Pappi, lukkari, talonpoika…

Tähkätaskun päiväkodissa lapset kurkistelevat työelämän ihmeisiin ja miettivät, mitä heistä mahtaa tulla isona. Vaikka eskarilaiset ovat päässeet tekemään jopa markkinatutkimusta, puuha on silti leikinomaista. Ammatteja tiirataan lasten silmin.
Justus Järvelä ja Seela Tabell tarkstelevat esikoululaisten kokoamaa lehteä, joka esittelee erilaisia ammatteja. Seinää koristavat yhä eskarilaisten tempaiseman kahvilan sisustukseen kuuluneet kukkapiirrokset.

Justus Järvelä ja Seela Tabell tarkstelevat esikoululaisten kokoamaa lehteä, joka esittelee erilaisia ammatteja. Seinää koristavat yhä eskarilaisten tempaiseman kahvilan sisustukseen kuuluneet kukkapiirrokset.

Mitäpä jos päiväkotilapset loihtisivat ihan oikean oloisen kahvilan? Ei mitään leikkikahvilaa, vaan ihan todellisen. Oikeat tarjoilut, oikeat asiakkaat ja kaikki.
Näin tuumi Tähkätaskun päiväkodin esikoululainen Seela Tabell. Ja niin ryhdyttiin tuumasta toimeen.
Seelan äiti Jutta Laino ehdotti päiväkodin henkilökunnalle idean toteutusta. Ja päiväkodin väkihän vainusi ideassa mehukkaan mahdollisuuden uuden oppimiseen ja yhdessä touhuamiseen.
Tempaus loksahti kuin palapelin pala siihen, että Tähkätaskun päiväkodissa eskareiden kanssa mietitään lasten tulevia ammatteja ja tutustutaan yrittäjyyteen.

Yrittäjyys tutuksi omassa kahvilassa

Kahvilaa ei kyhätty pystyyn ihan yhdessä iltapäivässä. Valmistelut vaativat todellista perehtymistä ja paljon aikaa.
Omaa yritystään pyörittävä Jutta Laino tuli pitämään päiväkotilaisille pohjustustuokion.
– Mietimme esimerkiksi, mitä tuotto tarkoittaa ja miten sitä saadaan. Harkitsimme myös, milloin olisi sopiva aika järjestää kahvila, lastentarhanopettaja Minna Korkiakoski luettelee.
Rahoitustakaan ei unohdettu. Se järjestyi, kun vanhempainyhdistys Emojengi lainasi pikku yrittäjien käyttöön alkupääoman ja kaiken kukkuraksi vielä lahjoitti pienen summan.
Homma rullasi varsin ammattimaiselta kalskahtavin ottein: lapset tekivät liiketoimintasuunnitelman, huolehtivat mainonnasta ja laativat markkinatutkimuksen.
– Markkinatutkimus tehtiin niin, että lapset kyselivät muiden muassa toisilta päiväkotilaisilta, mitä nämä tahtoisivat kahvilassa tarjottavan, Korkiakoski konkretisoi.
Kohderyhmääkin oli selviteltävä etukäteen. Puuhapoppoo päätteli, että asiakaskunta koostuisi vanhemmista, mummeista, kummeista, ukeista ja naapureista.
– Yhdessä pohdimme, mitä olisi realistista tarjoilla. Myytävien tuotteiden perusteella sitten mietimme nimeä kahvilalle. Nimeksi tuli Kukkakuppila, lähihoitaja Katja Halttula kertaa.
Vanhemmat auttoivat kotona tarjoilujen valmistuksessa upottamalla sormensa jauhoihin ja leivontakulhoihin.
Lapset rakensivat aikuisten avulla kahvilaympäristön päiväkodin saliin. Tunnelma taattiin kahvilan nimeen sopivalla sisustuksella. Seinälle pantiin tietysti itse tehty hinnasto.
– Saimme tuotua mukaan myös esiopetukseen sopivan matemaattisen näkökulman, kun lapset olivat rahan kanssa tekemisissä, Halttula sanoo.
– Rahan käsittely ei ollut vaikeaa, Seela Tabell vakuuttaa ja kertoo olleensa myyntihommissa ennenkin.
Myös vuorovaikutustaitojen, hyvien tapojen ja hygienian huomioon ottaminen juurruttivat lapsiin opin siemeniä.
Viimeisen silauksen toi taustamusiikki. Koko komeus oli asiakkaiden ulottuvilla yhden iltapäivän ajan.
Aherruksen jälkeen paikkoja ei jätetty levälleen, vaan lapset huolehtivat loppusiivouksesta kuin aidot kahvilayrittäjät konsanaan.
Ryhmälle todella tuli selväksi, että kahvila on kokonaisuus.
Paitsi että projekti oli opettavainen ja hauska kokemus, siitä saatiin iloa myös tulevaisuuteen. Kertyneellä tuotolla, yli 300 eurolla, koko eskariporukka pääsee nauttimaan teatterin iloista jälkiruokahetkineen.
– Puhuimme lasten kanssa, että he ovat itse ansainneet rahat, Halttula myhäilee.

