Paikallinen kuoroharrastaja perustelee joulumusiikin kaksijakoisuutta itse joulun kahdella puolella: juhla on yhtäältä herkkää rauhoittumista, toisaalta riemukasta ilakointia.
Sydämeeni joulun teen. Se on ylöjärveläisen Cantarelli-kuorolaisen Jorma Vallin suosikkijoululaulu.
Se on laulu, joka rauhoittaa. Se on laulu, joka hieraisi Vallin sisintä 1980-luvun lopulla.
– Teksti, tilanne ja tulkinta vain osuivat kohdilleen. Elin tuolloin hyvin hektistä aikaa enkä pysähtynyt ollenkaan. Yhtenä iltana olin ajamassa töistä kotiin ja menossa vielä illaksi edustamaan. Laulu soi radiosta ja kolahti, mies tarinoi, kuinka hiljentyi sanojen äärelle.
Kun kappale oli kerran kouraissut, se ei irrottanut otettaan vastakaan. Mies laulaa ja kuuntelee veisua joka joulu.
Mutta miksi juuri melankolinen kappale jäi miehen suosikiksi? Skaalan toisessa päässä kun olisi valita iloisen riehakkaista ralleista.
– Melankolinen puoli on minua, jos muuten olenkin energiapesä.
Onhan joulussakin kaksi puolta
Joululaulujen joukko on tosiaan kiintoisasti varsin kaksijakoinen. Yhtäällä on hilpeän riemukkaat, toisaalla kaihoisat, jopa surumieliset kappaleet. Toki välimuotojakin on, mutta perusjako herättää huomion. Mistähän moinen?
Valli arvelee syyksi itse joulun kaksinaisuutta.
– Luulen melankolisuuden tulevan siitä, että joulu on pysähtymisen aikaa. Toinen syy on varmaan joululaulujen juuret virsimusiikissa. Iloisuus taas tulee siitä, että halutaan kertoa joulun olevan myös ilon, riemun ja juhlan aikaa.
Valli huomauttaa, että tämä kahtiajako on itse asiassa paitsi joululauluissa, myös ihmisessä itsessään. Ihminen lähestyy monia aiheita eri näkökulmista mielialansa mukaan – ihanasta rakkaudestakin voi laulaa mollissa!
Mielentilan ruokintaa
Iloinen jouluralli vastaa Vallin mielestä mielen iloiseen vireeseen: ihminen haluaa ruokkia riemuaan. Hilpeät rytmit voivat myös katkaista jo puuduttavaksi käyvän kaihon virran.
– Jos kuuntelee paljon harrasta musiikkia, ei jossain kohtaa jaksa enää. Sitten otetaan vaikka Jingle bell rock.
Herkistelevän veisun mies taas katsoo auttavan ihmistä pysähtymään ajatustensa ääreen.
– Jouluna meillä kaikilla on lupa rauhoittua.
Haikeat kappaleet saattelevat myös nostalgiaan – jossa tuppaa olemaan melankolinen vire.
– Muistellaan mennyttä. Se on taakse jäänyttä muttei menetettyä. Onneksi meillä on musiikin kaltaisia avuja, joilla voi palauttaa asioita mieleen.
Kaksijakoisuus on Vallin mielestä hyvästä, koska se tasapainottaa tunnelmaa.
– Iloinen ja haikea kannattelevat toisiaan. Otamme välillä annoksen melankoliaa ja nostamme sitten taas iloisen esiin.
Tunnelmointia ja sosiaalisuutta
Vaikka Vallin suosikki on haikea, pitää hän muuten kummankin sortin joululauluista.
Hän nimittäin kokee yhtä lailla iloisia kuin herkkiä mielialoja. Toisinaan hän on ääritunteidenkin mies.
– Joskus saattaa tulla tunne, että haluan ehdottomasti kuulla vaikka Marian pojan.
Tämä ei tarkoita, että hän vaipuisi usein apeuteen. Päinvastoin hän on yleensä positiivinen, mutta toisinaan hän tahtoo pysäyttää itsensä.
Mies on sitä sorttia, joka tahtoo ruokkia virinneitä tunteitaan.
– Haluan fiilistellä niitä – mutten mässätä.
Myös sosiaalinen tilanne vaikuttaa kappalevalintaan. Yksin tai kaksin maistuu melankolia, isossa porukassa ilakointi.
Kuorossakin mies tarttuu mieluusti kummankin laarin lauluihin. Hän nimittäin nauttii, kun onnistuu luomaan niin hilpeitä hymyjä kuin haikeita huokauksia ja silmästä pyyhkäistyjä kyyneltippoja.
Joulukonsertteihinsa Cantarelli kattaa molempia, koska viihdekuorona sen tarkoitus ei ole jättää kuulijoita raskaille mielin mutta toisaalta se sellaisena vastaa myös ihmisten odotuksiin perinteisistä herkistelylauluista.
Musiikki vie viestiä
Kaiken joulumusiikin tehtäväksi Valli katsoo viestimisen.
– Tuodaan ihmisille sanoma, miksi joulua vietetään. Musiikki on kautta ihmisen historian ollut viestin tuonnin väline.
Lauluharrastajan mielestä musiikin ansio on sen kyky sävyttää sanomaa. Vaikkapa kuvan ja tekstin painotuksia vastaanottaja joutuu hänestä tulkitsemaan paljonkin.
Joulumusiikin merkitys Vallille itselleen on todella suuri, ja se on vuosien mittaan vain kasvanut.
– Varmaan iän myötä alkaa antaa asioille eri tavalla arvoa kuin ennen.
Musiikin avulla mies tavoittaa oikean joulun.
– Elämässäni on ollut sellaisiakin hetkiä, ettei oikeaa joulua ole ollut, ja ne ovat tehneet minut hyvin surulliseksi.
Musiikin puuttuminen joulusta rapistaisi Vallin mielestä tunnelmaa. Mutta itse asiassa hän ei edes voi kuvitella musiikin puuttuvan. Hän keksisi kyllä uuden tavan aistia musiikkia.
– Jos mahdollisuus kuulla häviäisi, musiikki soisi päässäni.
Cantarelli-kuoron viihteellinen joulukonsertti Tampereen steinerkoulussa (Muotialantie 79) 14. joulukuuta kello 14.