Terveyskirjaston artikkelin (24.9.2017) mukaan Suomessa vuosittain noin 1,5 prosenttia väestöstä saa jonkin mielenterveydellisen ongelman. Heistä läheskään kaikki eivät saa apua tai hae sitä.
Yhteensä Suomessa mielenterveysongelmista kärsii joka viides ja noin joka kymmenes henkilö on jossain kohtaa elämäänsä kokenut vakavan masennusjakso.
Apua saa vain harva heistä, koska hoitohenkilökunta ja paikat, joista sitä saa ovat vähissä. Vaikka rahaa käytetään mielenterveyteen Mieli ry:n tilastojen (16.12.2020) mukaan ja noin 11 miljardia vuodessa, mielestämme Suomessa pitäisi sijoittaa vielä enemmän rahaa erilaisiin mielenterveyden hoitokeinoihin. Lisäraha auttaisi muun muassa sairaaloiden mielenterveysosastojen suurentamiseen, jolloin henkilökuntaa voisi palkata enemmän ja yhä useampi saisi nopeammin apua.
Vaikka valtiolla ei olisi rahaa sijoittaa mielenterveyden hoitoon, pidämme mielenterveysongelmia saman vertaisina, kuin kaikkia muitakin fyysisiä sairauksia. Kumpaakin voi kuolla. Esimerkiksi molempia voi sairastaa vuosia, jolloin henkilö saattaa kokea tuskaa tai rajoitteita elämässään monin eri tavoin.
Ymmärrämme, ettei rahaa ole loputtomasti, mutta ajatuksemme olisi varsinkin nuorten mielenterveysongelmien ehkäiseminen ja auttaminen. Ehdottaisimme siis sijoitettavan summan suurentamisen lisäksi sitä, että useiden koulujen yhden koulupsykologin määrä nostettaisiin kahteen tai kolmeen. Se auttaisi yhä useamma nuoren tai lapsen ehtivän apuun ajoissa, jolloin muu valtion terveydenhuolto ei kuormittuisi nuoremmista asiakkaista ja tilaa jäisi vanhemmille sukupolville.
Joku voisi sanoa, etteivät mielenterveydelliset ongelmat ole niin vakavia. Mutta miltä juuri sinusta tuntuisi, jos joku läheisesi veisi hengen itseltään, koska ei saanut apua tarpeeksi nopeasti?
Peppi Heikkilä, Sofia Lehtonen
Kauraslammen koulun 8.-luokkalaiset