Kurkistus ammattien maailmaan

Kahvila ei suinkaan ole tähkätaskulaisten ainoa kosketus työelämään.
Valveutuneessa päiväkodissa esikoululaisten yhtenä teemana on ”Mikä minusta tulee isona?” Lapset ovat pureutuneet aiheeseen miettimällä toiveammattejaan.
– Ryhmätöinä olemme koonneet jokaisesta ammatista tietoa. Ensin lapset miettivät, mitä itse tietävät ammatista. Sitten etsimme tietoa kirjoista, lehdistä ja Googlesta, Halttula kertoo.
– Teema huipentui itse tehtyyn lehteen, hoitaja jatkaa.
Aviisiin koottiin kuvien ja eri työsarkoja esittelevän tiedon lisäksi ammattisanastoa. Lapset selittävät näkemystensä mukaisesti muun muassa sanat eläke, arvopohja, kehityskeskustelu ja lopputili.
Vaikkapa palkkanauha saa lasten päätelmissä kuvauksen: ”Jos tekee kaikki työt hyvin, saa narun, joka vedetään jostain paikasta.”
Esikoululaiset ovat myös vierailleet työpaikoilla, kuten parturiliikkeessä. Päiväkodissa ovat vierailleet muun muassa poliisikaksikko ja lääkäri, joka pystytti lasten riemuksi nallesairaalan.
Ammatteja tiiraillessa aika kuluu rattoisasti, mutta mielen sopukoihin voi jäädä muhimaan hyödyllisiäkin aatoksia.
– Jospa jollekulle jää kahvilasta kipinää, että yrittäjyyskin voi olla vaihtoehto. Yleensä ammatteja lähestytään niin, että ollaan toisten alaisuudessa, Korkiakoski pohtii.

Lasten silmin eikä pipo tiukalla

Mutta eivätkös esikoululaiset ole aika nuoria murehtimaan työelämän kiemuroita?
– Aikuisten näkökulma on aivan eri kuin lasten, Halttula huomauttaa.
Hoitotädit toteavat, ettei esimerkiksi ammattisanoja ryhdytty tavaamaan lapsille juurta jaksain. Lapset saivat päästää mielikuvituksensa lentämään, ja aikuiset sanailivat todellisia määritelmiä vain, jos naperot niitä kysyivät.
Halttula toteaa, että ammatit ovat ihan tavallinen aihe lasten leikeissä, tv-ohjelmissa ja kirjoissa. Päiväkodin ote aiheeseen on samalla tavalla leikinomainen.
Vaikka esimerkiksi markkinatutkimus sanana kalskahtaa aikuisten kovalta maailmalta, päiväkotilaiset voivat lähestyä sitä omalla tavallaan:
– Lapsille markkinatutkimus on sitä, että käydään kyselemässä naapureilta näiden mielipiteitä, Halttula selittää.
Korkiakoski jatkaa ajatusta: päiväkodin työntekijät voivat arjessaan hyödyntää oppeja behavioristisesta oppimiskäsityksestä, mutteivät suolla moista termistöä lapselle.
– Nämä mietteet muuttuvat vielä moneen kertaan, Halttula toteaa lasten unelma-ammateista.
Tärkeä anti ammattimaailmaan sukeltamisessa on ollut myös kalkkiutuneiden stereotypioiden romutus. Jo pienestä pitäen lasten silmien eteen aukenee todellisuus, jossa vaikkapa poliisi ei ole aina mies, vaan hän voi yhtä lailla olla nainen.
Ammatteihin tutustuminen on tukenut myös päiväkodin tavoitetta tarjota lapsille mahdollisuus vaikuttaa omaan hoitopäiväänsä.
– Lisäksi yksi tärkeä asia päiväkodissamme on yhteisöllisyys. Se toteutui mainiosti, kun kahvilassa olivat mukana lapset, vanhemmat, henkilökunta ja naapurit, Halttula iloitsee.

