Antaverkan metsikössä on rätissyt vajaan vuoden päivät kuulapyssyjen pauke. Airsoft on sotapeli, jota aikuisetkin voivat harrastaa. Sen suolana on taktinen ulkoliikunta.
Vuosituhannen vaihteessa varhaisteini Jan Hämäläinen alkoi harrastaa uutta lajia tietämättä oikeastaan, että harrasti sitä.
Satakuntalaisviikari oli siirtynyt ritsaleikeistä markettien kuulapyssyillä ammuskeluun. Kun poika etsiskeli netistä lisää leluaseita, hän huomasi kuulasodan olevan ihan oikea harrastus, airsoft nimeltään.
Poika hommasi pyssyjä, ja peli vei mennessään.
Kunnes yläkoulu oli ohi. Silloin pyssyiästä oli aika jättänyt.
Mutta vuosi sitten harrastus heräsi horroksesta, nyt Pirkanmaalla.
– Puolisoni suvussa oli nuori kloppi, ja mietimme hänelle liikunnallista harrastusta, jossa voisi etsiä uusia kaveripiirejä. Muistin lajin ja taisin itse hurahtaa siihen.
Into poiki harrastajaporukan
Hurahdus johti johonkin ihan uuteen: Hämäläisen tovereineen perustamaan kuulasotayhdistykseen, Tresoftiin.
Mies oli näet huomannut, että lajilla on aikuisiakin pelaajia. Yhdistyksessä, johon mies oli Pirkanmaalla tutustunut, oli kuitenkin kovin nuorta verta, joten hän näki tarpeen aikuisille suunnatulle yhdistykselle.
Ponnahduslautana oli myös jo löytyneen paikan, Pispalassa nököttävän hylätyn tulitikkutehtaan, valjastaminen pelikäyttöön. Nuorten harrastajien yhdistykselle se oli liian vaarallinen, mutta aikuispelaajat voisivat siellä pärjätä. Pelipaikan ylläpitoon ja äänen saantiin esille tarvittiin yhdistyksen voimaa.
– Saimme tarvittavan määrän ihmisiä ja sitten laitoimmekin jo paperit vetämään.
Tämän vuoden keväällä perustettu yhdistys otti uuden askeleen pian starttiviivojen pöläytyksen jälkeen.
– Appiukkoni innostui lajista, ja hänen kauttaan innostui myös muutama hänen työkavereistaan. Heistä yksi oli ylöjärveläinen maanomistaja.
Äkkiäkös oli tiskissä sopimus, jonka turvin yhdistyspoppoon on lupa pelata noin 37 hehtaarin laajuisella metsäalueella Ylöjärven Antaverkassa.
– Etsimme pelipaikkoja lisää, nyt kaksi pelialuetta kattavan yhdistyksen puheenjohtaja Hämäläinen sanoo.
Joukkuekamppailua viikonloppuisin
Airsoftin ydinidea on kahden joukkueen välinen kamppailu. Pelitapoja on muutama.
– Perusviikonloppupelaamisessa on tarkoitus joko eliminoida vastustaja tai suorittaa annettu tehtävä, kuten lipunryöstö, onnistuneesti loppuun.
Peli voi olla lyhyt yhden tavoitteen täyttävä tai pitkä, useasta tehtävästä koostuva ja jopa viikonlopun mittainen.
Oma lukunsa ovat roolipelejä muistuttavat skenaariot. Niissä eletään käsikirjoitettu, joko historiaan perustuva tai keksitty tarina mahdollisimman yksityiskohtaisesti läpi.
– Skenaario on airsoftaajan huippuhetki, jota voidaan odottaa vaikka vuosi, Hämäläinen kuvaa jopa satojen pelaajien kokoisilla porukoilla harrastettavaa pelimuotoa.
Erona lähilajeihin, kuten paintballiin, on se, että ammuksina ovat pienet muovikuulat, eivät väriammukset. Ne säästävät turhilta mustelmilta ja asettavat pelin myös luottamuksen varaan: pelaajan on rehellisesti kerrottava saaneensa osuman. Lisäksi airsoftissa aseet ja varusteet mukailevat tarkasti aitoja.
Airsoftia harrastetaan pääasiassa yhdistysten järjestämissä peleissä. Ainakin Tresoftissa niistä sovitaan sosiaalisessa mediassa ja peli pannaan pystyyn, jos osallistujia tulee riittämiin.
– Perusolettamus on, että pelataan viikonloppuisin.
Taktista, jännittävää arkiliikuntaa
Pelin ydin on siis liikunnallinen hauskanpito kavereiden kanssa. Mutta missä on sen mehukkain suola, koukku?
Hämäläinen nauttii strategisuudesta.
– Toisen pelaajan päihittäminen kiehtoo. Airsoft on taktinen laji: pitää osata lukea toista pelaajaa.
Myös luonto hellii. Se ja pelin tuoksina vievät pois arjesta.
– Peli auttaa rentoutumaan.
Mutta kyse ei ole lekottelusta, vaan jujuna on myös jännitys.
– Peli antaa adrenaliinia. Tunneskaala on aika laaja.
Tuohon skaalaan kuuluu myös positiivisia fiiliksiä, kuten onnistumisen kokemista, liikunnan tuomaa hyvää oloa ja tunnetta, että kroppa on kunnossa.
Suolaa on riittänyt Hämäläiselle; vielä ei kyllästytä.
– Jos kyllästyttää, ostan uuden aseen, mies virnistää ja jatkaa:
– Joka peli on erilainen. Siihen perustuu, ettei innostus lopahda.
Vaikka Hämäläinen naurahtaa, että jokaisessa miehessä on pieni sotahullu, joka intoutuu rämpimään sateiseen metsään, ei hän myönnä airsoftausta pohjimmiltaan sotaintoiluksi.
– Aseet ja militaarisuus herättävät minussa vetovoimaa. Mutta ei minua tappaminen todellakaan kiinnosta. Jotenkin vain porukan kanssa työskentely ja yhteisen päämäärän saavuttaminen on kivaa.
Alkuinnon jälkeen uusi nousu?
Jotkut kenties muistavat lajin reilun kymmenen vuoden takaa, ja Hämäläisen mielestä tuolloin olikin sen nousupiikki.
Nyt alkuhohto on miehen mukaan haihtunut ja lajin suosio pysytellyt tasaisena, joskin esimerkiksi Wikipedia puhuu suosion noususta.
Mies toivoo airsoftille uutta nousua. Hän uskoo potentiaalia olevan, joskin paljon on kiinni yhdistyksistä. Itse hän aikoo jatkaa ja takaa Tresoftinkin rullaavan niin kauan kuin kysyntää on.
– Fakta on, että jossain vaiheessa pelituntimääräni vähenee: tulee perhettä ja niin edelleen. Mutta en haluaisi lopettaa lajia.
Kommentointi on suljettu.