Ylöjärven kirkkoneuvosto käsittelee keskiviikkona 10.10.2018 pohjoiskurulaisen kyläyhdistyksen, Taistelijan talo -palveluyhdistyksen esitystä Itä-Aureen vanhojen hautamuistomerkkien säilyttämisestä, vaikka haudoille ei löytyisi enää hallinta-ajan päätyttyä haltijoita.
Talousjohtajan päätösesitys asiasta on tyly: ”Kirkkoneuvosto toteaa Taistelijan talo -palveluyhdistykselle, jotta yhdistys pystyisi edustamaan kaikkia hautapaikan haltijoita, tarvitsisi se kaikilta valtakirjan. Siten aloite tässä vaiheessa ei etene.”
Lisäksi esittelijä ehdottaa, että seurakunta järjestää asiasta kuulemistilaisuuden seurakuntalaisille 8.12. yhdistyksen pitämän joulukonsertin yhteydessä.
Seurakunta ei noteeraa asian esittelyssään museoviraston inventointia, jossa Aureen hautausmaa on luokiteltu valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi, joita koko Ylöjärven alueella on tämän lisäksi vain neljä.
Mielestäni kirkkoneuvoston kokouksen esityslistalla vähätellään museoviraston asiantuntemusta kertomalla, että lähes kaikkia Suomen hautausmaita luonnehditaan arvokkaiksi kulttuuriympäristöiksi.
Toivon seurakunnan päätöksentekijöiden ottavan oppia Lappeenrannan seurakuntayhtymästä, jossa seurakunta kunnostaa toista sataa vanhaa hautamuistomerkkiä. Etelä-Saimaa -lehdessä 28.8.2018 hautaustoimen päällikkö Tuomo Nikunen toteaa: ”Seurakuntayhtymä haluaa muistomerkit kunnostamalla vaalia Vanhan hautausmaan paikallis- ja kulttuurihistoriallisia arvoja. Ensisijainen asia on, että hautausmaan tuo osa säilyy. Muistomerkit vaikuttavat eniten hautausmaan yleisilmeeseen, emmekä halua koko hautausmaasta saman näköistä.”
Ylöjärven kirkkoneuvoston esityslistalla ennakoidaan tulevaisuutta aika oudolla tavalla, että Aureen nykyisellä käytössä olevalla hautausmaalla uusia hautapaikkoja riittäisi enää vain viideksi vuodeksi. Tässä ennusteessa tuskin on otettu ollenkaan sukuhautojen paikkoja huomioon. Mahtaakohan seurakunta olla perillä Aureen nykyisestä väestömäärästä ja ikärakenteestakaan. Tuntuu, että seurakunta kovin etäältä kylää katselee vailla paikallistuntemusta ja paikan hengen ymmärrystä.
Anne-Maija Kivimäki
Itä-Aure