Lapsia vai aikuisia?

Nykymaailmassa työ jyrää ja menestys loistaa kirkkaimpana ihmisen arvokkuuden mittalasissa.
Yhä nuorempia puristavat paineet siitä, mitä heistä tulee isona ja löytyykö kivien ja kantojenkaan alta työtä. Eivätkä jatkuvat uutiset nuorisotyöttömyydestä helpota oloa.
Ensimmäisiä asioita, joilla ihmistä määritellään – hänestä puhuttaessa tai häneen tutustuttaessa – on juuri ammatti. Nuorille ja lapsillekin syntyy mielikuva, että vain ammatti ja työ tekevät hänestä ihmisen.
Samaan aikaan ihan pienillekin lapsille tuputetaan aikuisten maailmaa.
Bratz-nuket luovat mallin täyteen kimallukseen tällätystä kuumasta kisusta, aikuisten Idols-kilpailuista esikuvan ammentaneet laulukisat tekevät alakoululaisista uusia britney spearsejä ja kokkimittelöt leipovat pienokaisista loistouran luoneiden veroisia keittiömestareita.
Toisaalta leikki on kautta aikojen ollut lasten keino opetella elämää ja tutustua vähin erin aikuisten maailmaan. Se on turvallinen ja luonnollinen tapa sisäistää maailman menoa sekä kulttuuriin syntyneitä rooleja ja tottumuksia.
Ammattileikit kuuluvat erottamattomina tähän kuvaan. Kellepä eivät olisi tuttuja ravintola-, lääkäri- ja kauppaleikit. Itse muistan leikkineeni serkkuni kanssa niinkin konkreettisesta tosi maailmasta kumpuavaa leikkiä kuin työvoimatoimistossa työskentelyä.
Ammattileikkien suola on kuitenkin riittävä etäisyys kovaan reaalimaailmaan. Lapset luovat leikkinsä mielikuviensa pohjalta, eikä homma ole vakavaa – saati tähtää todellisiin saavutuksiin tai  ryppyotsaiseen tulevaisuuden suunnitteluun.
Siksi olikin helpottavaa kuulla, että päiväkodin ammatteihin tutustuttava projekti ja yrittäjyyskasvatus kaikkine markkinatutkimuksineen, liiketoimintasuunnitelmineen ja mainontakampanjoineen olivat leikinomaisia ja lasten näkökulmasta ponnistavia. Puuha vaikuttaa kurottavan samaan maaliin kuin ammattileikit, ei muovailevan pilteistä pieniä aikuisia tai lataavan paineita siitä, että tulevaisuus pitäisi suunnitella ja ura pyöräyttää käyntiin päiväkoti-iässä.
Lasten täytyy antaa olla lapsia; heistä ei saa tehdä pieniä isoja ihmisiä. Mutta ei lapsilta sovi evätä heidän ominaisia leikkejäänkään tai luontaista mielenkiintoaan elämänmenoon. Heitä ei saa sulloa tynnyriin kasvamaan.
Annetaan lasten katsella maailmaa lasten silmin.

HELKA PYLKKÖ

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?