Ylöjärven kirkoissa ei vihitä samaa sukupuolta olevia

Maaliskuun alussa voimaan astuva sukupuolineutraali avioliittolaki ei muuta Ylöjärven seurakunnan käytäntöjä. Piispainkokouksen ohjeesta papit eivät vihi samaa sukupuolta olevia, mutta vapaamuotoinen siunaus- ja rukoushetki voidaan järjestää. Kirkkoherra arvioi, että viimeinen rivi aiheesta on vielä kirjoittamatta.

Sukupuolineutraali avioliittolaki haastaa evankelisluterilaista kirkkoa. Ylöjärven seurakunta aikoo noudattaa piispainkokouksen antamaa ohjetta olla vihkimättä homo- ja lesbopareja.

Moni rekisteröidyssä parisuhteessa samaa sukupuolta olevan puolison kanssa elävä valmistelee lähiviikkoina häitä. Sukupuolineutraali avioliittolaki astuu voimaan 1. maaliskuuta, ja odotettavissa on, että etenkin Helsingin seudulla avioliitto-oikeutta käytetään aluksi ahkerasti.
Samaa sukupuolta olevien parien avioliittoon vihkiminen tapahtuu maistraatissa. Kirkollinen vihkiminen ei ole heille ainakaan periaatteessa mahdollista.
– Piispainkokouksen antama ohje oli aivan selkeä: papeilla ei ole lupaa vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja. Ylöjärven seurakunta ei ole irrallaan kirkosta, kirkkoherra Kimmo Reinikainen linjaa.
– Yhteinen rukoushetki kuuluu edelleen kirkon käytäntöihin, ja jokainen pappi voi tehdä oman ratkaisunsa sen suhteen, miten itse tässä asiassa toimii, hän lisää.
Kirkossa vihkiminen ei onnistu periaatteessa Tampereellakaan. Tuomiorovasti Olli Hallikainen kertoo, että seurakuntien tilat ovat toki avoinna kaikkien hääjuhlille.
– Käytännössä voidaan tehdä niin, että maistraatin virkamies vihkii parin, minkä jälkeen pappi pitää rukoushetken ja siunaa heidät. Parisuhteensa rekisteröineitä, joiden kanssa on pidetty rukoushetki, on ollut Tampereella vuosittain muutamia, tuomiorovasti Hallikainen kertoo.
Kaikissa seurakunnissa ei aiota olla yhtä kuuliaisia piispainkokoukselle. Tammikuussa pääkaupunkiseudulla toteutetussa kyselyssä kävi ilmi, että samaa sukupuolta olevia pareja voidaan Helsingissä vihkiä kuudessa kirkossa ja Vantaalla yhdessä. Ylöjärveläisittäin lähin vihkijä on Tampereella, jossa yksi pappi on ilmoittanut vihkivänsä samaa sukupuolta olevia pareja.
Papit, jotka ovat julkisesti ilmoittaneet vihkivänsä samaa sukupuolta olevia pareja, löytyvät netistä osoitteesta sateenkaaripapit.wordpress.com. Ylöjärveläisten pappien nimiä listalta ei ainakaan toistaiseksi löydy.

Kurun kappalainen Leena Jalkanen ajattelee kirkon olevan kokonaisuutena niin paljon suurempi asia kuin kysymys sukupuolineutraalista avioliitosta, ettei hän itse näe syytä poiketa asiassa kirkon linjasta.

