Värikäs persoona, taitava sanankäyttäjä ja toimelias vuorineuvos Paavo Viljo Mikael Suominen on kuollut 102-vuotiaana Tampereella. Antoisan elämän taivaltanut monen touhun mies nukkui ikiuneen 9. päivänä huhtikuuta.
Hangossa kahdeksanlapsisen perheen toiseksi nuorimpana tenavana 12. helmikuuta vuonna 1920 syntynyt Paavo V. Suominen piti aina kunnia-asianaan osoittaa arvostustaan kivenhakkaajaisälleen Mikko Suomiselle ja äidilleen Marille. Samoin Suominen arvosti suuresti hämeenkyröläislähtöistä Heli-puolisoaan. Vuorineuvokselle perhe oli tärkeätäkin tärkeämpi.
Paavo V. Suominen on malliesimerkki periksiantamattomasta yrittäjästä, joka toteuttaa ideansa ja unelmansa. Mies kertoili lukuisissa yhteyksissä muun muassa kokemuksistaan ja tienesteistään hetekan jousten kiristäjänä. Hän korosti aina synnynnäistä intoaan keksiä jotakin uutta.
Kouluttautuminen merkitsi Suomiselle hyvin paljon. Tiedon janon perässä hän hankkiutui opiskelemaan kylmäalaa ulkomaille. Neuvokkaasti hän kartutti tietotaitoaan kohoten kansainvälisesti merkittäväksi kylmäalan kehittäjäksi ja asiantuntijaksi. Vuorineuvos korosti sitä, että kylmäalalla on aina hyvä aika, sillä kylmän tarve kasvaa koko ajan. Kulkemiensa oppipolkujen avartamana uudenlaisen teollisuuden alan Suomeen juurruttanut Suominen ojensi taloudellisen auttavan kätensä muun muassa Tampereen tekniselle korkeakoululle.
Paavo V. Suomisen ja Helin suuri elämäntyö on Huurre Oy:n luominen. Suominen teroitti jokaisessa käänteessä sitoutuneen ja motivoituneen henkilökunnan merkitystä. Suomisten leivissä olleet sadat työntekijät niin Ylöjärvellä kuin Keski-Savossa Leppävirralla ovat puhuneet kunnioittavasti vastuullisesta patruunasta, sillä Suomista kiinnosti aidosti, miten hänen väkensä voi. Hänen kiinnostuksensa ja arvostuksensa konkretisoitui monien perheiden pyyteettömässä auttamisessa.
Huurre oli Suomisten luomus. Vuorineuvos puhui yrityksestään poikkeuksellisen avoimesti ja seikkaperäisesti. Hän on tehnyt Huurteen tarinasta sisällökkäitä kirjoja Kyllikki Heleniuksen kanssa. Etenkin Huurteen ryöstö on kulunut kansalaisten käsissä kuin houkuttavin bestseller. Suominen totesikin, että hänen urastaan kertovat teokset ovat opettavaisia lähdeteoksia yrittäjiksi aikoville ja yrittäjinä toimiville.
Suominen eli aina ajassaan, ja hän osallistui aktiivisesti yhteiskuntaan. Hän piti muun muassa kirjeitse yhteyttä tasavallan presidentteihin, pääministereihin, ministereihin sekä kansanedustajiin. Hänen sydämellään olivat esimerkiksi kotimainen lääkärikoulutus, liikenneyhteyksien kehittäminen, energiaomavaraisuus, työlainsäädännön kehittäminen sekä isänmaan puolustaminen. Suominen puhui jo 1990-luvulla väkevästi Suomen viemisestä Naton jäseneksi.
Kylmäteollisuuden grand old man oli elementissään, kun hän hankki esineitä perustamaansa Suomen Jäähdytysalan Museoonsa, jonka kokoelmissa Ylöjärven Härkilevossa on kansainvälisestikin kiinnostavia harvinaisuuksia kuten maailman ainoa pallojäähdytyskone.
Ylöjärvi sai seitsemäksi vuosikymmeneksi Paavo V. Suomisesta kuntakuvansa, brändinsä kiillottajan. Omaan yritykseensä lujasti uskonut yrittäjä etsi teollisuustonttia Tampereelta 1950-luvun loppupuolella. Tampereen kaupunki ei ollut kiinnostunut Suomisen asiasta. Ahkera etsijä löysi tarvitsemansa sijoituspaikan Ylöjärveltä Vaasaan johtavan valtatien varrelta. Kunta ja Suomiset tekivät tonttikaupat vuoden 1960 kesäkuussa, ja loppu on Suomisen perheen ja Ylöjärven kunnan teollisuushistoriaa.
Paavo V. Suominen käynnisti Ylöjärven teollistamisen. Vuorineuvos seurasi tarkasti koko ajan Ylöjärven kasvua ja kehitystä.
Jokaisella vuorineuvoksen tavanneella ja tunteneella on tästä miehestä legendaarisia tarinoita. Niistä syntyisi laaja kirjasarja.
Uraauurtanut merkkimies katselee patsaaseen ikuistettuna maailmanmenoa Huurre Oy:n pääsisäänkäynnin edustalla ja Suomen Jäähdytysalan museolla.
