun alkuun sijoittunut maalausretki alkoi Imatralta jylhistä koskimaisemista.
Toisessa etapissa, Komissa, taiteilijoiden silmien eteen avautui piskuinen metsäjoki mataline vesineen ja kapeine uomineen.
Matkan kolmas ja viimeinen kohde, Hailuoto, tarjosi avaran merimaiseman.
Kuten kohteista arvata saattaa, matkan ja taideteosten teemana oli vesi. Aihe poimittiin sen jälkeen, kun kohteet oli valittu.
Kaksivuotisen suomalais-venäläisen taideprojektin otsake puolestaan on Pohjoinen kesämme. Tuohon teemaan vesi solahtaa aiheena luontevasti.
Keskenään erilaisten maalauspaikkojen avulla haluttiin esitellä mahdollisimman monenlaista suomalaista maisemaa.
Ryhmän suomalaisen luotsin Pertti Karjalaisen mukaan reitti oli myös maantieteellisesti monipuolinen: se kulki ensin itä–länsi-suunnassa maan poikki ja suuntasi sitten pohjoiseen.
Pontimena maisema – tulkinta vapaa
Vesi on tunnetusti vaikea kuvattava. Maalausmatka ei kuitenkaan sisältänyt opetusta, koska kaikki osallistujat ovat ammattilaisia ja reissun jujuna oli koota taiteilijat yhteisen tekemisen äärelle.
Ryhmäläisten työskentelyä ja aiheen lähestymistä ei rajattu mitenkään – ei tekniikoiden, tyylien tai materiaalienkaan osalta.
Siispä käytössä olivat niin öljy- ja temperavärit, akryyli- ja akvarellimaalit kuin pastelliväritkin. Olipa myös tusseja napattu mukaan.
Työskentelyn lopputulokset vaihtelivat kovasti. Luonto ja maisema olivat lähtökohta, mutta kukin toteutti teoksensa oman visionsa mukaan.
– Taiteen eri kirjot ovat näkyvissä.
Teoksissa pilkahtelivat esimerkiksi impressionistiset, ekspressionistiset ja varsin abstraktitkin tulkinnat.
– Jotkut tekevät hyvin spontaanisti ja nopeasti, jotkut hitaasti. Venäläiset menevät paikkaan kuin paikkaan ja aloittavat heti työt. Meillä suomalaisilla taas on paljon miettimistä, Karjalainen tunnustelee eroja.
Venäjällä akateemisella koulutuksella on vahva jalansija ja oppi ponnistaa realistisesta ilmaisuperinteestä.
– Tämä vaikuttaa usein pitkään venäläistaiteilijoiden töihin. Tässä ryhmässä osalla venäläisistä on kuitenkin hyvinkin lennokas tapa tehdä taidetta. Kirjo on myös heillä laaja.
Karjalainen itse työstää teoksensa abstrakteiksi. Hän tekee luonnossa paljon nopeita hahmotelmia mutta antaa aiheen muhia mielessään pitkään ennen kuin toteuttaa varsinaisen työn.
– Saatan lähteä realistisista jutuista liikkeelle mutta alan abstrahoida. Lopputulos voi olla hyvinkin abstrakti. Siinä voi olla vain viite jostain maisemasta.
Myös väri, valo ja uusien virikkeiden etsiminen ovat Karjalaiselle tärkeitä.
Valo on niin ikään iso juttu helsinkiläiselle Marjatta Hanhijoelle, jolle Ylöjärven maisemat ovat tutut täällä sijaitsevan lapsuuden mummolan ansiosta.
– Olen sisäkuvien maalari. Teen akvarelleja ja grafiikkaa sisällä, hän kertoo.
Kun Hanhijoelle aukeni mahdollisuus ulkoilmamaalaamiseen, hän innostui ja ajatteli, että omaa tekemistään ja osaamistaan on aina hyvä laajentaa.
– Vedessä minua kiinnostaa sama ilmiö kuin sisätiloissa maalatessa: se, miten valo taittuu. Vedessä valo muuttaa pinnan, mutta pohja on tumma, nainen kuvailee.
Kohti ihmisten aitoa kohtaamista
Retki on vuonna 2000 aloitetun suomalais-venäläisen kulttuurifoorumin hedelmä.
Foorumi kokoaa kahden naapurimaan väkeä ehdottamaan ja suunnittelemaan erilaisia kulttuurivaihtoprojekteja. Foorumia toteuttavat Suomi–Venäjä-seura, Suomen opetus- ja kulttuuriministeriö, Venäjän kulttuuriministeriö, Novgorodin alueen kulttuuriosasto sekä työryhmät kummastakin maasta.
Projektien rahoitus ja toteutus on kuitenkin järjestettävä kutakin projektia varten erikseen.
Pohjoinen kesämme -maalausrupeaman Suomeen sijoittuvalle osuudelle ryhmä sai rahoitusta Taiteen edistämiskeskukselta ja Jyväskylän kaupungilta.
Maalausmatka suunniteltiin jo alun alkaen kaksivuotiseksi. Ensimmäinen osa sijoittui viime vuonna Venäjän Pihkovaan.
Kulttuurifoorumin versomia projekteja toteutetaan useita yhtä aikaa.
– Itse olen ollut esimerkiksi lasten taidekasvatusprojektissa. Elokuussa lähden Siperiaan. Siellä on alkuperäiskansojen kanssa yhteistyöprojekti, Karjalainen kertoo.
Muidenkin kuin taloudellisten ja poliittisten yhteyksien luominen naapurimaiden välille saa ryhmäläisiltä tyytyväisiä nyökkäilyjä.
– Kun yhteistyö lähtee ruohonjuuritasolta ja ihmiset tapaavat toisiaan, vasta silloin yhteistyö on aitoa, Karjalainen mietiskelee.
Hänen mielestään kulttuuriin kytkeytyvät tapaamiset auttavat naapureita keskustelemaan vapaasti, ilman auktoriteetteja.
Ruonanjoen rannan tuntumasta sopivan maalauspaikan löytänyt Larissa Gordeeva pohtii, että kulttuurikohtaamiset kasvattavat naapurusten kiinnostusta toisiaan kohtaan:
– Jaamme kaikkein tärkeimmän ja sen kautta opimme tuntemaan toisiamme.
Kommentointi on suljettu.