Kartta kädessä kylille ja kirppiksille

Neljänä heinä- ja elokuun viikonloppuna vainutaan taas kirppisrasteja kylien suunnistustempauksessa.
KyläNyt-hankkeen vetäjä ja kyläkoordinaattori Anna Kulmakorpi yrittää ehtiä edes yhteen kirpparisuunnistukseen.
KyläNyt-hankkeen vetäjä ja kyläkoordinaattori Anna Kulmakorpi yrittää ehtiä edes yhteen kirpparisuunnistukseen.

Ylöjärven kylissä pilkahtelee neljänä kesäviikonloppuna pienoista kuhinaa ja kummia kylttejä talojen porttien pielissä.
Jo perinteeksi muodostuneet kyläkirpparisuunnistukset nimittäin koittavat taas.
Ideana on, että muutaman kylän ryppäät panevat kukin vuorollaan pystyyn joukon kirpputoripisteitä. Jokainen ostohaluinen tai ihmisten seuraa kaipaava voi koluta niitä kartta kourassaan.
Karttoja voi tulostaa kaupungin verkkosivuilta taikka noutaa Elovainion Nesteeltä, Viljakkalan tai Kyrönlahden St1:ltä, Kurun Salelta tai Itä-Aureen K-JussiMatilta.
Myyntipisteiden perustajille on tarjottu tulostettavaksi kyltti, jonka avulla rasteja vainuilevat kulkijat tunnistavat kohteensa.
Tavaraa on kirppishengen mukaisesti laidasta laitaan. Kaupanteon ohella rastille pysähtyneen kelpaa hörpätä kahvit ja popsia lohisopat tai Mikki Hiiri -vohvelit. Mikäli suunnistus ja ostostelu eivät riitä aktiviteeteiksi, voi viihdykettä hakea vaikkapa talutusratsastuksesta.
– Jos on oikein urheiluhenkinen, voi ottaa fillarin alle. Moni kuitenkin kulkee autolla, kyläkoordinaattori Anna Kulmakorpi vinkkaa.
Jalankin pärjää, jos pysyttelee pienellä alueella, esimerkiksi vain Viljakkalan kirkonkylässä.
Suunnistus ei ole minkään sortin kisa. Kukin saa kulkea mielensä mukaan, ja tarkoitus on tutustua paikkoihin ja kohdata ihmisiä.
Ajatus suunnistuspassista tai vaikkapa monta rastia kiertäneen tunnustamisesta mestariksi saa Kulmakorven hymyilemään harkitsevan hyväksyvästi.
– Ihan hauska ajatus. Täytyy ottaa idea esiin kylätapaamisissa.

Kelpo tavara kiertämään

Kierrätys ja ekologisuus eivät olleet pääpontimet kyläkirppistapahtuman syntymetreillä, mutta ne ovat toki vahvasti tempauksessa läsnä.
– Kaikilla on ylimääräistä tavaraa nurkissa. Ei myöskään tarvita ihmeellisyyksiä, jotta pystyy perustamaan rastin, kyläkoordinaattori perustelee päätymistä juuri kirppistelyn hengessä soljuvaan suunnistukseen.
Hän kuitenkin pohtii, että kierrätystietoisuus ja vihreä ajattelu ovat voineet vaikuttaa tapahtumaa ideoineiden alitajunnassa.
Kulmakorpi itse liputtaa kierrätyksen puolesta, vaikkei sanojensa mukaan olekaan hurahtanut siihen valtavassa mittakaavassa.
– Tokihan kierrätän kaikki paperit, metallit ja lasit. Biojätteen kertymistä tulisi ehkäistä.
Erityisen harmissaan hän on muovijätteen alati kertyvästä vuoresta.
– On käsittämätöntä, kuinka järeisiin muovipakkauksiin elintarvikkeita saa pakata.
Nainen ihmettelee, miksei käytetä nykyistä enemmän palavaa muovia, vaikka sellaista on olemassa. Hän myös tuhahtaa turhautuneena kierrätysmerkkien sekavuudelle: polttokelpoisuudesta kertovat numeromerkinnät, joita on hankala muistaa.
– Miksei voisi olla vaikka tulitikun kuvaa?
Kierrätys on koordinaattorin mielestä oiva vastareaktio kertakäyttökulttuurille ja tutulle tulostin-mustepatruunaongelmalle eli sille, että uuden hankkiminen on halvempaa kuin vanhan saattaminen uudelleen toimintakuntoon.
Hän on mielissään, jos vanhaa käyttämällä voi välttää sysäämästä tavaraa jätekasan jatkoksi.
– Onhan vanha sananlaskukin, että toisen roska on toisen löytö.

Asukkaiden aktiivisuus kantaa

Kirppissuunnistus on hyvä esimerkki kylän asukkaiden voimasta saada uutta aikaan.
Idea tapahtumaan versoi parin viljakkalalaisen mielessä. Ajatukseen tartuttiin, ja Samassa veneessä yhdessä eteenpäin (SVYE) -hanke pani pökköä pesään.
Paljon on kiinni kyläläisten aktiivisuudesta. Asukkaat paitsi kokoavat myyntipisteensä, myös sopivat etukäteen kunkin suunnistusviikonlopun kyläryppäistä ja aikatauluista.
Ensi vuonna kylien asukkaiden on tartuttava entistäkin tiukemmin ohjaksiin. Tällä haavaa tapahtumaa koordinoiva, SVYE-hankkeen jälkeen kyläsuunnistuksen puikkoihin hypännyt KyläNyt-hanke nimittäin lopettaa toimintansa vuoden loppupuolella.
Suunnistuksen järjestely kaipaa Kulmakorven mukaan muutenkin hiomista. Ilmoittautumiset myyjäksi ryhtymisestä kannattaisi ajoittaa kutakin viikonloppua varten erikseen, jotta elokuussa myyntipöydän pystyttävän ei tarvitsisi arvioida aikataulujaan vielä toukokuussa.
Paljossa on silti onnistuttu. Tapahtuman juju on saattaa ihmisiä kohtaamaan toisiaan ja tehdä kyliä tutuiksi. Siinä on osuttu maaliin, sillä väkeä on edellisvuosina riittänyt mukavasti. Rastilta toiselle on hipsinyt niin paikallisia, kesämökkiläisiä kuin ohikulkijoita.
Tänä kesänä puikoissa sompaillut kyläkoordinaattori ei ole aiemmin suunnannut kirppisrasteille. Tänä vuonna hän kuitenkin haluaisi ennättää paikalle edes yhtenä viikonloppuna. Hän ei aio ostaa väkisin mitään nurkkiin pyörimään, mutta tarttuu löytöön, jos sellainen sattuu silmään.
– Kirpparihommassa on aina jännitysmomentti: koskaan ei tiedä, mitä on myynnissä.

Comments are closed.