Tuomioistuin ratkaisee

Kimmo Reinikainen muistuttaa, että viimeinen rivi aiheesta on vielä kirjoittamatta. Koska osa papeista on julkisesti ilmoittanut, että aikoo pyydettäessä vihkiä samaa sukupuolta olevia henkilöitä avioliittoon, vihkimisiä tapahtuu varmasti heti maaliskuussa.
Tällöin toimitaan vastoin piispainkokouksen ohjetta, jolloin tuomiokapitulin on puuttumisvelvollisuutensa nojalla tutkittava asia ja annettava siitä jokin tuomio, mahdollisesti kurinpitorangaistus.
Reinikainen pitää selvänä, että joku valittaa tuomiokapitulin päätöksestä, jolloin asia etenee hallinto-oikeuteen. Siellä ratkaistaan, onko kapitulilla ollut työlainsäädännön ja kirkon omien sääntöjen perusteella oikeus ojentaa seurakunnan työntekijää kyseisessä asiassa. Lopulta korkein oikeus ratkaisee, kuinka rangaistavaa mies- tai naisparin vihkiminen kirkossa on.
– Käytännössä siis tuomioistuin määrittää, oliko papin toiminta hyväksyttävää vai ei. Se ei minusta ole hyvä asia, Kimmo Reinikainen harmittelee.
Lain mukaan jokaisella uskonnollisella yhdyskunnalla on oikeus päättää oma kantansa asiaan. Kirkkoherran mielestä on mahdollista, että jatkossa eri hiippakunnissa muodostuu erilaisia käytäntöjä.
– Vihkipapin ja -kirkon voi varata mistä tahansa, eli ei tarvitse olla kyseisen seurakunnan jäsen. Myös avioliiton esteiden tutkinta voidaan tehdä missä vain, kirkkoherra Reinikainen toteaa.
Niissäkin Helsingin seurakunnissa, jotka ovat jo ilmoittaneet, että niiden kirkoissa saa vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja, papilla on oikeus päättää asiasta omasta puolestaan. Jos pappi katsoo, ettei voi vihkimistä suorittaa, hänellä ei ole siihen velvollisuutta eikä pelkoa sanktiosta.
– Voi käydä niin, että jatkossa tietyt papit profiloituvat näiden vihkimisten tekijöiksi.

Periaatteen kysymys

Valtakunnallisesta mediakohusta huolimatta Ylöjärven seurakunnassa aihe on ollut tapetilla niin vähän, ettei kirkkoherrallakaan ole selkeää mielikuvaa siitä, ketkä Ylöjärven papeista olisivat halukkaita vihkimään mies- tai naispareja, tai rukoilemaan näiden rekisteröidyn parisuhteen tai avioliitton puolesta.
– Emme juuri ole keskenämme puhuneet omista kannoistamme. Tiedän, että papeilla on erilaisia mielipiteitä, mutta he ovat osanneet käsitellä asiaa toinen toistensa näkemyksiä arvostaen. Ymmärrämme, että näkökulmat eivät muutu väittelemällä vaan ajan kanssa, jos ovat muuttuakseen.
Kirkkoherra kertoo, että seurakunnan papit ovat yhdessä kokouksessaan pohtineet, mitä lakimuutos käytännössä tarkoittaa. Koska piispainkokouksen lausunto oli selkeä ”ei” vihkimisille, asiasta ei ole tarvinnut sen kummemmin keskustella.
Mahdollisia parisuhteiden puolesta pidettyjä rukoushetkiäkään ei tilastoida erikseen, joten niidenkään lukumäärästä ei ole tietoa.
– En ole kuullut Ylöjärvellä yhdestäkään. Kyllä tämä meille on enemmän periaatteellinen kuin käytännön kysymys, Kimmo Reinikainen toteaa.

Viljakkalan kappalainen Johannes Riuttala uskoo, ettei sukupuolineutraali avioliittolaki herätä intohimoja hänen reviirillään.

