Toissaviikkoinen työreissu Puolan Sopotiin pani, taas kerran, pohtimaan yhtä sun toista urheiluun ja liikuntaan liittyvää.
Ensinnäkin olin lentää ällistyksestä ahterilleni astuttuani MM-hallikilpailujen pitopaikan, Ergo Arenan ovesta sisään.
Olen käynyt aika monessa monitoimihallissa mutten missään niin hienossa pytingissä. Minun piti oikein nipistää itseäni tarkistaakseni, olinko Puolassa, yhdessä muinaisen rautaesiripun takaisista maista.
Tuo vuonna 2010 käyttöön otettu pyöreä halli sijaitsee Gdanskin ja Sopotin rajalla, ja sitä on käytetty ahkerasti niin urheilu- kuin konserttitapahtumissa, ja sama tahti jatkuu.
On jo ollut myös EM-lentopalloilua, ja ensi syksynä on MM-lentistä. Sitten seuraa ainakin MM-käsipalloilua ja varmasti paljon muutakin.
Musiikkitarjonta näkyy loppuvuodesta vaihtelevan heavy-tapahtumasta klassisen musiikin supertähtien esiintymisiin.
En ole ottanut selvää, millä rahalla moinen laitos on tehty, mutta siinä täytyy olla sekä yksityistä rahaa että Puolan valtion ja EU:n tukea takana.
Suomeen moista laitosta ei ole saatu. Onhan meillä Harkimon jaffa-areena ja Turun Typhoon, jona se meikäläisen mielessä kulkee iäti ensimmäisen sponsorinsa mukaan.
Turun Yhdyspankkia ei enää ole, mutta eipä kukaan puhu HK Areenastakaan…
Kumpaankaan noista halleista ei mahdu esimerkiksi kansainvälisten arvokilpailujen vaatimusten mukaista 200 metrin juoksurataa kaikkine tykötarpeineen siinä sisäkentällä.
Harkimo teetätti hallistaan metrin liian lyhyen, eikä Turussa oltu yhtään sen kaukokatseisempia. Eikä olla Tampereellakaan, jos junaradan päälle puuhattava suurhalli ikinä toteutuu.
Hölmöä, koska Suomi olisi takuulla saanut järjestettävikseen EM- tai MM-hallikilpailuja, mikäli meillä olisi niille pitopaikka.
Ergo tarkoittaa latinaksi ”koska”, ”sen vuoksi”. Voihan sen niinkin ymmärtää, että puolalaiset rakensivat jättihallinsa, koska he haluavat näyttää osaavansa ja haluavansa olla jos nyt ei edelläkävijöitä niin ainakin nykyaikaisia länsieurooppalaisia.
Sen vuoksi siis areena. Miksi ei meilläkin?
Ymmärrän, että koko kysymys vaikuttaa nykyisessä taloustilanteessa lähinnä retoriselta, tyhmältä tai irvokkaalta.
Valtakunnassa on paljon tärkeämpiäkin rahareikiä, mutta liikkuu täällä myös miljardikaupalla löysää rahaa.
Suomalainen mielenlaatu vain taitaa olla sellainen, että jos rahaa joltakunta liikenisi valtakunnallisen pääareenan rakennuttamiseen, kateus ja silkka ilkeämielisyys tulisivat esteeksi.
Valituksia valitusten perään satelisi, eikä tonttia järjestyisi mistään järkevästä paikasta. Ainahan jonkun jokasunnuntaista luontoelämystä halli häiritsisi.
Sopotissa areenan vieressä sijaitsee valtava hevosurheilukeskus. Suomessa joku keksisi, että sehän saastuttaa Itämerta, johon on Hippodromilta matkaa noin kilometri.
Pidän Itämeren suojelua erittäin tärkeänä asiana, ja niin taitavat vihdoin tehdä puolalaisetkin.
He myös osaavat nauttia merestään. Sopotin kilometrin pituiset valkeat hiekkarannat ovat varhaiskeväälläkin täynnä juoksijoita, sauvakävelijöitä, rullaluistelijoita ja pyöräilijöitä.
Vielä kovempi ruuhka vallitsee rantabulevardilla. Käsitys, että puolalaiset vain öyrästävät votkapäissään ja kiskovat posket lommolla kessua, rapisee nopeasti.
Kun bulevardilta nousee mäen ylös, vilske jatkuu. Nimenomaan maastopyörällä ajetaan todella paljon, ja puolalaisten baanat on eroteltu mitä mainioimmista jalkalenkkiteistä.
Nuoret pelaavat puistoissa, koulujen pihoilla ja kentillä pallopelejä. Elämän ilo ja tulevaisuuden usko näkyvät kauas.
Vastakkainasettelua suurhallin ja tavallisten tallaajien käytössä olevien lähiliikuntapaikkojen välillä ei voi välttää.
Tai voisi, jos huippu-urheilun ja terveysliikunnan rahoitus repäistäisiin Suomessa riittävän kauas toisistaan. Saman ministeriön alaisuuteen niitä ei pitäisi tunkea.
Ei ole mistään kotoisin, että huippu-urheilu saa kaikista valtion urheiluun ja liikuntaan suuntaamista pennosista vain viidesosan.
Urheilurahaa poltetaan itsestään selvää -luokkaa oleviin sosiaali- ja terveysministeriölle kuuluviin projekteihin. Sitten haukutaan yleisönosastossa niin urheilijat kuin valmentajat lyttyyn, kun olympiakisoista ei tule kuin viisi mitalia.