Kirkko ratkaisee yhteisen kannan

Kuten hengellisiin asioihin liittyvissä kysymyksissä aina sekä sukupuolineutraalin avioliiton kannattajat että vastustajat ovat perustelleet omaa kantaansa Raamatusta löytyvin ajatuksin. Kirkkoherra Reinikainen muistuttaa, että kirkko on se, joka yhteisesti tulkitsee kunakin aikana Raamattua.
Hän myöntää, että piispainkokouksen kielteinen päätös teki särön kirkon sanomaan kaikkien ihmisten tasapuolisesta kohtelusta.
– Toisaalta kirkkolaiva kulkee kaksituhattavuotisessa kurssissa, ja meidän kvartaalimmekin on kaksisataaviisikymmentä vuotta. Näyttää siltä, että tarvitsemme kaikessa aikaa uuden omaksumiseen, Kimmo Reinikainen toteaa.
– Silti olisin toivonut avoimempaa ja suoraselkäisempää päätöksentekoa. Tämä ei ole pelkästään juridinen vaan ennen kaikkea hengellinen kysymys. Meillä on kristittyjä, identiteetiltään homoseksuaalisia ihmisiä, joille avioliiton siunaus on tärkeä asia, kirkkoherra miettii.

Käytännössä harvinainen

Kurun kappeliseurakunnan arjessa samaa sukupuolta olevien rekisteröidyt suhteet tai avioliitot eivät ole olleet ajankohtainen asia. Kappalainen Leena Jalkanen ei muista, että edes pappien kesken olisi käyty keskustelua siitä, kuka olisi valmis vihkimään mies- tai naispareja, jos sellainen tilanne eteen tulisi.
– Minulta ei ole koko pappisurani aikana kertaakaan pyydetty samaa sukupuolta oleville siunaamista tai rukoushetkeä. Kerran aiheesta keskusteltiin, kun kastoin tällaisen pariskunnan lapsen, mutta sekään ei edennyt jutustelua pidemmälle, kappalainen Leena Jalkanen kertoo.
– Itse ajattelen, että kirkko on kokonaisuutena niin paljon suurempi asia kuin tämä yksi kysymys, etten näe syytä itse poiketa tässä kirkon linjasta. Vihkimiseen en siis voisi suostua, mutta rukoilemaan olen aina valmis. Ymmärrän toki, että yksilötasolla tämä on iso ja merkittävä asia.
Jalkanen on iloinen siitä, että Ylöjärvellä koko kysymys on hoidettu hyvässä hengessä ja ilman vastakkainasettelua. Myös valtakunnan tasolla kärkkäänä ja tunteikkaana alkanut keskustelu on hänen mielestään edetessään muuttunut aidoksi argumentoinniksi ja vuorovaikutukseksi.
Kurun kappeliseurakunnan papin mielestä kirkon on hyväkin edetä asiassa rauhallisemmin kuin muu yhteiskunta etenee.
– Yhteiskunta vyöryy kiihkeällä vauhdilla eteenpäin, mutta kirkon rooli on rauhallisesti miettiä omat perustelunsa ja tehdä ratkaisunsa ajan kanssa, Leena Jalkanen sanoo.
Viljakkalan kappalainen Johannes Riuttala ei hänkään ole joutunut vastaamaan aihetta koskeviin kyselyihin.
– Näen, että tällaiset marginaali-ilmiöt nousevat esiin lähinnä isoissa kaupungeissa. Eivät nämä vaikuta tavallisen viljakkalalaisen elämään millään lailla, Riuttala arvioi.
– Se on harmillista, että tämä keskustelu on repinyt kirkkoa ja tekee niin varmasti vielä pitkään. Naispappeuskin jakaa edelleen mielipiteitä, vaikka se on virallisesti sinetöity asia ja arkipäivää. Vaarana on, että jokin osapuoli päätyy muodostamaan omia yhteisöjään ja kirkosta tulee läpikulkulaitos, joka ei merkitse kummallekaan joukolle mitään.
Kollegoidensa tavoin Riuttala on iloinen siitä, että ylöjärveläiset papit eivät ole lähteneet riitelemään asiasta.
– Koirat haukkuvat, ja karavaani kulkee. Toistaiseksi meillä on esimieheltämme eli piispainkokoukselta selkeä ohje, mutta jossain vaiheessa jokainen teologi joutuu varmasti ratkaisemaan omantunnon ja lain pohjalta, mikä on oikein ja järkevää, kappalainen ennustaa.